Jämi 2013

Jämin kauniilla kankaalla jaloittelemassa.

Tätähän se on suurimmaksi osaksi. Odottelua ja ihmettelyä.

Lauantaiaamuna klo 5.20 starttasin auton pihasta. Silloin se vielä starttasi -onneksi. Suuntana Jämijärvi ja vetokoirien SM-etuliitteen omaava DS2-luokka. Puoli yhdeksän aikaan oltiin perillä. Äänestä kuului, että oikea paikka häämöttää jo hetkeä ennen kuin mitään näkyi. Iso osa porukasta oli ilmeisesti tullut paikalle jo perjantaina ja väkeä oli. Asuntoautoja, telttoja ja telttakatoksia oli tekemässä oloa mukavaksi. Kangasmetsä levittäytyi ympärillä ja houkutteli kävelylle.

Sain oikein mukavan paikan autolla ja rataselostuksen jälkeen koirat pääsivät nuuhkimaan paikan tunnelmaa autonrenkaaseen hihnoitettuna.

Meidän lähtövuoro oli vasta 12.45 ja olin hieman huolissani lämpötilasta. Aamulla oli vielä hyvinkin kylmä, mutta päiväksi oli luvattu jopa 12 astetta. Lähdön hetkellä lämpömittari oli kuitenkin kumpanakin päivänä 9 asteen molemin puolin.

Juotin koirat n. 3h ennen lähtöä ja noin tuntia ennen vielä vähäsen. Olen itse käynyt jokaisessa kisassa ennen lähtöä n.3km kevyen hölkän saadakseni itseäni vähän lämpimäksi. Näin henki ei salpaudu heti ensimmäisiin mäkiin. 

Sitten koirat valjaisiin, kikkarin eteen ja siirrytään pikkuhiljaa lähtöpaikalle. Sain pari minuuttia ennen lähtöä "rytmihäriön". Odottelin rauhassa ja se meni kuin menikin ohi ja matkalla ei ollut onneksi oireita. Lähtijöitä DS2-luokaan oli ilmoittautunut 20, lähtöviivalle ilmestyi 17 kilpailijaa. Matkana oli 4.2km. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä. Radalla olivat olleet jo kaikki kärryluokat DS1 lukuunottamatta ja taisivat olla pyöräilijätkin jo. 

Paikkapaikoin oli pehmeää ja keskityin pitämään kikkarin pystyssä. Alku sujui mainiosti. Matka taittui vauhdilla ja puolen matkan paikkeilla tehtiin ohitus. Se sujui hienosti. Pelkoni oli, että koirien vauhti tippuu ohituksen jälkeen ja jäävät kuikuilemaan taakse. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan matka jatkui vauhdilla kannustaessani koiria eteenpäin. Ehkä kilometri ennen loppua koirat väsähtivät. Surku vaihtoi raville ja en saanut sitä enää laukalle loppumatkasta. Lumi laukkoi vielä eteenpäin kannustaessani sitä. Toisesta kengästäni aukesi nauha ja sitä piti muistaa varoa aina jalkaa vaihtaessa. Aikaan se ei meidän tasolla vaikuttanut, mutta muistin silti seuraavana päivänä sitoa nauhat kaksoisrusetille. 

Ensimmäisen päivän aika oli 10.33 ja sijoitus 10/17. 

Viihdyin kisapaikalla vielä hyvän tovin oman suorituksen jälkeen. Majoituin n. 9km päähän Hevoskievarissa. Aivan ihana paikka. 14 Suomenhevosta ja vanha 1800-luvulta peräsiin oleva pihapiiri. Nukuin vanhassa viljamaksiinissa oikein mukavasti. Koirat koisivat autossa ja luulen, että nekin oikein mukavasti. Aamulla ei auto sitten inahtanutkaan. Akku oli tyhjä. Onneksi paikan isäntä sai sen lopulta virkoamaan ja pääsin kisapaikalle ja vielä kotiinkin ihan omilla renkailla. Nyt uusi akku odottaa asentajaansa.

