Tarhan verkotus

vesipainia

 Agility oli poikkeuksellisesti tiistaina. Oli oikein hauskaa ja jäi hyvä mieli. Luminkin meno oli taas paremmanlaista kuin edellisellä kerralla.
Surku kipusi ensimmäistä kertaa puomille ja meni sen läpi. Tomi avusti arastelevaa nuorukaista ja niin sitä vaan mentiin luotettavan käden ohjatessa. Sama kovin jyrkällä a:lla. Lumi meni itse ja puomilla pysähtyi alastuloon. Jyrkän a:n lopun meni niin vauhdikkaasti, että maahan asti tuli ennen pysähdystä.

Surkukin kastelee jo koipensa

Tässä se nyt on

 Tarha edistyi aimo harppauksen tänään. Blogin avunpyyntö oli kuultu. Heikki riensi apuun ja naputeltiin loput viisi tolpaa paikalleen ja viritettiin verkko -mikä olikin vähän mutkikkaampi homma saada rinteeseen ilman kovin suuria mutkia. Oli niin into päällä, että oli vaikeuksia lopettaa. Saatiin paljon näkyvää aikaan ja sekös on mukavaa.

Ympärysmittaa tarhalla on melko tarkkaan 25m. Koko rullan mitta verkkoa meni hyötykäyttöön. Verkko on Rautarantalan 2m korkeaa multifort koiraverkkoa. Samaa on koko piha ympäriinsä mutta matalampana 1.5metrisenä. Hinnakkaampaa se on, mutta tuntuu kestävän. Kun ajoin auton rullan päälle niin, että renkaat pyörivät ilmassa, vain yksi säie katkesi kun kampesimme autoa pois.
Nyt on sitten edessä kaivuusuojien väsäys, oven viimeistely ja kiinnitys, lukon hankinta, vinotukien asennus ja alaosaan tarvitaan vielä tueksi laudat. Sen jälkeen uskaltaa päästää asukkaat tarhaan.
Maanantaihin mennessä toivon tuon toteutuvan, joten touhua riittää.


Tässä sitä nyt on, tarhatyömaata joka kulmasta:

Saa nähdä onko meillä sittenkään hiljaista tarhaelämään opetellessa. Tänään Lumi ei huomannut kun lähdimme lenkille ja jätin sen pihaan. Käytiin sateessa Surkun kanssa pieni 20 minuutin kierros. Kanavalla ihmettelin, kun Surku vilkuili taakseen vähän väliä. Kotia lähestyessä minäkin sen kuulin: vienon ulvonnan. Lumilta en ole vastaavaa kuullut koskaan - Surkulta kyllä. Voi olla, että on äännellyt aiemminkin joskus, mutta se on jäänyt huomaamatta. Heti tuli hiljaista kun tulimme näköpiiriin.

Itikoita on tarhakulmassa melkoisesti. Ajattelinkin väsätä kotitekoiset hyttysansat tämän mukaan ja testata onko niissä tehoa. Jos tuntuu toimivan, niin käyttöä löytyy muuallakin  pihalla. Vanhoista shs:n keskusteluista luin, että sininen väri vesiastiana ei keräisi ötököitä tai hyttysten toukkia lainkaan. Täytyy sitäkin testata. Rännien alla olevat peltitynnyrit kyllä maalaan, jos tuo paikkansa pitää.

Betonilaattoja on jo ovenpielessä kaivuusuojana

Lämmössä löhöilyä

Lämpö on vienyt etenkin Lumin vetämättömäksi. Lenkeillä Surku yrittää leikintynkää mutta Lumi ei jaksa. Saattaa pienen matkaa juosta ja palaa sitten kanssani lompsimaan eteenpäin. Heti kotipihaan saavuttua menee maahan pötköttelemään. Surku saa yksin yrittää aikaansaada jotain toimintaa, mutta laihoin tuloksin. Rauhallista on viime päivinä ollut.

Onnistuinpas...

