Kiiman loppu

Koville otti vauhdikkaampi meno

Viime viikolla käytiin ajamassa lenkki Susannan kanssa ja samalla "tartuttamassa" Lumin kiimaa. Siihen riitti kuitenkin pelkkä ajatus, kun kyseisen nartun kiima ehti alkaa juuri ennen meidän tuloa. Omat pääsivät kuitenkin juoksemaan Susannan koirien kanssa mönkkärin edessä. Keskinopeudeksi tuli n. 21km/h (vauhti 20-24km/h). Matkana 5.5km. N. neljän km:n jälkeen hyytyi Lumi. Surkuakin alkoi vauhti painaa, mutta se pinnisteli loppuun, Corvette painoi niin kuin aina. Nyt on sitten ainakin yhdet kovempivauhtiset treenit tehty Ohkolan kisoja silmälläpitäen. Olen ajatellut osallistua DS2 ja DS1, mutta viikon lopulle on aikaa tehdä vielä lopullinen päätös.

Corvette juoksi kiimojaan aloittelevan nartun vierellä ja toinen kiimainen takanaan

Olipas selkeä ja lyhyt Lumin viimeinen kiima. Koko ajan ajattelin, että pahin on vasta edessä, vaikka näköjään jo elinkin sitä. Tärppipäivinä Corvette oli kovasti kiinnostunut ja rauhaton ja piippaileva Lumin ollessa lähellä esim. ennen ajoa. Lumin läheisyydessä se ei myöskään syönyt, muulloin kyllä. Jos oletetaan vuodon alkaneen silloin, kun sen huomasin, niin pahimmat päivät olivat 10-13. Silloin Lumi veti puoleensa kuin magneetti ja pihalla pyörittiin Lumin hajujen perässä. Siinä se sitten olikin. Tiistai aamuna oli vielä kiinnostusta ja sitten se laimeni nopeaan tahtiin. Keskiviikkona ei Corvette osoittanut enää oikeastaan lainkaan mielenkiintoa Lumia kohtaan.

Tiistaina käytiin taas Vesivehmaalla Annen ja Ninan kanssa. Nina ajoi Lumin kanssa kikkarilla ja Anne oman huskynsa kanssa. Surku ja Corvette sai taas vetää motocrossipyörää. Heti alkuun pellon laidassa istui kissa. Se oli kuitenkin paikallaan ja mentiin helposti ohi. Hieman myöhemmin kaksi kissaa juoksi suoraan tien yli editsemme. Kaikki menivät perään Corvettea ja Surkua myöten. Siinä pellon reunassa pääsi P***le, vaikkei se enää siinä vaiheessa mitään hyödyttänytkään.
Oikeassa reunassa pysyminen on vasta opettelussa Corveten kanssa ja jouduttiin ottamaan poikien kanssa lukuisia taukoja, kun kävin kädestä pitäen palauttamassa sen reunaan.
Lopussa ohitimme autotien toisella puolen kävelytiellä kulkevan naisen kolmen haukkuvan ison koiran kanssa. Se meni hyvin. Kun olimme jo varikolla ja purkaneet koirat valjaista tuli sama nainen juttusille yhden koiran kanssa jättäen kaksi haukkuvaa saksanpaimenkoiraansa puuhun kiinni. Toinen koirista riuhtoi itsensä irti puusta. Pidin omat koirat käskyillä erillään tilanteesta ja ärähdin koiran kauemmas. Se palasi kohta uudelleen ja nakkasin sitä jollain kädessäni olevalla, komentaen sen samalla pois. Koira ei tullut enää meidän luo ja jäi lopulta kiertelemään Annen tonnikalajuottoa, josta omistaja sai sen kiinni. Se oli ihan huippu tilanne! Oikeasti pelkään saksanpaimenkoiria (etenkin hallitsemattomasti kohti tulevia). Nyt olin koko ajan täysin rauhallinen, selkeä ja määrätietoinen, juuri sellainen kuin toivoisin aina olevani. Ei mitään panikointia tai hätiköintiä. Omat koirat pysyivät myös rauhallisina. Lumikaan ei yhtään pörhistellyt, vaikka se oli vielä kiiman jälkimainingeissa ja vieras narttu tuli hetkeksi ihan sen iholle. Osansa oli varmaan juuri tehdyllä treenilläkin =). Nainen oli tietysti pahoillaan. Omasta puolestani voin sanoa, että kiitin naista täydestä sydämestäni tuosta tilanteesta. Koen olevani huono tilanteissa, joissa on vieraita koiria mukana -etenkin hallitsemattomasti irti. Nyt kaikki meni omalta osalta putkeen. Omat koirat saivat kerrankin kokemuksen jossa hoidan tilanteen. Olin vilpittömästi kiitollinen tuolle naiselle ja tämän koiralle.

On ollut melkoisen lämpimiä päiviä

 Käytiin Aurinkovuoren maastossa vähän jaloittelemassa pehmeällä pohjalla.

 Corvettea olen silloin tällöin pitänyt irti. Melko hyvin se on jo oppinut ettei omin päin sovi lähteä kauemmas, vaikka harjoittelussa se vielä onkin. Pyrin olemaan tarkka ettei se pääse kiinnostumaan liikaa ympäristöstä. Metsässä se on helppoa tehdä ilman käskyjä, kun ei ole selkeää tietä seurattavana. Vaihdan vain samantien suuntaa, kun se alkaa edetä loitommas. Metsävideolla se luulee aluksi minulla olevan makupalan kameran sijaan ja kulkee siksi ihan liki.

Koetin ajaa Corveten kanssa yksin kikarilla. Sen korvat tuntuivat katoavan valjaiden myötä ja vastaantuleva koira sai sen lopettamaan etenemisen ja pyrkimään pois polulta jota pitkin mentiin, vaikka välissä oli muutaman metrin penger. Kikkarin kanssa en pääse sitä kunnolla näpäyttämään -ainakaan vähän epätasaisemmalla polulla. Ei auta kun järjestää treeniä. Muiden kanssa mennessä pyöräparissa se ohittaa koirat ihan ok. Ihan lähietäisyydeltä ei olla tosin ohitettu yhtäkään koirakkoa, paitsi puolitutut Lammilla.

Eväätkin olivat tällä kertaa matkassa