ihmisvilinää

Remonttityömaan kuulumisia: Portinpylvään valureiän kaivuu. Metrin syvyydestä ei enää savea nosta ylös kapeasta reiästä kuin pikkukuokalla. Ja tietenkin vielä pohjimaisena oli iso kivi. Kolem henkeä huhki hyvän tovin sen irrottamiseksi

rapsutustauko

Aamuiset metsälenkit ovat yksi ihanimmista hetkistä päivässä. Mitään jäniksiä ja teeriä ihmeellisempiä eläimiä emme ole viime päivinä kohdanneet. Vähän jo odottelen, koska ensimmäiset peurat ilmestyvät eteemme. Eilen ihan vierestämme lähti räpyttelemään kaksi lentokyvytöntä isoa linnunpoikaa (jonkin kanalinnun?). Säpsähdin ja Lumi tietenkin vaistomaisesti oli jo hypähtänyt perään, kunnes kajahti sellainen "EI", että kaikki kilometrin säteellä lopettivat kaiken pahan- ja hyvänteon, niin myös Lumi. Poikaset saivat jatkaa onnellisesti matkaa ihan koskemattomina. Yksikään linnunpoikanen ei ole joutunut menettämään henkeään Lumin vuoksi ja toivottavasti niin ei koskaan tapahdukaan. Ehkä suunnittelemani kanat pihapiiriin opettavat Lumia myös pitämään kuononsa erossa niistä. Koirallehan ei varmaankaan ole paljon eroa sillä onko saalistettava päästäinen (tai myyrä) vai linnunpoikanen. Ensinmainittuja on Lumilla lupa saalistaa ja moni metsän pikkupeto onkin varmaan iloinen polulle jätetyistä herkkupaloista. Niin se ihmisen mieli toimii: myyrät ja päästäiset ok, linnunpojat: ei missään nimessä! On siinä koiralla ihmettelemistä ihmisen logiikassa.

Lumi ja Viljami

Eliasta kiinnostaa koira aina kovin kun tulemme kylään

Voipunut

 Vääksyn suurin tapahtuma ihmismäärässä mitattuna: mobilisti-ilta. Taas oli kanavan seutu täpösen täynnä hymyileviä autoja ja muita persoonallisia moottoriajoneuvoja ja ihmisiä sankoin joukoin. Otin Lumin tarkoituksella mukaan, että saa kokemuksen myös tungoksessa liikkumisesta. Hyvinhän tuo sujui kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Vähän väljemmissä paikoissa napattiin myös muutama kuva:

Elbatar-laivan saapumista odottamassa

Mistä mun lenkkipaikoille on yhtäkkiä tullut kaikki tämä väki?

Korvien asento oli välillä vähän hämillinen kaiken maailman ihmisten ja koirien seassa. Hyvin pystyy Lumin ottamaan mukaan näköjään myös ihmisvilinään, jota voi paikoin jo tungokseksikin sanoa. Pujottelee vähän hämillään, mutta kiinnostuneena ja empimättä kaikkien jalkojen ja kuonojen lomassa. Erityisesti ne kuonot!! Melko hienosti ohitettiin kuitenkin kaikki nelijalkaiset ihan vierestäkin.

Tuttua porukkaa tulossa Elbatar-alukselta

Lumi pissaamassa?

...ei vaan istahtamassa

Autoista viis, mutta tuolla menee taas koira

marjasadon alku

Ellan kanssa kanavaniemessä

 Ensimmäiset mustikat ovat keräilykelpoisia. Vinkkasin Lumille, että pensaissa voisi olla jotain syötävää. Se ei ollut alkulenkistä oikein viisas idea. Lumi kun tykästyi niihin heti ja unohtunui mättäille herkuttelemaan ja sain muistuttaa sitä etenemisestä, etenkin kun hyttyset pääsivät myös herkuttelemaan heti kun vauhti pysähtyi. Poimuri siis esiin ja metsään. Otinkin juuri sopivasti tänään viimeisen rasian pakastemustikoita pakkasesta. Uuden sadon aika. Löysin yllätyksekseni puutarhamansikoitakin täysin rehevöityneestä kasvimaastani ja nekin tekivät kauppansa. Ja kohta kypsyvät viinimarjat, vadelmat, kirsikat ja luumut =)

