Lehmiä ja tokoilua

hmmm...mielenkiintoisia tuoksuja ja isoja möhkäleitä laidun täynnä

Vielä vain uteliasta katsekontaktia...

Sitten vauhdilla lähemmäs, jolloin emännälle emäntä alkoi pakittaa...

Päästiin yllättäen mukaan tokoryhmään. Aamulla sain viestin peruutuspaikasta ja illalla oltiin jo Kirkonkylällä täydessä treenissä. Penturyhmään ei päästy, mutta yli vuoden ikäisistä löytyi meille paikka. Lumi täytti muuten eilen juuri 8kk. Hieman jännitti mennä. Pitkään aikaan ei olla kunnolla harjoiteltu mitään ja sitten oikein isojen, huipputaitavien, kuuntelevien ja keskittyvien koirien joukkoon... Ihmisiä ja koiria kaikki kuitenkin ovat ja kuudesta koirakosta kolme oli tuttuja. Menimme hyvissä ajoin paikalle totuttautumaan koirien ja muiden maatilan eläinten hajuihin ja läsnäoloon.
Lumi oli aivan tohkeissaan lehmistä, joita se ei ole koskaan aiemmin tavannut. Päätin tehdä sosiaalistamista ja menimme ihan likelle lehmien sähkölankaa. Sitten yksi niistä alkoi marssia kiinteästi tuijottaen meitä kohti. Se joka perääntyi ei ollut Lumi... eikä lehmä... vaan emäntä..."Tappajalehmä tuli hullunkiinto silmissä kohti runnoakseen meidät sorkkiensa ja ruhonsa alle..." se siitä sosiaalistamisesta. Tokoilun jälkeen korjasin vähän uskottavuuttani, kun menimme tervehtimään pienempiä vasikoita, jotka olivat turvallisesti verkon takana. Lumi haisteli niitä epävarman kiinnostuneena.
Olin ihan tyytyväinen meidän Tokoiluihin. Tehtiin paljon kontaktiharjoituksia, joita ei olla käytännössä juuri tehty. Toisten koirien ohitukset sujuvat jo ihan eri malliin kuin vajaa 3kk sitten. Nyt keskityttiin sitten siihen, että myös katse pysyy minussa. Olin todella tyytyväinen meidän seuraamis- ja ohitusharjoituksiin. Ei me päästy samaan mihin kurssin australianpaimenkoirat, eikä se ollut oletuskaan. Tästä se taas lähtee eteenpäin -koiran kanssa harrastaminen.

Vasikoita tervehtimässä

Ja sitten muutama kuva kuistin edistymisestä. Ulkokuori alkaa olla ikkunoita ja listoituksia vaille valmis. Sisällä ei ole kuitenkaan vielä kuin koolaukset. Suihkusta ja vedestä on turha haaveilla vielä muutamaan viikkoon. Jospa syyskuun alussa...

Viimeinen "lomaviikko"

Häntä kaarella ja niskavillat vielä varmuuden vuoksi pystyssä, että toiselle ei jäisi mitään epäselvää

 Lumi sai uuden kaverin: viisikuisen novascotiannoutajapennun. Ihan mukavasti heillä meni. Lumi sai toisinaan maistaa omaa pentuaikasta härkkimiskäytöstään, vaikka hyvä se on siinä usein vielä nytkin -pentuhan se vielä onkin. Aina se ei ollut aina yhtä kärsivällinen, kuin sen aikanaan tapaamat vanhemmat koirat. Mukavaa oli koirien peuhata pitkin päivää. Pikkupentu oli hyvin kärkäs luistaan ja siitäkö syntyi muutaman kerran rähinää. Normaalisti annan koirien itse selvittää välejään, eikä mitään kummoisempia tilanteita olekaan tullut. Olen kuitenkin vielä aika kokematon etenkin silloin kun Lumi on antavana osapuolena. En aina tiedä missä menee raja. En haluaisi liikaa puuttua koirien välisiin suhteisiin, mutta muutaman kerran pyysin Lumin luokse, kun hampaat alkoivat vilkkua totiseen malliin ja äänensävy muuttui tavanomaisesta murinasta rähinäksi. Heti se lopettikin ja rauhoittui.

