Peesissä

Voisiko enempää tarkkaavainen olla. Siellä rantapusikossa on Tomin valjakko lähdössä...

 Lammilla vietettiin agilitykerhon "pikkujoulua". Lähdettiin Tomin valjakon peesiin. Surku menee aina ihan sekaisin kun huomaa entisen laumansa olevan paikalla, eikä Lumikan jää kuin asteen innossa jälkeen.
Kyllä löytyi vauhtia meidänkin kaksikosta ja etenemisen meininkiä. Välillä oli jäätä ja välillä vesikelkkailua, mutta eteenpäin oli suunta ja vesi roiskui. Paitsi silloin kun Tomin valjakko kaarsikin sivulle ja sieltä takaisin meidän ohi. Surku meinasi ottaa ohjat ja suunnistaa suoraan perään umpihankeen. Pientä vääntöä käytiin suunnasta ja jatkettiin sitten uraa myöten kääntöpaikalle.
Ensimmäisellä kierroksella edettiin suoraan Tomin koirien syliin, kun tultiin vastakkain. Ei ollut meidän koirilla mitään tajua, että ihan reunassa pitäisi olla, eikä kääntyä muiden matkaan. Mentiin kolme kierrosta ja hauskaa oli. Viimeisellä kierroksella jouduin harmittavasti pysäyttämään menon juuri kun oltiin ihan peesissä, kun ohjaustanko alkoi heilua. (myöhemmin selvisi, etten ollut tajunnut kiinnittää sitä...). Oltaisiin saatu oikein kunnon loppukiri, mutta nyt tultiin loppuun rauhallisemmin, kun puhdit olivat selvästi jo poissa.
Muut lähtivät vielä uudelle kierrokselle. Kyllä Lumillekin taas täydet pisteet. Se teki töitä minkä jaksoi. Jos seuraavan kerran tulee vastaava peesitilaisuus laitan koirat parivaljakkoon tai Lumin kärkeen. Lumi ei ole niin ehdottoman oloisesti kääntymässä Tomin koirien perään kuin veljensä.
Ja kyllä täytyy taas vain ihailla Tomin koirien hallintaa ja lauman toimintaa. Wintryn kotisivuilla olevasta aamukävely-videosta näkyy miten lauma seuraa Tomia oli paikalla mitä häiriöitä tahansa.

Ja sitten mentiin. Tomin valjakosta näkyy enää piste, mutta suunta on selvä =)

 

 

Kieletkin samassa tahdissa

 Kun ensimmäinen ohitus ei mennyt ihan putkeen, siirryttiin seuraavia varten ihan suosiolla sivuun. Hyvin siirtyivät hankeen, kun vain tarpeeksi ajoissa ennen valjakon saapumista pyysin ja pysyivät kutakuinkin paikallaan, kunnes lupa kävi ja ampaistiin taas peesiin.

Tauko. Odotetaan Tomin valjakon ohitusta tarpeeksi sivussa uralta

 

Tulossa ovat!

On se kaunis. Ja tänään kaikkensa antanut

Alla olevat kuvat on otettu kattoperspektiivistä lumia pudotellessa.

 Lumilla taitaa olla tärppipäivät käsillä. Se on antanut tänään Surkun jopa astua itseään, mikä ei aiemmin ole tullut kuuloonkaan, (neiti on pidättänyt sen oikeuden vain itsellään). Ja Surkuhan nousisi selkään, vaikka lenkillä hihnassa, jos saisi. 

Tuoksuu vastustamattomalle.

 

 

Juoksukärpänen

Ylös, ulos ja lenkille!

Nyt on iskenyt kova juoksukärpänen -ihan ajatuksentasolla vielä toistaiseksi.
Vuoteen en ole käytännössä juossut lenkkejä. Jossain vaiheessa alkusyksystä yritin Lumin kanssa pururadalla, mutta sain usein jonkinmoisia rytmihäiriöitä ja päätin antaa asian olla. Nyt viikko sitten tilasin juoksuvyön ja muut varusteet. Kaksinkappalein kun koiria on kerran kaksi.

Riikka jos luet tätä ajattelin ensin värvätä sut koettamaan koirajuoksua mun kanssa ;) Ja Ira kunhan kotiudut Thaimaasta, niin Vääksyssä odottaa toivottavasti juoksuseura.

Mitään ei ole vielä tullut postissa, mutta tänään sain oikein pidätellä intoa iltalenkillä. Vatsa oli täysi, mutta "jos vain ihan vähän koettais. Ihan vain normihihnalla ja valjailla". Asian ratkaisi lopulta se, kun muistin valjaiden olevan mun veljen rantavajassa.

Ajatuksissa jatkoin kuitenkin juoksemista. Joskus aikanaan olen juossut maratoneja, mutta reilu 4h jolkotteluun eivät koirat ehkä jaksaisi motivoitua... Enkä itsekään ole valmis ihan sellaiseen rupeamaan.
Mutta puolimaraton tai vähintään 10km pehmeällä alustalla kevään korvalla kuulostaisi passelilta.
Vaikka ihan sellainen itse järjestetty. Lähtisikä joku muu koiraharrastaja mukaan tapahtumaan?
Voi olla paljon luvattu, kun metriäkään en ole vielä koirien kanssa valjaissa juossut...