Kun eivät juosta enää jaksa niin alkaa paini

 Viimepäivien aikaisina aamuina olemme kohdanneet yleensä aina ensitöiksemme jäniksen metsän laidalla. Lumikin on huomannut sen aika usein. Se on antanut niiden hienosti olla usein ilman mitään käskyä, mutta nyt aletaan mennä jo sietokyvyn rajoilla. Aiemmin pupu(t) on pomppinut pikimiten metsään meidät huomatessaan. Nyt ne ovat tulleet välinpitämättömämmiksi ja tänäänkin yksi loikki jonkun matkaa meidän edellä ilman mitään kiirettä metsän kätköön. Lumin tarkkaavaisuus oli kyllä jäniksessä, mutta se ei lähtenyt. Kun pääsimme jäjelle ja jänis edelleen vain loikki rauhakseen tiellä meinasi Lumin itsehillintä pettää muutamaankin kertaan ja sain tiukastikin käskeä sitä. Oli ihan millistä kiinni ettei Lumi  lähtenyt perään. Ihan kuin kiusallaan ärsyttäisivät.

Lumi tuntuu olevan toisinaan ihan omissa maailmoissaan. Tulee kyllä kutsuttaessa -tai viimeistään havahtuu murahdukseen, mutta vaikuttaa, että tulee puoli huolimattomasti. Huomio on ihan muualla. Toisinaan taas on entinen puuhakas itsensä, joka kääntelee korviaan vähän väliä taakse kuulostellen minun suuntaan. Juoksuja olen enteillyt jo muutamia viikkoja, mutta ei niistä ole tietoakaan. Edelleen pissailee usein kun olemme kylillä lenkillä, mutta siinä se sitten onkin.
Tänään otin hyvät makupalat mukaan lenkille ja ajattelin harjoitella pitkästä aikaa tottisliikkeitä vähän toisenlaisissa ympäristöissä. Lumi ei kuitenkaan selvästikään ollut sitä mieltä, että nyt on sopiva hetki. Teki kyllä, mutta laiskasti ja enemmin velvollisuudesta kuin ilosta ja päätin suosiolla siirtää harjoittelun otollisempaan hetkeen. Ei edes porsaankyljyspalat riittäneet motivoimaan tällä kertaa!

Tällä hetkellä olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että toisia koiria, jopa hyviä kavereita kohdatessa, Lumi ei mene ennen kuin saa luvan, vaikka olisikin silminnähden innoissaan. Kävelytiellä ohitukset ovat hankalimpia kun tilaa on niin vähän. Onhan se koirallekin luonnoton tilanne ohittaa vieras niin läheltä, ilman että pääsee kohteliaasti kaartamaan sivummalta. Niissä tilanteissa Lumi helposti pyrkii kontaktiin ja nostaa  niskakarvoja ja häntää pystyyn.

