Matkat pitenee

Haaveena on osallistua tammikuun aikana Jongun Verran 2x33km kisaan ja ehkäpä Ruuhirodiin 4x20km 20h sisään (Se tuntuu kyllä aika hurjalta suoritukselta). Reilun viikon päästä on myös Robur sprint, jonne lähden ehkä vain kolmella koiralla. Vauhtitreenejä ei ole alla lainkaan, joten tulostavoite sinne menee kokemuksen puolelle.

Pidempiä kisamatkoja silmälläpitäen olen pidentänyt treenimatkoja nyt kun kelit ovat antaneet myöten.
Sunnuntaina ajoin 24km, joka ei nostanut toiveita kovin korkealle. Pakkasta oli vain muutama aste. Lähdin alkuun huomaamatta väärää reittiä ja mentiin 3km mahaan asti yltävään umpihankeen. Lumi oli Sällin kanssa kärjessa ja meni ensimmäiset 3km loistavasti. Takaisin käännyttäessä ja sen jälkeen -noh- juoksenteli mukana ja sai siirtyä takaisin paikalleen pyöräpariin. Muillakaan ei ollut paras tsemppi päällä, vaikka menivätkin ihan ok. Sälli väsyi loppua kohden ja vaihdoin Surkun Corveten rinnalle. Se pari toi porukan varmasti takaisin autolle.

Tänään oli tarkoitus ajaa 27-29km. Olin kartasta katsonut matkat ja reitit. Mietitytti kuinkahan koirat kulkee, kun matkakin on taas ennätyksellisen pitkä...
Pakkasta oli  rapsakat -20 ja ihana aurinkoinen keli. Päätin valjastaa Lumin alkuun Sällin kanssa keulaan ja vaihtaa sen sitten paremmin kulkevaan, että saadaan vaihtelua pitkälle taipaleelle. Niin siinä kuitenkin kävi, että Lumi pinkoi KOKO matkan sellaisella innolla, ettei luottokoiria tarvinnut laittaa kärkeen lainkaan. 
 Vähän harmittaa Lumin kilpailukielto. Sekin on saanut sen verran kuntoa, että olisi siitä kisoissa apujakin, etenkin jos pitää kolmella startata. Koska tietysti taas eksyin, tuli lenkin pituudeksi lopulta 32,5km. Kaikki olivat kovin väsyneitä, mutta loppuun asti tulivat hyvillä mielin. Ylivoimaisesti pisin matka mitä koirat ovat minun reen edessä juosseet.

Pieni viedeopätkä 29km jälkeen, ennenkuin sormet jäätyi...

Taisi olla kirpakka pakkanen joka siivitti tänään menoa ja toi toiveikkaan mielen takaisin. 

 Kuvat sammalmetsästä, minne kävellään joskus palauttelemaan lihaksia ihanan vaihtelevaan maastoon.

Sehän on tietysti kuva Sällistä, joka hyppää

Corvette hoitaa metsän lannoitusta

Viime vuoden harmina on ollut Lumin haiseminen elokuun lopulta lähtien. Sen jälkeen Sälli ja Corvette eivät ole eläneet enää harmoniassa yhdessä ja Surku on osaltaan mukana sopassa. Joulukuussa saatu hormonipiikki ei muuttanut tilannetta juuri suuntaan tai toiseen. Corvette on vähän ulkopuolinen. Ovat kaikki neljä samassa joukossa, kun olen itse paikalla, muutoin tarhassa Corvette ja Sälli erillään. Sääli juttu. Surku on alkuun koettanut asemaansa sekä Corveten, että Sällin suhteen niiden tullessa laumaan. Sällillä ja Corvetella oli alkuun toista kuukautta selvät sävelet, Sälli johti ja Corvette tyytyi mukisematta asemaansa. Syyskuussa tilanne alkoi muuttua Lumin hajujen myötä ja sellaisena se on pysynyt ja tulee mahdollisesti pysymäänkin. Kaikenlaisia ratkaisuja olen miettinyt. Olen jo luopunut toivosta, että Lumin hajut joskus loppuisivat. Sälli ja Corvette juoksevat vielä ensi kauden kisavauhtia. Sitten jäänevät pikkuhiljaa 9-vuotiana pois kovimmista treeneistä.
Yksi vaihtoehto olisi ottaa kastroituja uroksia, mutta tiedä niistäkään miten reagoivat Lumin hajuun. Narttuvoittoisella valjakolla taas ei nelosissa kovin pitkälle päästä, kun en välttämättä pysty avittamaan. Mennään siis hetki kerrallaan ja toistaiseksi ainakin näin