2014 - 2015

Koiristani tuli hetkeksi sisälullukoita

 Uutena vuotena vietin kaksi yötä mökissä Evolla. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella pidempiä vauhtikestävyyslenkkejä ihanassa talvisäässä ja rentoutua poissa kotiympyröistä.
Tiistaina saavuin perille vasta myöhemmin illalla. Kotona oli putket jäässä ja putkimiehen kanssa koetettiin niitä tuntikaupalla sulattaa tuloksetta. Niinpä suljettiin vedet ja lähdin lopulta reissuun koettaen unohtaa sen mille en sillä hetkellä mitään mahda. Avaimia mökille hakiessa juutuin peräkärryn kanssa lumipenkkaan. Siitä pääsin onneksi lapionheilutuksella.
Perille tullessa vein enimmät tavarat mökkiin ja päätin kuitenkin ajaa koirat. Keli oli plussan puolella ja lunta oli reilusti. Olin piirtänyt hienot kartat reittisuunnitelmasta, mutta jossain vaiheessa ajettiin silti lenkin sijaan umpikujaan -olin taas eksynyt. Keli oli raskas ja vauhdista sai vain haaveilla. Koirilla oli kovin lämmin ja lähes umpisessa mentiin. Puissa oli raskas kerros lunta ja lumisen metsän sylissä oli kovin kaunista. Matkaa kertyin 10km. Aura-auto aurasi kohta tulomme jälkeen päätien, joka muuttui sen seurauksena peilijääksi. Vettä alkoi myös sataa. Seuraavana päivänä ei onnistuisi lähtö mökin pihasta.

Perille tullessa huomasin kuljetuskopin katon ja seinien olevan pisaroiden peitossa. En raaskinut laittaa märkiä koiria yöksi tippuvien pisaroiden alle, vaan otin ne kaikki mökkiin. Kun paikat oli haisteltu asettuivat kaikki nätisti makuulle. Urokset eivät yrittäneet merkkailua, mitä alkuun tarkasti seurasin.

Uudenvuodenaattona irrotin peräkärryn ja sidoin reen auton katolle. Kaikki oli märkää ja vesisateen jäljiltä lumet metsästä huvenneet. Ajoin seuraavaan tienristeykseen mistä lähti auraamaton metsätie. Sitä pitkin taivallettiin n. 13km. Edelleen meno oli raskasta ja ilma monta astetta plussalla.
Iltapäivästä valoisan aikaan taivallettiin metsälenkki ja käytiin tervehtimässä pilkkijöitä joiden mukaan jään paksuus oli 10-15cm. Lumi oli flexissä siltä varalta, että joku paukuttaisi jo valoisalla ilotulitteita. Metsässä oli ihanan rauhallista pientä poluntynkää talsiessa. Siihen asti oli ihan mukavaa, kun oli puuhaa.
Sitten olikin piiitkä iltapäivä ja ilta edessä. En ollut varannut lukemista mukaan ja netttikin toimi vain harvoin. Koirat onneksi olivat mukana mökissä pitämässä seuraa -nukkumalla lattialla... Karttaa tuli luettua ahkerasti ja yksi lapanen neulottua ja ikävöityä Taiga Majaa jossa oli ihmisiä.
Ilotulitteita ammuttiin illan ja yön aikana jonkunverran. Lumi oli ainoa joka niihin reagoi.

Uudenvuodenpäivänä oli sovittu kokoontuminen huskyihmisten kanssa. Hyvissä ajoin pakkasin auton ja lähdin yrittämään jäistä mäkeä... peruutin takasin ja yritin toisen kerran. Asuntovaunussa majaillut mies ja naapurimökin mies tulivat työntöavuksi -tuloksetta.
Uudenvuoden siihen asti mukavin osuus alkoi tästä. Kolme tuntia odottelua ja hiekoitusauton järjestämistä. Asuntovaunumies odotteli kanssani koko ajan kertoillen tarinoitaan. Ohi ajanut metsähallituksen mies pysähtyi hyväksi toviksi järjestämään tielle kunnon hiekoitusta ja jutustelemaan. Pilkille menossa ollut autoilija liittyi myös joukkoon, samoin paikalle (turhaan) hälytetty huoltomies. Sen verran oli jo saatu hiekkaa raavittua irti jäisestä huoltolaatikosta, että ensimmäisen mäen pahin osa oli vähän karhennettu. Purin mönkijän ja koirat kärrystä ja huoltomies sai auton ajettua ensimmäisen mäen päälle. Sitten odotettiin vielä hiekoitusauto, että selviäisin edessä olevasta isommasta jäämäestä. Sieltä se lopulta tuli. Mieli ei ollut yhtään kireä, päinvastoin.
Ehdin vielä huskytapaamiseen ajo-osaankin. Piiraisten valjakon kanssa ajettiin 11km:n lenkki. Koiriin en ollut kovinkaan tyytyväinen kuuntelun osalta. Corveten suunta toisen valjakon peesissä on vain yhteensuuntaan. Täyskäännös ei meinannut sujua. Eikä hetkenpäästä Sällinkään kanssa mennyt kovin paljon paremmin. Kun toinen valjakko on ihan lähellä Surku on alkanut vilkuilla taakseen ja löysäillä. Lumikin meinaa tehdä samaa, mutta sen saa käskytettyä eteenpäin. Lopuksi ajettiin kierros eri kautta kuin edellä menevä. Ei sekään mennyt ihan yhdellä käskyllä, mutta meni kuitenkin.

Agilityn jätin ensi kertaa tarkoituksella väliin, vaikka vierestä ajoinkin. Ei ollut enää yhtään voimia jäljellä muuhun kuin kotimatkaan.
Kotipihassa tarvitsin taas apua. Auti ei noussut mäkeä peräkärryn kanssa. Naapurin ja kävelyllä olleen ohikulkijan avulla sain peräkärryn paikoilleen. Jos joku sanoo, että nykypäivänä ihmiset eivät enää auta toisiaan -olen täysin eri mieltä. Vuoden ensimmäisenä päivänä sain kaiken tarvitsemani avun ja se on tarjottiin mielellään ja hyvillä mielin. Ehkäpä otan tästä oppia alkavalle vuodelle.

 Nämä tavoitteet kirjasin vuoden lopussa:

Tavoitteet keväälle/syksylle 2015

- REKÄ JOH1-tulos Sälli (Syksy: Surku???)
- REKÄ YLE1-tulos Corvette

- REK1 tulos keväälle (edellyttäen että minulla on neljäs lainakoira, kun Lumi on poissa kisoista)
- Kolmen parhaan huskyvaljakon joukkoon sijoittuminen sprinttimatkoilla
- Yli 30km:n kisoissa läpiajo
- Ruuhirodin harkitseminen

- Agirodun joukkuekisaan kaikkien neljän kanssa
- Lumille kepit kuntoon ja ensimmäiset kisat

Tällä hetkellä totean, että toteutukoon se minkä on tarkoitus toteutua. Elämä on arvoituksellista ja tekee omia ratkaisujaan suuntaan tai toiseen.

Uudenvuoden tunnelmat: Team Kaisan köpöttäjät