Ehkä tämänpäiväinen hiihtoretki oppilaiden kanssa antoi innostuksen -josko hiihtoakin uskaltaisi kokeilla koirien kanssa. Ainakin keväällä jäällä ilman alamäkiä. Minua kun hirvittää alamäkien laskeminen jo ihan ilman vetoapuakin... Ja eipä sinne ladulle taida koirien kanssa asiaa olla. Se harrastus vaatisi jo vähän isomman investoinnin: luistelusukset. Perinteisen suksia minulla on kolmet kappaleet muistona entisistä ajoista, jolloin Finlandia-hiihto hiihdettiin vielä Hämeenlinnasta Lahteen. Finlandia muuten hiihdetään taas huomenna Lahdessa.

Kyllä polttelee, liekö kevättä ilmassa.

Huomenna kuitenkin Lammille Tomin valjakon peesiin ihan koiravoimalla

 

Valoa ja aurinkoinen mieli

Rekiretki aurinkoisella Vesijärvellä takana

Johannes ja Elias laskee tervehtimään

 Olipa ihana ilma tänään. Kyllä aurinkoa osaa arvostaa kun se tarpeeksi kauan pysyy näkymättömissä. Pakko oli suunnata rantaan ja ajella hetki jäällä. Jonkunverran vettä jäällä on. Kelkkaurilta se oli onneksi kutakuinkin jäätynyt. Ei meidän vauhti aina päätä huimaa, mutta eteenpäin päästään ja välillä lujaakin. On kyllä käynyt mielessä kolmaskin koira, joka toisi vähän enemmän menoa ja osaamista meidän porukkaan. Pauliina Kiisken kanssa juttelin ja hän mainitsi, että hänellä saattaisi olla minulle sopiva koira 8v alaskanhusky Zorro. Zorro on safarikoira ja työskentelee johtajana takavaljakossa. On tottunut poroihin ja hevosiin ja ei niistä välitä. On myös niitä koiria jotka laitetaan aina pentujen seuraksi pentuja opettamaan. Voisi tehdä Lumpparillekin hyvää saada laumaan joku joka laittaisi sitä vähän ruotuun. Zorro on nyt loukannut jalkansa ja pitkiin safarimatkoihin siitä ei ehkä enää ole.  No ei meille toistaiseksi ole vahvistusta tulossa, vaikka mielessä se välillä käykin.
Lumpparin juoksut jatkuu nyt 11 päivää. Alapää on turvoksissa ja kirkas verinen vuoto on muuttunut tummemmaksi. Häntää siirtää jo sivuun kun juuresta rapsuttaa. Lumi on enemmän rauhakseen ja lepäilee. Hajut kiinnostaa ja Surkua astuu silloin tällöin.
Surku on taas asettunut muutaman päivän kokeilun jälkeen. Koirien ohitukset hihnassakin ovat taas sujuneet vaivattomasti. Pieni kielto jossain vaiheessa ja se on yleensä riittänyt. Pari päivää yritti kaartaa kohti toisia koiraa. Puutuin siihen tiukasti. Sitten alkoi mennä korvat alhaalla nätin oloisesti ohi, mutta jäi minun taakse ja yritti sieltä toisen luo.

Aurinko! häikäsee

Mari, Valtteri ja Surku

"palauttelua"

 

 

 

 

Saalinjämien tutkiskelua

 

 

 

Surkun rituaali aina ruuan jälkeen: kasvojenpesu

 

Jossun ja Katrin torppa ja vanha pappila aurinkokylvyssä

Pitäisiköhän koirillekin aurinkolasit kun niin häikäisee =)

Juoksuinen hömppeli

Välikohtaus ja vaisua menoa

Puolessa välissä kääntöpaikalla pidettiin hetken taukoa.