Lepotauko

hellepäivän puuhailuja

Rannalla viilentymässä

 Lämmintä piisaa. Aamulenkit olemme aikaistaneet. Kello viisi lähdemme metsään, että ehdimme tehdä kunnon lenkin ennen lämpötilan nousua. Aamuinen metsä onkin ihana kokemus. Eilen aamulla jänis loikki edessämme ja Lumi ei mennyt vaikka olisi  päässyt. Olen huomannut, että jos Lumi saa ensin hajun, joka ehtii nostaa kiihtymistä ja sitten tulee vielä näköhavainto, niin sitä varmemmin lähtee. Pelkästä näköhavainnosta saattaa jopa olla menemättä. Hajusta menee ihan täpinöihin, mutta jos lähden toiseen suuntaan tai kutsun luo, niin tulee kyllä, ainakin jos tiukennan ääntä. Ihan vielä en kuitenkaan lippua salkoon nosta. Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kyllä edelleen luulen, että suurempi todennäköisyys olisi nopea pyrähdys.
Aamuisella polulla meitä vastaan tallusteli myös mäyrä! Niitä en muista koskaan luonnossa nähneeni. Kun se huomasi meidät se kääntyi tulosuuntaan mutkan taakse. Lumi ei huomannut sitä vielä, kun tutki jotain tien vieressä. Sai kuitenkin pian tuoreen hajun ja sitten mäyrä jo tulikin taas näkyviin. Tiesin tilanteen ja kielsin ennakkoon tiukasti. Lumi lähti silti. Meni kuitenkin yllättävän lyhyen matkaa ja odotteli minua muutaman mutkan takana polun reunassa. Mitähän kaikkea metsän asukkaita meitä vastaan vielä käveleekään aamuisilla retkillämme =)
Hellepäivinä Lumi makoilee suurimman osan kuumasta ajasta. Väillä saatamme pistäytyä uimassa tai Pappilan rannassa hengailemassa lapsiystävien kanssa. Tänään Lumi kävi ensimmäisen kerran ihan oikeasti uimassa oikein kaksi kertaa. Siihen tarvittiin himouimari: australianpaimenkoira Siiri ja vähän houkuttelua. Tulikin sitten veteen vauhdilla ja ui ihan kunnon kierroksen. Selkeästi ei kuitenkaan ollut niin ihastunut uimiseen kuin kaverinsa, vaan viihtyi paremmin kuivalla maalla.

Wau  mikä löytö! -köysi...

...ja mitäpä vetokoira sillä muutakaan tekisi, kuin kiskoisi laituria liikkeelle...

Rantavedessä nautiskelua

Kahlailu on enemmän Lumin juttu kuin uiminen

Helleillan leikkikaveri

Lumi ja Únna -yhdessä tehdään kaikki samaan aikaan -katseen suunnasta lähtien

+26 ja kuten kuvasta näkyy varjoakin olisi tarjolla...

 

Eläimellistä menoa

Ensimmäinen kosketus käärmeeseen -kuolleeseen sellaiseen. Utelias oli, ei kuitenkaan koskenut missään vaiheessa. Punkin jälki näkyy vielä silmäkulmassa. Vähän huonosti nyppäsin sen irti ja pää jäi ihoon.

 Eilen vietimme ihanan illan Jaanan luona Salonsaaressa. Kierrettiin ensin Lumin ja Mikin kanssa pitkä lenkki. Loppusuoralla peltojen keskellä koirat saivat hepulin ja juoksivat itsensä uuvuksiin pitkin peltoa kiertäen meitä laajassa kaaressa.
Jaanalla Lumi sai aimo annoksen siedätystä erilaisiin eläimiin.
 Ensiksi kissa. Varovaista uteliasta kyräilyä puoli ja toisin. Lopulta Aku sai tarpeekseen ja säntäsi tiehensä ja Lumi tietenkin lähti perään. Se loppui kuitenkin hyvin lyhyeen.

Kissa, eikä kukaan kieltämässä!!

Mieli tekisi tutustua, mutta nuo varoitusmerkit on ehkä parasta ottaa tosissaan

 Sitten oli vuorossa hevoset. Laitoin Lumin 15m pitkään liinaan josta saisin tarittaessa pysäytettyä sen. Se meni varovaisen uteliaana tutustumaan heppoihin. Ihan turpaan kiinni en sitä päästänyt. Siinä se vähän aikaa katseli ja ihmetteli. Olisi ehkä mennyt ihan ihollekin, jos olisin päästänyt.

Hevosia ihmettelemässä

Kani. Lähempää tuttavuutta ei Lumin annettu tehdä, ettei käy "vahinkoa"

 Seuraavaksi vuorossa kani ja marsut. Ne olivat tiukasti tyttöjen sylissä. Lumi sai olla lähellä ja nuuhkia ilmaa muttei hyppiä tekemään lähempää tuttavuutta. Kanin tuoksu sai Lumin heti kiinnostumaan ja samoin marsujen ääntely. Taisi Tuuli nousta Lumin arvoasteokossa arvoon arvaamattomaan. Hän kun oli selvästi onnistunut pyydystämään jäniksen, joiden kiinnisaamiseta Lumi on vain haaveillut =)
Sitten Lumi sai käydä vielä nuuskuttamassa tallin hevosen, kanin ja marsun tuoksuineen. Mikin ja Roopen kanssa vielä kierrosta pihalla ja puolenyön aikaan oltiinkin sitten jo valmiita unille. Ihana ilta.

