 |
| Näin hellyttävän joulumuistamisen sain yhdeltä oppilaalta. Kaikki nimet on oikein, vaikka pursottaessa kirjaimet levisivätkin, mikä oli harmittanut tekijää. |
Aatonaaton treenit päättyivät siihen, ettei auto peräkärryineen liikahtanut mihinkään. Irrotin peräkärryn ja sain auton lopulta liikkeelle. Peräkärryn oli sen sijaan hankalampi tapaus. Purin koirat ja mönkkärin kärrystä. Aikani tuloksetta ähellettyäni totesin homman mahdottomaksi. Seurasi tuumailutauko hangessa istuen: Lähin maatalo ei muistaakseni ollut kovin kaukana -toisaalta nyt on aatonaatto ja kaikilla jouluvamistelut kiireimmillään. Jättäisikö vain peräkärryn siihen?
Sitten se tapahtui -älynväläys- ympärillä pörrää koko ajan neljä VETOkoiraa. Äkkiä liinat kiinni kärryyn ja koirat uudelleen valjaisiin. Itse valmiusasemiin tuuppamaan kärryn takaa: "Mennään!" ja kärryhän alkoi liikkua, ensin kovin hitaasti kinoksen yli ja sitten... "Seiis!!" Mitäköhän olisivat tienvarren talosta tuumanneet, kun kyseinen ajokalusto olisi huristellut pitkin kylänraittia. Kääntö auton perään onnistui vielä kuin täydellisessä opetusvideossa. Olin huippu iloinen. Täynnä kiitollisuutta tarjoilin jäiset Saarioisten pitsapalat vetotiimille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti