Robur 2015 ja maitojunalla kotiin

Sisarukset Corvette ja Possu

Suoraan fb-sivulta:

Robur sprint neljän koirian luokka, elämäni ensimmäinen rekikisa alkamassa. Jännittää. Takana vähäuninen viikko, jolloin on tehty järjestelyjä kisaa varten. Koiria juuri se neljä. Näistä neljästä Lumi kilpailukiellossa, Sälli tippui joukkueesta vaivojensa vuoksi keskiviikkona. Tomilta sain Possun lainaan, joten osallistuminen oli kuitenkin mahdollista kolmella koiralla. Koska minulla oli vieras koira sisällä asumassa, jäivät kunnan juhlat 15-vuotismuistamisineen väliin perjantaina. Sen sijaan pakkasin autoa... Siinä menikin koko ilta. Jos jonkinmoista härpäkettä piti saada mahtumaan. Koiria lähti matkaan viisi ja kärryssä tilaa vain neljälle, joten takakontti oli varattu koirille. Mukaan piti ahtaa myös 2 häkkiä joihin voin majoittaa myös Sällin, jos se ei pääse boxiin. Pari huonosti nukuttua yötä takana.

Aamulla 5.45 autolla kohti Toivakkaa. Keli lämmin. Rata oli raskas ja upottava -joka olisi ollut meille oikein passeli, jos koko kokoonpano olisi ollut juoksemassa. Possu kaatui ensimmäisen kilometrin aikana pehmeällä sohjoisella radalla ja oli oli alun vähän ihmeissään kaikesta uudesta ja oudosta kaukana kotilaumasta. Reilu kilometri ennen maalia huomasin Surkun ontuvan. Kun se vain jatkoi sitä pysäytin reen ja huilautin koiria hetken ja koetin uudelleen lähteä. Edelleen ontui. Reki kyljelleen ja Surku irti liinoista. Siinä vaiheessa ohi meni valjakko ja kohta toinen. Asettelin Surkun rekipussiin, jossa se ei kuitenkaan pysynyt (kunnollinen rekipussi hankintalistalla ensi viikonlopuksi). Niinpä odottelin rauhassa uran reunalla ja pohdin jättääkä reki siihen ja kävellä koirien kanssa metsän poikki varikolle. Päätin koettaa vielä kerran josko Surku rauhakseen edeten menisi liinoissa. Se ei enää ontunut ja päästiin maaliin asti. Kisa jäi kesken, kun en uskaltanut riskeerata enää sunnuntaina koiria. Yhtään koiraa ei ole vara pudota jos meinaan ensi viikonloppuna Jongulle. Niinpä hain majapaikasta sinne aamulla autosta purkamani tavarat ja suuntasin koirien kanssa kotiin.

Hämmästyksekseni en automatkalla kironnutkaan maailmaa ja kohtaloa, vaan olo oli kevyt ja laulatti. Vähän ihmetytti. Kovaa vaivannäköä koko syksy, että koirat olisi kunnossa ja ajan juuri ensimmäisistä rekikisoistani kotiin -keskeyttäneenä. Mikä piru minua hymyilyttää?
Se kaikki apu ja tuki mitä kisojen myötä sain. Tero Nikmo kärsivällisesti opastamassa rek-ilmoittautumisessa. Mikael Backman ystävällisesti auttamassa lähdössä koirieni kanssa. Tero Asula tsemppaamssa, kun pelotti ja jännitti. Ja opastamassa miten sillä reellä on mahdollista selvitä radalta. Lasse Valo ja Jaakko Pitkänen vinoilemassa... + kaikki muut ihmiset jotka olivat jakamassa yhteistä kokemusta. Ja sitten Tomi joka näki paljon vaivaa, että sain reen kisoihin, kun oma ei ollut kunnossa. Ja lainasi Possun, jota ilman olisin tätä kokemusta vailla. Se kaikki kovasti lämmittää mieltä.

Ja tietysti ne koirat ja ajaminen: Corvette pysyi ennen lähtöä maassa, vaikka oli kisatilanne. Sitten se tunne kun en kaatunutkaan heti lähdön jälkeiseen kurviin, vaan sladitin menemään kuin Susanna Burkland. Sen jälkeen ei voinut huutaa kuin: "JIHAA" ja nostaa käsi pystyyn voitonmerkiksi. Mikä tunne, selvisin siitä ja se oli siistiä!!!! Corvette paineli ensimmäistä kertaa yksin valjakon kärjessä ja painelikin upeasti. Surku työskenteli loistavasti hartiavoimin ja Possu rentoutui juoksemaan matkan edetessä koko ajan paremmin näyttäen mihin tämä Possu oikeasti kykenee. Corvette kuunteli suunnat maaliintulon jälkeen: kääntyi käskystä eri suuntaan kuin edellä menevät valjakot. Selvittiin myös vähän epäselvemmistäkin risteyksistä autolle ilman kädestä ohjausta. Sälli alkaa taas olemaan oma sähäkkä itsensä. Juoksenteli tuhatta ja sataa majapaikan metsikön raskaassa hangessa, kun vielä muutama päivä sitten se ei mielellään liikkunut.

Miksi me tätä teemme ja näemme jokainen valtavasti vaivaa? Ei tätä viitsisi tehdä ellei tässä olisi sydän mukana . Kiitos Robur. Seuraavaksi suunta kohti uusi uria.
Ei välttämättä käy niin kuin on suunniteltu, mutta hyvin käy silti.