Marsut

Kiinnostaa niin kovin

Annoin Lumille "ylimääräisen" matokuurin. Se kun ottaa suuhunsa kaikki linnut ja myyrät, on siirtynyt omatoimiseksi ruohonsyöjäksi, istuu välillä alas niin että takapuoli koskettaa kunnolla maata ja hengitys kuulostaa raskaalta toisinaan. Annoin tällä kertaa matolääkkeen tabletteina. Pilkoin niitä veitsellä pienemmäksi ja työntelin makkaranpalojen sisään. Jotenkin tuo onnistui syödä makkaran ja tiputella aimo osan tabletinpaloista ruohikolle. Eikun pienemmiksi paloiksi ja uudelleen. Painoa meidän pikkuneidillä on jo 17.5kg. Taitaa tulla melko kookas kaveri. Karvanlähtö jatkuu. Iho jo kuultaa läpi ohuimmista kohdista. Harjaamisesta (karstalla) Lumi ei ihmeemmin rakasta. Tyytyy kohtaloonsa, mutta lähtee pois heti kun toimitus ohi. Toisin on korvientarkastelun ja putsaamisen laita. Siitä se tuntuu nauttivan.

Kaiken luonnosta ja lenkiltä löytyvän syötävän (sis. jätökset, kaikki eläinten raadot, käärmeennahka, jäätelöpaperit...) saa meillä löytäjä pitää ellei ylempi taho toisin määrää. Näin kävi tänään aamuisella metsälenkillä, kun Lumi löysi yöllä kynityn pulun raadon. Annoin sen hetken aikaa kantaa sitä, mutta kun näytti, että se alkaa aterioiman sillä pyysin sen jättämään aarteensa ja niin se tekikin , kunhan ensin varmisti olenko oikeasti tosissani. Pienempänä pentuna se meni usein kauemmas aarteineen eikä aina antanut minun tulla lähelle. Nyt ei tuota enää ole tapahtunut. Joka metsälenkillä se kantaa hetken aikaa pyydystämiään tai löytämiään myyriä ja jättää ne sitten metsän eläinten ruoaksi. Kalat ja niiden ruodot se joskus syö, joskus jättää muutaman kerran nuuhkaistuaan.

Lumista huomasi jo muutamia kuukausia sitten, että se käyttäytyy melko hallitsevasti alistuvampia koiria kohtaan. Sama jatkuu edelleen, vaikka se on vielä pentu. Ylempiä koiria se tulee tervehtimään hyvin nöyrästi, mutta vähänkään pehmeämpiä koiria se kohtaa häntä ja korvat rehvakkaasti pystyssä. Aikuiset koirat sallivat melkein järjesteän Lumi edelleen nostaa jalkansa niskan päälle ja sitä se tekee. Vain muutama on siitä vähäsen muistuttanut.

Lumi ei ole koko elämänsä aikana noussut sohvalle -ennen viime päiviä. Ihan pienenä se pari kertaa yritti nostaa tassunsa sohvan reunalle, mutta ei sen jälkeen. Kun tulin yksi päivä kotiin Lumi makasi sohvalla katsellen minua sieltä! Muutaman kerran se on senkin jälkeen noussut sohvalle makaamaan (en ole koskaan nähnyt itse tilannetta) ja tuntuu olevan vähän ymmällään mistä sitä kiellän. Johtuisikohan siitä, että Lumin säkkituoli on nyt ihan sohvassa kiinni ja käytännössä melkein sohvan jatke.

Jokaisella joku paimennettava

Pieniä vieraita kylässä. Seuraavaksi rakennusprojektissa uusi kuisti. Ensi viikolla viimeistään alkaa pohjien teko.

Meillä on omat jutut

Ja vuoroin vieraissa. Kyläilemässä tällä kertaa

Leijapurjetta tarkkailemassa

Raaka kananmuna -ei ihan helppo avattava. Hyvä tovi meni yrittäessä

Minä autan sinua kaikessa mitä ikinä keksitkin tehdä... vaikka vanhan kompostin tyhjennyksessä