...ainakin hetkeksi

Ei pysty ei kykene

Agissa käytiin lauantaina ominpäin, mutta lyhyeksi jäivät harjoitukset. Vaikka oli jo ilta, hallilla oli lämmin ja sen näki niin koirista kuin omista hikikarpaloista. Ihan hyvät miniharjoitukset kuitenkin saatiin ja Lumi irtosi jopa lopuksi eteen esteelle. Surkukin hakeutui jo enemmän esteille.
Kunhan muistan vain Tomin ohjeen, että jos tarvitsee kädellä ohjata esteelle, niin se on vastakkainen käsi.
Torstain agitreenit Lumi vetikin sitten ihan penkin alle. Ensimmäinen suoritus oli hyvä, mutta sen jälkeen ei enää kiinnostanut. Viime aikoina Lumikin on mielestäni ollut agissa innoissaan -ehkä loppua kohden vähän hiipuen, mutta nyt vaan ei lainkaan.

Tarha valmistuu pikkuhiljaa. Tiettyjä asioita ei voi tehdä yksin ja ne odottavat sopivia vierailijoita, joka useimmiten on ollut veljeni... Tervetuloa vain kaikille piipahtamaan! Yritän olla rasittamatta kerralla paljoa...

Yksi syy joka motivoi tarhan rakentamiseen

Ensimmäiset punkit olen poistanut kummastakin koirasta ja matokuurikin aloitettu, kun ruoho maistuu kovin.

 

Matkalta löytyi aarre: jäätelön vohveli, jota Surku hartaasti maisteli

 Surkun kanssa lauantai aamuna nähtiin pomppiva jänis ja ohi mentiin hienosti. Surku oli taas ihan minun lähellä, mikä helpotti asiaa huomattavasti. Osaan jo ennakoida paikat missä jäniksiä useimmiten on ja silloin kuljetaan lähellä. Lumi oli sillä kertaa kotona.

Evästauko

 

Helatorstain aattona Lumi ja Surku pääsivät Sirpan hoitoon ja Lumikin vietti ensimmäisen yönsä ulkona.

Ii opettamassa Lumille miten vanhempia kohdellaan

Kotipihan koirankoppikin valmistui ja asukkaat tutustuvat tulevaan pesäänsä

Tyytyväisiä näyttävät olevan samoin kuin kopin rakentaja, joka on tyytyväinen aikaansaanokseensa

 

 

 Seuraavaksi on tarhan tolppien maahanjunttaus ja jonkinlaisten kaivuusuojien väsäys.

 Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Yksi aamu tehdessämme pyörälenkkiä ja antaessani koirien aina silloin tällöin leikkiä keskenään kauempana sattui ikäviä. Koirat juoksivat keskenään pidemmällä edessäni ja yhtäkkiä Lumi lähti niin, että luulin sen nähneen jäniksen. Surku meni perässä hetken epäröityään. Matkassa oli mutka ja en nähnyt heti mihin. Tuttu koira siellä meni omistajansa kanssa ja Lumi oli juossut heidän luo ja kohta käynyt toisen päälle ärisemään sillä seurauksella, että seuraavana päivänä omistaja oli huomannut koiransa aristavan korvaansa ja siellä oli reikä, johon eläinlääkäri määräsi antibioottia. 115e oppirahat maksoin mielelläni ja pari päivää meni aika alamaissa ja epätoivossa Lumin suhteen. Tai sen suhteen, ettei meillä ole suhdetta, sellaista kun kuuluisi. Lumin suhteen minun on hyvin vaikea pysyä rauhallisena ja itsevarmana ja olla turhia äksyilemättä tai ärsyyntymättä ja se näkyy. Taas on käyty kaikki tutut ajatuskuviot läpi, siitä miten minulla ei pitäisi olla koiran koiraa ja Surkukin on kohta pilattu.
Tässä kännykkätasoista videota tuosta aamusta ennen kuin kaikki tapahtui.