 Tänään päätin suunnistaa Vesijärven jäätä pitkin Kurhilan rantaan, kun pari muuta suunnitelmaa meni myttyyn.
Päästin koirat pihalle ja puuhastelin vielä hetken sisällä. Hetken kuluttua ulkoa alkoi kuulua huutoa. Pinkaisin samantien katsomaan. Portti oli auki. Paikalla oli nainen kahden pienen valkoisen koiran kanssa. Huusin Surkua ja se tuli portin ulkopuolelta. Surku oli saanut portin auki koirien kulkiessa ohi ottaen pienestä valkoisesta niskasta otteen. Lumi oli pysynyt koko ajan portin sisäpuolella.  Nainen ja koirat tietysti säikähtivät. Mitään jälkeä ei koiraan onneksi tullut. Nainen oli saanut ne irti. Nyt on portissa sellainen metalliketju, jota ei ihan heti auki saa Surkukaan. Positiivista tilanteessa oli, että Surku tuli ensimmäisellä käskyllä luo, kun huusin sitä portailta.
Surku juoksi vielä jokin aika sitten aidan viertä hyppien ja haukkuen jonkun koiran kulkiessa ohi, ja sille sai olla todella tiukkana ennen kuin se lopetti.  Ikkunasta näen, että se ei enää hypi eikä hauku, vaikka saattaakin tarkkana seurata ohikulkevan koiran menoa. Jos olen itse paikalla en anna sen mennä edes aidan viereen seuraamaan ja se totteleekin nykyään hyvin jo ensimmäisestä kiellosta tai kutsusta. En tiedä ovatko Lumin juoksut nyt saaneet sitä provosoitumaan enemmän vieraista koirista. Luulen, että se suojelee Lumia.
Vieraita koiria kohtaan Surku on vähän epäluuloinen ja saattaa joskus näykkiäkin kintereistä. Siksi päästänkin Lumin aina ensin tutustumaan, jos yleensäkään mennään.
Omaa mokahan tuo oli: Portissa heppoinen lukitus ja koirat valvomatta pihalla. Lumilla juoksu ja itse olen sisällä, joten Surku koki ilmeisesti tehtäväväkseen laittaa haukkuvat ohikulkijat ojennukseen. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Niin kuin edellisessä postauksessa totesin, niin tuntuu, että Lumin juoksut ovat vaikuttaneet Surkuun voimakkaammin kuin Lumppariin. Sille on saanut viikon aikan muutamaan otteeseen olla ei vain tiukka, vaan todella ankara. Täytyy olla tarkkana ettei se saa nyt yhtään löysää.

Lähdettiin sitten kuitenkin jonkun ajan päästä rekeilemään. Meno oli melkoisen vaisua ison osan matkaa. Liinat pysyi kireällä, mutta puhti ja into oli poissa. Vaihdoin hetkeksi jopa Lumin kärkeen, kun tuntui, että sillä oli enemmän yritystä.

Kääntöpaikalla pidettiin taukoa. Ilmeet suorastaan loistavat

Saaks mä jäädä tähän

 

 

 

Apaattisten kerho

Me ollaan niin innokkaita

 

Valmiina kotimatkaan

Löytyi sitä välillä vauhtiakin

 

 

 

"kotirannassa" syömässä

Kaksi kuonoa

Vielä viime sunnuntaiselta retkeltä yhteiskuva

Juoksut ovat parhaillaan Lumilla menossa. Hyvässä vuotovaiheessa vielä. Haistelevat toisiaan useasti ja merkkailevat -kumpikin. Kummatkin kulkee lenkillä kuono maassa lahes koko ajan, joskus tuntuu, että Surku enemmän... Puuttuisi enää minulta suurennuslasi kädestä ja hattu päästä, niin kylillä kulkisi Sherlok Holmes vihikoiriensa kanssa... Surkuhan leikattiin silloin kun se minulle tuli, mutta kyllä sillä hajuaisti toimii, vaikkei hormooneja niin oliskaan. Jotenkin tuntuu, että juoksut ovat vaikuttaneet Surkuun enemmän kuin Lumiin ainakin tähän mennessä. Lumi astuu Surkua silloin tällöin ja on vaisumpi.

Agissa menin Surkun kanssa. Lumi oli mukana, mutta ei juoksujen vuoksi osallistunut lainkaan. Se sai kerätä motivaatiota häkissä seuraten muiden menoa. Alunperinkin oli suunnitelmana pitää Lumi häkissä intoa keräämässä ja ottaa se vasta lopuksi radalle. Ollaan kuitenkin sisähallissa, jossa on matto lattialla ja veripisarat matossa ei ole kiva juttu, joten Lumi sai katsella koko kerran toisten menoa. Surku oli ihan täpinöissään. Häkistä se onnistui tulemaan ulos kahdesti. Piti laittaa siihen ylimääräinen lukko. Surku taitaakin olla meidän Houdini, kun ulko-ovikin täytyy aina laittaa varmuuden vuoksi lukkoon, kun lähden Surkun ollessa sisällä.

Oppilaiden kanssa käytiin taas ystävänpäivän aattona ilahduttamassa kahta vanhusta. Otettiin matkalla Lumi ja Surku mukaan. Olen koirien kanssa käynyt tervehtimässä kahta vanhaa herraa epäsäännöllisen säännöllisesti ja nyt mentiin taas vähän isommalla porukalla. Kaikille jäi oikein hyvä mieli. Lumi ja Surku käyttäytyi mallikkaasti. Lasten oli helppo niitä kuljettaa ja se olikin heille tärkeä tehtävä =)

Välipäivinä kun ei ajeta, olen antanut ruuan lenkkien yhteydessä. Ihan suunnitelmieni mukaan se ei ole mennyt. En todellakaan ehdi piiloutua ja "löytää" ruokaa. Vaikka pyrinkin ottamaan sen esiin silloin kun kummankaan huomio ei ole minussa, ovat kummatkin salamana paikalla.
Tosin yhtenä aamuna olisi ollut tilaisuus opettaa Lumia, kun juoksi kanalinnun (?) perään, tai Surkua joka löysi jäällä tongittavaa (kalan?), eikä kuullut kutsua, mutta ei minulla tietenkään silloin ruokaa mukana ollut...