Kokousajot Evolla

Aamun pyrähdykseen valmistautumassa

Tomillakin oli tänään monta apukättä

...ja tiivis ihailijarivistö

Surku vastaanottaa lentopostia

Paikoillanne, valmiit...  Tomin valjakko lähti ja omakin perään ilman käskyä. Hetki meni kun asetuttiin takaisin lähtökuoppiin maahan makaaman ja sitten...

...hep!

Tänään kokoonnuimme Lamminseudun koirakerhon syyskokoukseen ja -retkeen Evolle. Kotoa lähtiessä klo 06.40 mittari näytti +10. Matkalla Evolle mittari painui alimmillaan jo +1! Matkaa kotoa perille kertyi vain n. 35-40km.
Ohjelmassa oli ensin valjakkoajoa. Saatiin ajaa muutama pieni kierros parhaassa mahdollisessa säässä ja seurakin oli ensiluokkaista pieniä tarkkailijoita myöten. Sain taas ohjeita Tomilta kuinka tulee /ei tule toimia kun valjakko menee meistä ohi. Eli silloin ei jäädä rinnalle juoksemaan, vaan jarrutetaan oman valjakon menoa ja päästetään toiset ohi pienen etumatkan kera. Nyt juostiin ripirinnan kylki kyljessä jonkunkin matkaa, kun Tomi tuli takaa ohi. Sotkuja ei tullut, kummatkin valjakot pysyi omalla reviirillään, mutta potentiaalinen tilanne siinä olisi saada kunnon sekaannus aikaan. Sain myös vinkkejä siitä mitä kannattaa tehdä, jos olen itse aikeissa ohittaa.

 

Oona kirittää

Ajon jälkeen siirryttiin nuotiolle makkaranpaistoon, turinoimaan ja kokoustelemaan. Aurinko porotti niin, että pieni päänsärky iski lierihatusta huolimatta.
Kokouksen päätteeksi yritettiin Nooran kanssa suunnistaa vielä järvenympäryslenkki, mutta katsottiin aiheelliseksi luovuttaa, kun ei löydetty polkua. Niinpä lähdin ajelemaan kotiin ja pääsinkin sinne, -muutaman pidemmän pitkän mutkan kautta.

On tämä mukava harrastus tai oieastaan tätä voisi jo kutsua jonkinmoiseksi elämäntavaksi. Jotenkin se vain vie mennessään ja tutustuttaa ihan uusiin ihmisiin. Lauantai meni odottaessa, että olisipa jo sunnuntai... sellaista en muista hetkeen tapahtuneen. Nyt odotetaan sitten seuraavaa yhteisajoa. Saa nähdä toteutuuko se jo ensi viikonloppuna.