Työt lähestyvät. Maanantaina alkaa työarki reilun vuoden tauon jälkeen. Mukava on palata töihin ja tavata taas vanhat oppilaat ja työtoverit. Toisaalta puuhaa on niin paljon kotosalla, että kuinkahan sitä ikinä ehtii työtkin tehdä (kotona ja koulussa). Vesi puuttuu vielä ja kuistin rakennus on parhaimmassa vaiheessa kesken. Lumillakin alkaa uusi arki, kun se saa totutella toistuvaan yksinoloon. Viimeisen kuukauden aikana yksinolot ovat rajoittuneet lähinnä tuntiin tai korkeintaan pariin. Kotona kun on niin paljon hommaa, ettei sieltä ole ehtinyt juuri pois olemaan. Olen kuitenkin pyrkinyt rauhoittamaan aamulenkin jälkeisin ajan klo 14 asti,  niin että Lumi lähinnä lepäilee. Mitään en sen kanssa silloin puuhaile. Silloin vain sirkkeli laulaa ja vasarat paukkuu ja Lumi nukkuu! Mitenkähän Lumi osaakaan nukkua senää silloin, kun ei kuulu kotoisia ääniä ympärillä...

Ilmoittauduttiin Lumin ja tuon pienen novascotiannoutajan kanssa agilityn peruskurssille. Syyskuun 11 pvä alkaa meidän agility taival. Kanavan koirakillastakin kyselin jo alustavasti löytyisikö sieltä meille agipaikkaa persukurssin jälkeen...Jännää!!!

 Tein koemaalauksen keittiön lattiaan Uulan öljymaalilla. Oikean öljymaalin kuivumisaika oli yllätys vesiohenteisiin maaleihin tottuneelle. Reilun vuorokauden kuluttua Lumin tutkimusretkistä jäi vielä näin selvät todisteet. Olisin voinut pyyhkiä tassunjäljet pois, mutta huomasinkin haluavani jättää nuo arkiset elämänmerkit näkyviin hauskana yksityiskohtana. Keittön lattia saa kokonaisuudessaan maalipinnan, joten joskus aikanaan nuokin jäljet jäävät vain muistoihin. Muutenkin pikkukeittiöstäni tulee iloinen sekoitus kaikia toisiinsa sopimattomia värejä. Nykyiset vanhat oranssit seinät saavat jäädä. Osa vanhoista värikkäistä sekalaisista kaapeista jää myös. Osan kaapeista tilasin uutena ja jokaiseen niistä eriväriset ovet... hauskaa kun voi tehdä mitä itse huvittaa. Laitan kuvan keittiöstä sitten kun siellä on muutakin kuin jääkaappi ja muutama hassu kaappi =)

Koirien kohtaamisia ja mustikoita

 Toisten koirien kanssa Lumi välillä intoutuu juoksemaan liian kauas leikin ja vauhdin hurmassa. Etenkin jos sopivaa suoraa on edessä. Tulee tietenkin takaisin, mutta yritän kiinnittää huomiota siihen ettei välimatka venyisi silloinkaan liikaa. Yleisimmin leikkii kuitenkin onneksi siinä suurinpiirtein lähettyvillä.

