Helatorstain aattona Lumi ja Surku pääsivät Sirpan hoitoon ja Lumikin vietti ensimmäisen yönsä ulkona.

Ii opettamassa Lumille miten vanhempia kohdellaan

Kotipihan koirankoppikin valmistui ja asukkaat tutustuvat tulevaan pesäänsä

Tyytyväisiä näyttävät olevan samoin kuin kopin rakentaja, joka on tyytyväinen aikaansaanokseensa

 

 

 Seuraavaksi on tarhan tolppien maahanjunttaus ja jonkinlaisten kaivuusuojien väsäys.

 Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Yksi aamu tehdessämme pyörälenkkiä ja antaessani koirien aina silloin tällöin leikkiä keskenään kauempana sattui ikäviä. Koirat juoksivat keskenään pidemmällä edessäni ja yhtäkkiä Lumi lähti niin, että luulin sen nähneen jäniksen. Surku meni perässä hetken epäröityään. Matkassa oli mutka ja en nähnyt heti mihin. Tuttu koira siellä meni omistajansa kanssa ja Lumi oli juossut heidän luo ja kohta käynyt toisen päälle ärisemään sillä seurauksella, että seuraavana päivänä omistaja oli huomannut koiransa aristavan korvaansa ja siellä oli reikä, johon eläinlääkäri määräsi antibioottia. 115e oppirahat maksoin mielelläni ja pari päivää meni aika alamaissa ja epätoivossa Lumin suhteen. Tai sen suhteen, ettei meillä ole suhdetta, sellaista kun kuuluisi. Lumin suhteen minun on hyvin vaikea pysyä rauhallisena ja itsevarmana ja olla turhia äksyilemättä tai ärsyyntymättä ja se näkyy. Taas on käyty kaikki tutut ajatuskuviot läpi, siitä miten minulla ei pitäisi olla koiran koiraa ja Surkukin on kohta pilattu.
Tässä kännykkätasoista videota tuosta aamusta ennen kuin kaikki tapahtui.

No tiistaina käytiin iltapäivästä koirajuoksemassa. Oli edelleen aika lämmin, vaikka jo vähän viilemään päin. Pidettiin useita taukoja. Olipas mukavaa. Itse juoksin paljon vauhdikkaammin koirien kanssa, kuin mihin olen aiemmin tottunut ja rytmihäiriön hiventäkään ei ilmaantunut. Käytiin puradalla 3km lenkki ja siitä jatkettiin kanavanniemeen viilentymään. Hieman koirat kahlailivat, mutteivät juuri. Surku ei aiemmin vahingossakaan laittanut tassukarvojaan veteen. Yksi päivä riisuin kengät ja kahlasin itse vähän matkaa ja nyt Surkukin kastelee jo tassunsa vedessä. 4-5km taitettiin yhteensä matkaa. Kyllä taas puraisi juoksukärpänen. Harmi, että ilmat ovat lämpenemään -olisi niin mukava alkaa hölkätä pidempiäkin matkoja. Aikaisin aamusta se varmaan onnistuu kesälläkin.

Oli niin mieltä piristävä reissu tämän muuten vähän ankean viikon aikana, että tuli mieleen tämä syksyinen kuva ja siihen liittämäni teksti: Life is for enjoyment. If you are not able to feel it running might help.

 Oli aika ottaa nuo omat neuvot käyttöön

Jäniksiä on aamuisin vähän joka kulmassa. Ollaan vielä monena aamuna käyty kikkaroimassa silloin kun lämpötilat ovat alle 10 asteessa. Viimeiset lenkit Surku on juossut korvat ylhäällä. Ensimmäisellä lenkillä vähän ihmettelien mikä sillä on. Vauhti oli kova, mutta korvat eivät olleet jutussa mukana. Sitten se selvisi. Ilmeisesti uunituoreet rusakon jäljet ja kohta pensaissa pomppikin rusakko ja Surku ohjasi koirat suoraan metsään. Hetkeä myöhemmin takaisin tullessa rusakko pomppi pururadan poikki. Tällä kertaa kiinnostus oli kyllä kova, mutta radalla sentään pysyttiin ja päästiin melko kunnialla ohi. Itse olin valpaammpi ja kielto tuli ajoissa. No lenkin jälkeen taas Lumi huomasi  rusakon. Rusakko oli paikallaan ja koirat lähellä minua, joten ei ollut ongelmia saada niitä kiinni. Tänään Lumi ei lähtenyt perään, vaikka rusakko pomppi hiljakseen pensaaseen. Surku ei edes huomannut. Kun koirat ovat lähellä, niin näyttäisi, että ne eivät lähtisi perään. Hihnassa ollessa useampikin rusakko pomppii aamuisin jonkun pihamaalla. Kiinnostus on kova ja nenä käy ja huomio on rusakossa, mutteivät lähde tempomaan hihnaa. Kiellän niitä myös haistelemasta rusakon jälkiä. Se kiihdyttää kumpaakin koiraa ja huomaa heti kuinka asento muuttuu vaanivaksi. Häntä laskee ja korkeus putoaa ja koko keho on valmiudessa.