No tiistaina käytiin iltapäivästä koirajuoksemassa. Oli edelleen aika lämmin, vaikka jo vähän viilemään päin. Pidettiin useita taukoja. Olipas mukavaa. Itse juoksin paljon vauhdikkaammin koirien kanssa, kuin mihin olen aiemmin tottunut ja rytmihäiriön hiventäkään ei ilmaantunut. Käytiin puradalla 3km lenkki ja siitä jatkettiin kanavanniemeen viilentymään. Hieman koirat kahlailivat, mutteivät juuri. Surku ei aiemmin vahingossakaan laittanut tassukarvojaan veteen. Yksi päivä riisuin kengät ja kahlasin itse vähän matkaa ja nyt Surkukin kastelee jo tassunsa vedessä. 4-5km taitettiin yhteensä matkaa. Kyllä taas puraisi juoksukärpänen. Harmi, että ilmat ovat lämpenemään -olisi niin mukava alkaa hölkätä pidempiäkin matkoja. Aikaisin aamusta se varmaan onnistuu kesälläkin.

Oli niin mieltä piristävä reissu tämän muuten vähän ankean viikon aikana, että tuli mieleen tämä syksyinen kuva ja siihen liittämäni teksti: Life is for enjoyment. If you are not able to feel it running might help.

 Oli aika ottaa nuo omat neuvot käyttöön

Jäniksiä on aamuisin vähän joka kulmassa. Ollaan vielä monena aamuna käyty kikkaroimassa silloin kun lämpötilat ovat alle 10 asteessa. Viimeiset lenkit Surku on juossut korvat ylhäällä. Ensimmäisellä lenkillä vähän ihmettelien mikä sillä on. Vauhti oli kova, mutta korvat eivät olleet jutussa mukana. Sitten se selvisi. Ilmeisesti uunituoreet rusakon jäljet ja kohta pensaissa pomppikin rusakko ja Surku ohjasi koirat suoraan metsään. Hetkeä myöhemmin takaisin tullessa rusakko pomppi pururadan poikki. Tällä kertaa kiinnostus oli kyllä kova, mutta radalla sentään pysyttiin ja päästiin melko kunnialla ohi. Itse olin valpaammpi ja kielto tuli ajoissa. No lenkin jälkeen taas Lumi huomasi  rusakon. Rusakko oli paikallaan ja koirat lähellä minua, joten ei ollut ongelmia saada niitä kiinni. Tänään Lumi ei lähtenyt perään, vaikka rusakko pomppi hiljakseen pensaaseen. Surku ei edes huomannut. Kun koirat ovat lähellä, niin näyttäisi, että ne eivät lähtisi perään. Hihnassa ollessa useampikin rusakko pomppii aamuisin jonkun pihamaalla. Kiinnostus on kova ja nenä käy ja huomio on rusakossa, mutteivät lähde tempomaan hihnaa. Kiellän niitä myös haistelemasta rusakon jälkiä. Se kiihdyttää kumpaakin koiraa ja huomaa heti kuinka asento muuttuu vaanivaksi. Häntä laskee ja korkeus putoaa ja koko keho on valmiudessa.

Nämä kuvat reilun vuoden takaa löytyivät arkistoa selatessa

Sunnuntai-illaksi saimme kutsun ohitusharjoituksiin Vääksyyn. Toki otimme kutsun vastaan. Paikalle oli tulossa muutamia tanskandoggeja muiden koirien lisäksi. Se on ainoa rotu jota Lumi pelkää. Se saa pakoreaktion. Pentuna eräs tanskandoggi lähti jahtaamaan Lumia leikillään ja Lumi pakeni ja meni ihan paniikkiin. Siitä se on jäänyt päälle.