Tänään oltiin viiden kultaisennoutajan kanssa aamulenkillä. Lenkillä on paikka missä osa noutajista lähtee aina tekemään kierroksen metsässä jonkun hajun (?) perässä. Tiesin missä paikka sijaitsee ja pidin Lumin edelleen irti, mutta ihan muutaman metrin säteellä minusta. Kun muut lähtivät, niin Lumin ensi reaktio oli tietenkin painaa mukaan, mutta pysyi vierellä kun kielsin, eikä lähtenyt siitä missään vaiheessa ennen kuin sai luvan. Hienoa Lumi!
Muutenkin olen huomannut, että jos Lumi joskus pinkaisee hajun tai muun perään, niin saattaa olla jopa ensimmäinen joka kääntyy takaisin, kun on mennyt kiellosta huolimatta jonkin matkaa (ja joskus se viimeinen). Jos Lumi on mennyt kiellosta huolimatta, vaikka pienenkin matkaa, niin pidän sitä jonkin aikaa ihan lähietäisyydellä. Pitkään aikaan se ei ole lähtenyt kuin ihan muutaman kymmenen metrin päähän. Liekö oppimista vai hyvää tuuria, ettei mitään kiinnostavampaa ole tullut eteen...
Koirien kohtaamisissakin Lumilla tuntuu loksahtaneen joku paremmin kohdalleen. Tänään tuli vastaan koira jonka huomasin vasta juuri mutkan jälkeen melkein kohdalla. Kielsin Lumia ja ennenkuin ehdin edes kutsua sitä luo ja ottaa kiinni se oli painellut polun reunaa koirakon ohi ja odotti siellä heidän takanaan.
Hihnassa emme edelleenkään käy haistelemassa tai tutustumassa yhteenkään koiraan. Ei edes tuttuihin. Eräs tuttavani tuli vastaan koiransa kanssa ja kysyi jatkaisimmeko yhdessä matkaa. Sanoin etten taida jaksaa komentaa Lumia pitämään kuonoaan irti toisesta niin pitkää aikaa. Lähdimme kuitenkin yhdessä eteenpäin ja ihan muutaman kerran koko matkan aikana Lumi yritti hieman kontaktiin. Muuten se piti kuononsa erossa ja odotti jopa vuoroaan mennäkseen haistelemaan puunjuurta. Siinä sitten käveltiin ihan leppoisasti ilman että koirat tutustuivat lainkaan.
Muista koirista Lumi tuntuu välittävän yhä vähemmän. Ehkä on ymmärtänyt, että kun tulee kielto, on voimien haaskausta edes yrittää. Ja edelleen kaikki riippuu hetkestä ja tilanteesta. Joskus edelleen pyrkii enemmän muiden luo ja saa kovastikin kieltää. Useimmiten riittää kuitenkin ihan tavallinen puheääni ja mennään siististi ohi.
Kun Lumi on irti ja tuttu koira tulee lenkillä vastaan tai vaikka meidän pihaan, se odottaa luvan ennenkuin menee. Monesti se jo tietää odottaa jotain kun pysähdymme lenkillä istuskelemaan. Se jää tarkkaavaisena seuraamaan katseeni suuntaan ja usein sieltä tuleekin joku kaveri. Lumi pitää minua varmaan huippuvainuisena ja -kuuloisena, kun jo niin kaukaa erotan tutun äänen ja jään odottelemaan =)
Ihmisten kanssa olen vähän lepsuillut. Pienenä Lumi ei päässyt tutustumaan kehenkään kylillä ja sittemmin vain luvan kanssa. Nykyään huomaan, että olen päästänyt sitä haistelemaan ja rapsuteltavaksi jos joku on työntänyt käsiään kohti lenkkeillessämme. Pyrin kuitenkin siihen, että päästän sen vain luvalla, vaikka toinen selkeästi kutsuisikin. Monesti tilanne vain on jo ohi, kun huomaan, että taas se tapahtui...

8kk tulee pian täyteen

Mustikanpoimintatauko kunnan saunalla

Mustikkametsässä

Lumi pysyi melko hyvin siinä lähettyvillä, vaikka kykimme puskissa paikallamme. Muutaman kerran sitä piti muistuttaa, ettei lähde kauemmas. Kaikkein mielenkiintoisin oli Päijänne Instituutilta tuleva lannan haju =)

 

Kuistin runko edistyy nyt hyvää vauhtia.

