Yllätysvoitto

Pakko se on jo uskoa, sijoitus 1/8 tuli DS2-luokassa Pekolan pakollisissa!

Minkäänlaisia odotuksia ei ollut sijoittumisesta, ainoa toive oli: "Ettei ihan viimeisiä oltaisi".
Jännitti armottomasti ennen ensimmäistä kisaa.

Mukana oli Tomi valjakollaan avoimessa
mönkkäriluokassa, josta niinikään tuli voitto. Koirien sisarukset DS4-luokassa. Lammin seudun koirakerholaiset sijoittuivat loistavasti koirajuoksussa ollen 3. ja 4.

Upea päivä siis kaikenkaikkiaan.
tulokset täällä
Kävin aamusta kävelemässä reitin läpi. Suurimmaksi osaksi reitti kulki melkoisen mutkittelevaa pururataa.  Vähän hymyilin reitin varrella puihin kiinnitetyille patjoille ja kantojen ympärillä oleville turvesäkeille ja keltaiseksi maalatuille isommille kiville. Ei hymyilyttänyt enää kikkaroidessani reittiä puita hipoen ja olin syvästi kiitollinen jokaisesta keltaiseksi maalatusta kivestä.
Matkana oli 2.5km ja aikaa siihen meni 0:06:12 keskinopeuden ollessa 24,39. Voitto tuli niukasti 2sekunnin erolla seuraavaan. En arvannut meidän olevan lainkaan kärkivauhdissa mukana, joten lopussa annoin vähän periksi ja olin vain suuresti helpottunut ja onnellinen, että matkasta selvittiin. Lumi alkoi hyytyä loppusuoralla ja tultiin vähän rauhallisempaa tahtia maaliin. Seuraavalla kerralla kyllä tiedän meneväni täysiä loppuun ja kannustavani koirat rutistamaan vielä kaikki mitä irti lähtee. Kovin paljoa ei rutistettavaa koirillekaan jäänyt. Lumi puuskutteli autolla ensin suurimmat höyryt ja kävi sen jälkeen varjoon kyljelleen retkottamaan märkä pyyhe päällään sen näköisenä ettei siitä heti aio ylös nousta.
Olin ensimmäistä kertaa kisoissa paikalla. Ennen lähtöä meteli oli paikoitellen lievästi sanottuna korvia huumaavaa. Omista ei tietääkseni kuulunut pihaustakaan tapahtuman aikana ja jossain vaiheessa, täytyy myöntää, mielessä kävi, että innostaako niitä lainkaan matkaan lähtö. Alla olevasta kuvasta ymmärrätte varmaan huoleni. Ollaan juuri lähtöviivalla ja kohta pitäisi mennä... No huoli oli onneksi turha.

Saakohan Sirpa noita pidettyä kun into on niin kova =)  kuva. S.Mast

Ja sitten menoksi       kuva S.Mast

Taidetaan tulla jo takaisin, kun vain seison kyydissä.   kuva S.Mast

Kuva:Tomi Niemi

Kuva: Tomi Niemi

Kuva:Tomi Niemi

Kuva S.Mast

Kuva S.Mast

Palkintojenjako. Elämäni ensimmäinen pokaali ja calluna =)

Tiistaiaamun pikku 2km ajolenkki ei kulkenut taas ollenkaan. Rankka viikonloppu oli takana, Lumin juoksut loppusuoralla, liian mukavaa muuten, joku niistä tai kaikki yhdessä. Pari päivää käytin koirat vain pissalenkillä. Torstai-iltana agin jälkeen halusin onnistuneen ajokokemuksen ja mentiin ihan vain niin lyhyesti (ehkä 1km), että tuskin ehtivät huomata kun lenkki oli jo ohi. Mäki alas vähän tasaista ja käännös ylämäkeen ja se oli siinä. Lauantaina aamulenkillä Surku sai lasinsirun anturaansa. Onneksi sen pää näkyi vielä ja sain sen heti vedettyä pois ja sunnuntaiaamuna ei enää aristellut jalkaansa. Onneksi, koska ilman Surkua ei tämän päivän ajosta olisi tullut mitään. Surku on se joka rutistaa viimeiseen asti

Lumi lompsii varjoon pitkälleen

Lihatiskille sentään tassutellaan

Ja sitten taas oikoseksi

Ei ollut koirilla päivän jälkeen ainakaan nestehukkaa. Surku oli tulomatkalla hetken melko levoton autossa ja arvasin sillä olevan hätä. Kun se kuitenkin rauhoittui makaamaan ajelin melkein kotipuoleen asti ennen pysähdystä. Pissat oli matkalla tullut alle auton takakonttiin. Lorotteli vielä minuuttikaupalla ulkonakin ja monta kertaa senkin jälkeen pienen metsäpyrähdyksen aikana. Olin kyllä käyttänyt koirat palkintojenaikaaan tarpeillaan, mutta oli näköjään liian pitkä väli. Muutoinkin autossa oli melko kostea tunnelma kun kaadoin sinne vielä täyden vesikanisterin...

Pikapalauttelu metsässä kotimatkalla

.