Nyt päätin, että ollaan kuin ei oltaisikaan hieman sivummalla. Käytiin istumaan Päijännetalon liuskalle ja seurailtiin kuinka koiria alkoi tulla paikoitusalueelle. Istuin ihan rauhassa ja huomioimatta Lumia mitenkään. En kiinnittänyt myöskään muihin saapuviin koiriin mitään huomioita. Lumi kävi selkäni taakse makaamaan, mikä oli mielestäni hyvä merkki.
Kun muu ryhmä lähti liikkeelle lähdettiin kulkemaan muiden perään rauhakseen. Lumi meinasi yrittää häntä matalana kotiin kiskomista. Menin rauhassa puskan viereen, johon muut koirat olivat jättäneet hajujaan. Lumi rentoutui sen verran, että alkoi haistelemaan yhdessä Surkun kanssa. Kuljettiin hyvän matkaa toisten jäljessä, kuitenkin näköyhteydessä. Etenin antaen koirien haistella minkä halusivat, kuitenkin niihin mitenkään reagoimatta tai houkuttelematta. Lumi rentoutui jopa siinä määrin, että taskusta löytyneet kuivat veriletunpalat maistuivat, kun loppumatkasta heittelin niitä tielle.
Mentiin vielä hetkeksi kentän viereen seuraamaan tapahtumia -nyt jo lähemmäs. Lumi oli edelleen varautunut, muttei saanut pakoreaktiota ja olin tyytyväinen miten paljon se oli edennyt.
Halusin kuitenkin osallistua ohitusharjoituksiin ym. mukavaan ja se olisi ollut Lumille sillä kertaa liian nopeaa etenemistä ihan lähikontaktiin. Niinpä vein Lumin kotiin -onneksi asun ihan vieressä- ja palasin Surkun kanssa muiden joukkoon.

Surkulla ei ole mitään negatiivisia kokemuksia tanskandogeista ja sen kanssa mentiin joukon mukana. Oikein hyvää teki Surkulle saada niin monen vieraan koiran kanssa ihan lähellä olemista. Koirat eivät saaneet siis olla kontaktissa keskenään. Lopuksi saatiin vielä kaakaot ja pullat. Hölkättiin Surkun kanssa kotiin, josta se oli ihan fiiliksissä. Oikein onnistunut ja mukava ilta.

Lumi on niin huoleton jättää yksin kotiin. Se vain makaa siellä ja kaikki on aina millilleen samassa kohden kuin lähtiessä. Surkun kohdalla olisi pitänyt varmistaa, että tietokone ym arvokkaampi on nostettu turvaan ja silti aika usein jotain pientä ylläriä löytyy.

Tarha valmistuu, mutta pikkuhiljaa, ja vielä koirat asuvat kokoaikaisesti sisällä kun en ole kotona.

Ollaan tehty oikein onnistuneita (4.2km) vetolenkkejä parina aamuna. Lumikin on painanut minkä kintuistaan pääsee. Tänään saatiin keskinopeus enkat 19.6km/h. Loppumatkan ylämäkiin Lumi väsyy ja hidastaa tahtia. Luulen, että sillä on kuumempi kuin kesäturkkisella Surkulla. Tänään Lumin takajalat tärisivät kun oltiin kääntöpaikalla ja pidettiin siinä vähän pidempi tauko. Tänä aamuna olikin ennätykselliset 7C ja se alkaa olla paljon. Tätä menoa siirrytään kesätauolle tai yötreeneihin...

 Ohkolan kisat jäivät tältä keväältä väliin: luvatut hieman päälle 10 astetta on meille liikaa. Mutta syksyllä sitten mukaan ja ei taideta olla ainoita Wintryläisiä lähtöviivalla =)

 

Ohkolassa harjoittelemassa

Koiramainen viikonloppu kohta takana. Eilen kirkolla maatilan tuoksujen keskellä agilityä vapaavuorolla Jaanan ja kumppaneiden kanssa.
Koirankopin materiaalien haalintaa ja sahausta.

Tänään aamusta ajettiin Mäntsälään Ohkolaan ajamaan yhdessä Annan ja Antin kanssa. Osasin kuin osasinkin perille ilman navigaattoria. Omistaja tuli paikan päälle ihmettelemään mikä eksyneen näköinen auto paikalla pyörii. Mukavaa väkeä. Ominpäinhän ei tuonne pääse kun on yksityisalue, mutta toisen kausimaksun suorittaneen valjakon kanssa maksua vastaan onnistui.