Jos kaikki menee oikein nappiin, niin ehkä juuri koulun alkuun mennessä meillä on juokseva vesi. Onneksi on ollut muutama kuuma päivä, jolloin Lumikin on mielellään vain makoillut kuumimman ajan. Aamulenkin jälkeen seuraava oikea lenkki on ehditty tehdä vasta iltapuolella.

Painostavan kuuma alkaa iltaa myöten vähitellen helpottaa ja viileä Päijänteen vesi vilvoittaa

Kissa valjaissa omistajansa kanssa pysähtyi aidan toiselle puolen jutustelemaan. Lumi oli hyvin kiinnostunut ja tarkkaavainen. Pitkän aikaa se istui ja katsoi ja sitten kontrolli petti. Lumi syöksyi portin aukolle tiukasta kiellosta huolimatta ja suoraan kissan luo, jonka omistaja nappasi syliinsä (Olisi tullut Lumille eläinlääkärireissu omistajan mukaan jos kissa olisi pääsyt siihen käsiksi). Menin tietenkin heti perään ja annoin kuulua, että tällainen peli ei vetele. Lumi tulikin nöyränä luo, eikä enää tehnyt elettäkään kissaa kohti joka oli taas maassa. Juttelimme vielä hyvän tovin. Lumi makasi maassa hieman kauempana. Menin silittämään kissaa ja tiesin Lumin pysyvän paikallaan (niin varmasti kuin pennusta voi koskaan tietää...). Lopulta kissa omistajineen käveli ohitsemme ja Lumi ei tehnyt enää pienintäkään elettä siihen suuntaa, vaan oli päinvastoin helpottuneen oloinen kun menimme takaisin kotiin. Hieno opetus, mutta muisti on vielä valitettavan lyhyt. Veikkaan, että sama voisi toistua uudelleen jossain toisessa paikassa.

Aikaisilla aamulenkeillämme olemme nähneet vaskitsoita nyt kahtena peräkkäisienä kertana. Lumi huomasi niistä vain yhden. Se kiemurteli jo villisti maassa Lumin pyöriessä ympärillä, ennen kuin huomasin mikä siinä on. Kielsin Lumia ja se ei koskenut siihen, vaikka moinen luikertelija kovasti kiinnosti. Kyiden kohtaamisilta Lumi on edelleenkin välttynyt, mikä on pienoinen ihme, kun tiedän kuinka paljon niitä Aurinkovuorella on. Toki se on yksi syy miksi teemme lenkkimme niin varhain. Kyyt eivät ole tulleet vielä metsän siimeksestä poluille paistattelemaan.

Miisan kanssa rannalla

Lumikin tuntui toidella nauttivan kahlailusta ja vedestä ja palasi sinne uudelleen ja uudelleen

katse viereselle rannalle, josta kuuluu ihmisten ja koirien ääntä

Aaltojahti

Lintuja....

Väsynyt työleiriläinen nukkumassa maalausjakkaran vieressä. Turkissa jo ensimmäiset maaliraidat...

Tänään maalasin koko päivän vuorilautoja. Välillä kävin järvessä pesemässä suurimmat tahrat iholta ja Lumi sai vilvoitella viileässä vedessä. Se kuitenkin sai osansa maalista ja niin kylillä käveli kaksi keltalaikullista olentoa. Lumin turkissa on ilmeisesti joku extrahyperkalvo, joka puhdistaa kaiken lian alta aikayksikön. Koskaan en ole Lumia pessyt, eikä ole aikomusta sitä tehdäkään. Kuitenkin jopa mustikkapensaissa rypemisen jäljet ovat poissa seuraavaan päivään mennessä. Saa nähdä kuinka nopeasti maalitahrat lähtevät turkista. Niitä ehti tulla melkoinen määrä. Tarkoitus ei ollut muuttaa Lumin väritystä, mutta Lumi touhusi omiaan maalauspaikan vieressä ja suhahti muutamaan kertaan lautojen ali. Yritin niitä vähän järvessä hangata, mutta huomasin touhun turhaksi. Parasta antaa turkin hoitaa itse itsensä. Swipe tuotteiden kehittäjät voisivat olla hyvin kiinnostuneita huskyn turkista...

