Tarhan käyttöönottoseremonia

o niin, nyt se on valmis! Heikki tuli taas avuksi ja saatiin vinotuet paikoilleen. Viimeistelin vielä oven ja sain sen jopa saranoilleen. Oven saranoimisen onnistumista alkuun vähän epäilin, mutta sain sen sujumaan oikein mutkattomasti. Lukot ovat toistaiseksi ne mitä talosta löytyi -niin kuin lähes kaikki muukin tarhassa. Uutena on ostettu vain verkko ja kopin huopakate. Itse tehdyltä se näyttää ja ihan hyvä niin.
Nyt katsotaan miten tarha toimii ja kuinka asukkaat sinne asettuvat. Väsäämäni hyttysansat eivät ainakaan heti alkaneet toimia, joka teki työskentelystä hivenen epämiellyttävää. Heittelin eilen illalla tarhaan ruohonsiemeniä, mutta haaveeksi taitaa jäädä vihreä tarha. Ei sitä malta koiria tarhasta pois pitää paria viikkoa -etenkään kun sisällä talossa odottaa lattian purkaminen.

Tänään tarhaprojektin jälkeen käytiin vähän hyppimässä esteitä kirkolla ja katselemassa hevosia. Takaisin tullessa tehtiin piiitkästä aikaa metsälenkki. Ja sitten kotona alkoi tarhankäyttöönottoseremonia:

 

 Lopuksi koirille vielä pakastimesta löytyneet pikku luut ja itselle alkuun suunnittelemani oluen sijaan vesimelonia. Kyllä on nyt tarhasta tehty mieluinen paikka heti alkuun.
Hakiessani luita en ollut huomannut laittaa ovea kiinni ja Surku olikin minua vastassa pihalla. oma moka tällä kertaa. Harjoittelun myötä koirille tulee selväksi, että tarhasta poistutaan vasta minun luvalla oli ovi auki tai ei.
Siellä ne nyt painii keskenään kopin katolla, kun naputtelen tätä pihakoivun alla.

Sirpan vinkkien mukaan puuhailen pihamaalla, olen sisällä, lähden pois kotoa ja koirat odottavat hiljaa tarhassa. Töistä tullessa en tee mitään tiettyä rutiinia, vaan saatan mennä sisään tai jäädä pihalle ja käyn päästämässä koirat tarhasta milloin mitenkin.

Pikkuisen iltalenkin meinaan tänään tehdä yksi koira kerrallaan toisen jäädessä tarhaan. Saa nähdä pysyykö hiljaisuus.

Puuhakas päivä takana

Surku on sitä mieltä, että lepääminen on ajan hukkaa

 lisäys:
- Niin siinä kävi, kun lähdin pikku kävelylle vain toisen kanssa: Surku silloin tällöin kevyesti äänteli, Lumi oli hiljaa. Vähän niin kuin ounastelinkin. Keskenään olivat kyllä hiljaa, vaikka lähdin pihalta pois. Veikkaan, että harjoittelun paikka tulee olemaan, kun toinen jää yksin tarhaan ja me muut lähdetään tontilta pois. Katsotaan mikä keino siihen keksitään, jos on tarvis.