Ensimäinen kierros mentiin omin voimin. Tässä lähtöä odottelemassa vesisateessa

Ensimmäisellä kierroksella satoi vettä. Lähdettiin matkaan ennen muita ja kyllä koirat eteenpäin liikkui ihan mukavaa vauhtiakin. Jäätiin odottamaan Annan valjakkoa mutkaan. Kun Anna saavutti meidät alkoi taaksepäin kuikuilu etenkin Lumilla. Ohitukset menivät hyvin silloin kun itse oltiin ohittamassa. Kun toinen valjakko tuli takaa ohi oli pyrkimystä keskemmälle kontaktiin.
Vaikka ilma tuntui viileältä pilvien ja sateen ansiosta, niin lämpöasteita oli kuitenkin jo auton mukaan 6-8 astetta. Koirat olivat läkähdyksissä, vaikka pieniä pysähdyksiä tulikin matkalla. Ensimmäinen kierros oli 4.3km.
Koirat saivat hieman vettä ja pidettiin välissä taukoa. Lumi ja Surku pääsivät Piiraisten valjakkoon Inkan ja Navan tilalle pyörään ja Antti kävi ajamassa vielä pienen lenkin.

Toiselle pikku lenkille Lumi ja Surku valjastettiin pyöräpariin Piiraisten koirien kanssa.Tönteri keulilla, Maya, Sökö, Lumi ja Surku

ja kohta taas mennään

Pikku video jälkimmäisestä lähdöstä ja takaisintulosta.

Kevät kuulumisia

Tuuli on painanut jäät komeaksi kasaksi vesijärven laitaan

Surku nautiskelee keväästä

Ja Lumi myös

 Taitaa meillä jäädä Ohkolan kevätkisat väliin. Lämpötilaksi on luvattu n. 15 astetta, joka on meille ihan liikaa. Ollaan käyty nyt suunnilleen joka toinen aamu pururadalla reilun neljän kilsan kikkarilenkillä. Lämpötila on silloin aina alle 5 astetta. Tänään päästiin jo ennätyslujaa. Keskinopeus oli 18.9km/h. Rusakko tuli vähän avittamaan. Vaikkeivät koirat sitä nähneetkään, niin haistoivat kyllä ja johan mentiin hetken aikaa niin lujaa kuin jaloista lähti. Siitä sitten jatkettiin kikkarilla potkutellen kanavan varteen "palauttelemaan", jossa jäät olivat tehneet upeita kasoja rantaan.

 Kanavan varressa Lumi huomasi yksi aamu kaksi paikallaan kykkivää rusakkoa. Se ei lähtenyt heti perään ja sain sen kiinni, kun oli vieressä. Surku ei huomannut koko otuksia. Kyllä niitä taas pomppii monessa paikoin.

Päivällä käytiin nautiskelemassa lämpimästä toukokuun perjantaista pihatöiden lomassa.

Vihreää löytyy jo paikkapaikoin maisteltavaksi...

Se myös jää välillä ikävästi kurkkuun...

Joen rannassa kevättä vastaanottamassa

 

 Eilen agilityssä oli kivaa. Harjoiteltiin lähinnä esteiden yli -ei ohi- menemistä ja hauskaa oli, niin kauan kuin virtaa riitti. Loppua kohti hyydyin itse ja koiratkaan eivät olleet enää samalla palolla kuin aluksi.
Lopussa Lumi tuli jo pidemmän estesuoran yli hyppien -Surku iloisesti ohi juosten =)
Jatkossa päästään lauantaisin treenaamaan omatoimisesti myös Kirkolle. On kesäksikin puuhaa kun vetäminen jää kelien lämmettyä hetkeksi tauolle.

Lumi rakastaa kaikkia ahtaita paikkoja....

 Ja koirankoppia ja tarhan pohjaa olen väkertänyt omin pikku kätösin. Ihanaa kun saa jotain konkreettista aikaan, vaikkei mistään oikein mitään hajua olekaan. Koppi rakentuu pääosin kodin vanhoista lattialaudoista, jotka entinen omistaja oli vaihdattanut. Sinisen kirjan kopinrakennusohje on perustana ja sitä soveltaen etenen. Jonkunmoinen sirkkeli olisi kyllä kätevä. Toisaalta käsin sahatessa ehtii enemmän pohtimaan oliko ratkaisu oikea...Lopputoksesta ei tiedä kukaan.

...Siksipä tarhaan kopin alle tulee sen verran perustusta, että sinne pääsee mönkimään

Kopista on tehtynä taka- ja sivuseinät

 

Jostain syystä en saa liitettyä kuvan kuvaa tähän tekstiin, joten olkoon näin.