takaisin kotiin

Pohja täyttöä vaille valmis

Koskaan ei tiedä mitä uutta kivaa pihalta löytyy. Tällä kertaa uusi tähystyspaikka. Se on myös mainio paikka piilottaa vanhat luunjämät

Tarkkailuasemissa

Kaksi vaivaista harkkoriviä jäi näkyviin

 Päästiin viikon evakon jälkeen muuttamaan takaisin kotiin (kiitos äiti!). Tosin vielä päivän verran Lumi pääsee sisään ja ulos vain nostaen. Viimeinen pikkukaivuri -toivottavasti... kävi nostamassa hiekan kaivannon päälle. Sinne jäivät maan alle pois näkyvistä koko valtava projekti. Kaksi rekkalastillista heikkaa ja soraa sinne hujahti. Nyt on rungon pystytys jo hyvässä vauhdissa.


Kiitokseksi yöpaikasta äidillä Lumi oli käynyt yöllä tekemässä löysät perähuoneeseen, juuri toissapäivänä pestylle matolle. Koiran kannalta toki luonnollista tehdä tarpeensa mahdollisimman kauas. Lumi kun viettää suurimman osan ajastaan talon toisessa päässä. Olohuoneeseen ja makuuhuoneisiin on pääsy rajattu, että ne pysyvät siistimpinä...niinpä...

Sen verran on kiikkerä ja kapea luiska sisään, että sisään ja ulos siirtymiset hoituvat parin päivän ajan tähän malliin

 

 

 Tällä hetkellä olemme eläneet jo jonkin aikaa hiljaiseloa kaikenlaisen harjoittelun suhteen. Itse olen aika väsynyt ja saamaton siinä suhteessa Lumikaan ei näytä innosta hyppivän tokoliikkeitä tai vastaavia tehtäessä. Elokuussa alkaisi taas Kanavan koirakillan toko-kurssi. Vielä en ole saanut ilmoittautumista aikaiseksi, vaikka tarkoitus on ollut hyvä. Aamuisista pitkistä lenkeistä pidämme edelleen kiinni. Melkein päivittäin Lumi pääsee myös purkamaan leikkienergiaansa koiratuttujen kanssa. On se hyvä kun asutaan taajamassa eikä ihan metsän keskellä, niin koiraystäviä riittää ja se helpottaa aina iltapäivän ja illan lenkkeilyrupeamaa ja tarjoaa mukavaa seuraa Lumille ja minulle. Eilen Ella tuli emäntineen hakemaan meitä kanavalle leikki ja uimatuokiolle, kun pihassa oli ensin telmitty hyvä tovi. Tänään tulimme juuri parin tunnin metsälenkiltä Unnan kanssa. Väsynyt viimeiseen asti juossut koira ja tyytyväinen emäntä valmiita unille.

Kaunokainen

 

 Lumi pitää kaikenlaisista marjoista. Mustikat, vadelmat, viinimarjat ja mansikat -kaikki maistuu. Ei kuitenkaan syö marjoja juuri ilman että itse pysähtyisin niitä poimimaan. Onneksi näin, saan itse päättää kuka syö viinimarjani, vadelmani ja mansikkani. Omenoitakin Lumi kävi jo innolla muuhkimassa ja hieman maistamassakin.

 Lumin magnetismiin perustuva punkkikarkotin näytti ensimmäisen kuukauden toimivan hyvin. Vain kaksi punkkia kykeni vastustamaan magneetin superkenttää. Liekö teho heikentynyt vai koko lätkä tehty hyväuskoisille myrkkykammoisille ihmisille, sillä nyt punkkeja löytyy turkista lähes päivittäin. Onneksi ne näkyy hyvin valkoisessa karvanlähdön jälkeisessä turkissa ja on helppo poistaa.