Vajaan viikon tauon jälkeen ollaan taas käyty kahtena päivänä kikkarin kanssa pururadalla. Se ei ole ihan vielä kokonaan sula, joten paikkapaikoin saa taiteilla lumessa. Sellaisia himpun päälle neljän kilometrin pätkiä ollaan menty. Keskinopeus oli tänään 15.4km/h.
Kävin katsomassa Ohkolan kahden koiran luokkaan osallistuneiden tuloksia viimevuodelta ja heikoimmankin keskinopeus oli reilut 20km/h! Olisihan siitäkin kyllä hyötyä käydä vetäisemässä aika reilusti yli muiden; olisi seuraavilla epäröivillä pienempi kynnys arpoessaan uskaltaako osallistua.
Itse pohdin, että lähteekö koirat edes alussa kunnolla liikkeelle, kun takana on muita. Vauhti ei ainakaan varmaan siinä vaiheessa päätä huimaa. Toisaalta pitääkö sitä ottaa niin vakavasti? Ei tietenkään, jos antaisin neuvoja jollekin muulle... Voisihan sitä joskus itsekin kuunnella omia neuvojaan.
Ainakin odotan sen aikaa, että näen kuinka lämmintä tuoksi päiväksi on luvattu. Nyt ollaan käyty aikaisin aamusta ja läähätys on jo melkoista.

Mielessä on siis edelleen varovainen innostus osallistua Ohkolan kahden koiran kärryluokkaan. Se olisi kokonaan uusi kokemus.

Sitten on tuo Lumi Lumppari. Se lähti pari päivää sitten ohituksessa toisen koiran luo. Juuri kun olimme menossa ohi se kaarsikin sivulta pois toisen koiran lähelle. Muutenkin kevät kaikkine tuoksuineen on villinnyt koiria, jopa Surkua. Lumi menee ja jää huoletta kauaskin tutkimaan tai haistelemaan ja tuntuu, että se välillä oikein aktiivisesti etsiikin perään lähdettävää. Alkuviikosta tein niin, että annoin koirille luvan mennä. Kun Lumi jäi tai meni liian kauas, kaivoin ruuat repusta ja paikalla oleville tarjottiin. Voi, voi Lumi parka. Sille jäi parina päivänä vain hyvät hajut. Pidin kyllä huolen, että se huomasi mistä jäi paitsi. Lumi on onneksi ihan hyvässä lihassa toisin kuin veljensä.  Kyllä se alkoi skarpata, vaikka edelleen ympäristö kiinnostaa.  Saivat hetken vähän liikaakin mennä omiaan  kaikkien kevättuoksujen keskellä. Nyt on sitten tiukempi järjestys ja kuljetaan lähellä leikkihetkiä lukuunottamatta.
Agissakin Lumi lähti parikin kertaa ominpäin muiden luokse autosta hypätessä... Oltiin ekaa kertaa ulkokentällä. Surkukin oli yllättävän kiinnostunut kaikista hajuista.

Heräsin yhtenä päivänä tajuamaan, kuinka olen ajatellut, mitä Lumi missäkin tilanteessa ajattelee. Ajattelee! Ihan kuin koirat siihen kykenisisvät. Kyllähän minä sen olen tiennyt mielestäni hyvinkin, mutta jäinpäs kiinni.  Nyt opettelenkin suhtautumaan Lumiin niin kuin koiraan enkä toisinaan niin kuin välinpitämättömään ja juonittelevaan olentoon, joka halveksii käskyjä. Se on siis koira joka käyttäytyy luontonsa mukaan - ei hyvällä eikä pahalla- vaan rehellisesti ja kaunistelematta. Sitä saa mitä tilaa ja koira kertoo mitä on tilannut halusi sitä tai ei.
Lenkeillä aina kun pienimmässäkään määrin turhaudun tai ärsyynnyn koiriin, muistutan itseäni rauhallisen itsevarmasta toiminnasta.Näitä taitoja harjoitellessa mennään kohti kesää.

Muutoin päivät ovat menneet ulkona pihahommissa. Ihanaa kun on kevät! Ja ihanaa kun on oma piha missä riittää kaikenlaista puuhaa.