Sunnuntaina vähän arvelutti miten koirat jaksavat, kun lauantainakin puhti hiipui jo ennen maalia. Matka sujui hienosti ja puolenvälin jälkeiset mäetkin mentiin vielä ihan kivasti paljon pidemmälle kuin edellisenä päivänä. Ihan lopussa ei sitten enää kannustuksetkaan auttaneet ja Surku siirtyi taas raviin. Itselläkään ei enää henki kulkenut niin jouhevasti, että olisin kyennyt kovin hihkumaan. Maali kuitenkin häämötti jo. Parannetiin aikaa tasan 29sekuntia (10.04) ja noustiin yhteistuloksissa 9/17. Huskeista olimme todennäköisesti neljänsiä. Omassa luokassani ei ollut näkyvillä rotuja, joten tein taas epävirallisia tiedusteluja kisan jälkeen joten täyttä varmuutta ei ole.

Oli oikein ihana viikonloppu -koko reissu alusta loppuun! Jäi niin hyvä mieli. Treeniä ja vielä oikeanlaista koirat kaipaavat paljon. Askel kerrallaan tässä opiskellaan valjakkourheilun saloja. 

Maaliin tulo pitää saada vauhdikkaammaksi. Nyt ovat oppimassa, että kun näkee/kuulee maalin ja jaloissa painaa, niin voi aavistuksen vielä höllätä armottoman loppukirin sijaan. Ajattelin mielessäni pyytää seuraavaksi jonkun huutamaan koiria ja palkaamaan ne samantien mehevällä lihakimpaleella. Jos löytyisi vielä silloin se viimeinen rutistus.

 Koirat käyttäytyivät hienosti ja niiden kanssa oli vaivatonta toimia. Odotukset sujuivat hiljaa ja nätisti. Valjastukset onnistuvat helposti, kun odottavat maassa. Lähtöpaikalle siirtyminen sujui myös ilman kommervenkkejä tai muiden sekaan pyrkimisä. Toisessa lähdössä Lumi istahti lähtöviivalle. Kun lähdettiin matkaan kuulin takaa lapsen vähän ihmettelevän kommentin: "Se valkoinenkin lähti lujaa".

Kotimatkalla saatiin viesti Pialta, että tiedossa olisi hirvenluita. Kotitarhassa odotti siis illalla saapuessamme vielä mieluisa yllätys joka tuntui maistuvan erinomasiesti. Lumi olisi niellyt varmaan kokonaisena jos olisi suinkin kyennyt.

Lumista ja Surkusta ei ole yhtään kisakuvaa, kun minulla oli sillä hetkellä vähän muuta puuhasteltavaa. 

Kikkari ja liinat valmiina. Enää koiria vaille valmista lähtöön.

Koirieni aktiivisuustaso... Ainakin ovat sisäistäneet, että työkoira lepää aina kuin mahdollista

 

 

Muiden koirien kisafiiliksiä:

Lähdön tunnelmia

Matka taitettu

Muutama muukin koira oli vuoroaan odottamssa

Tarhan laajennus

Tarhan "lisäsiipi"

 Tiistaina sain Pian ja Heikin avuksi tarhan verkon virittämiseen tarhan lisäosaan. Verkkona on samaa Rautarantalan Multifort verkkoa kuin tarhassa ennestään ja myös pihan ympärillä. Tarhassa verkon korkeus on 2m ja pihan ympärillä 1.5m.
Satoi koko ajan. Projektin jälkeen olin kuin uitettu koira ja hyvin tyytyväinen sellainen. Kaksi muuta samanmoista vaikuttivat lähinnä uteliaan hämmentyneiltä, kun lopuksi pääsivät uuteen laajentuneeseen kotiinsa.
Nyt on tarhassa yhden kahden koirankopin lisäksi yhden koiran yksiö. Lumin juoksujen jälkeen koirat ovat nukkuneet kopissa useimmiten vain yksi kerrallaan, vaihdellen sen mukaan kumpi sinne on ensin asettunut. Toinen on viettänyt yönsä terassin alla, jonne olen vienyt muutaman tyhjän halkosäkin.

Ennen Pian ja Heikin saapumista purin yhden sivun vanhasta tarhasta pois. Koirat olivat joko sisäistäneet tarhan rajat tai sitten eivät tajunneet, että vapaus oli ihan käden ulottuvilla ja pysyttelivät vanhan tarhan alueella, kunnes kutsuin ne pois talkoolaisten saapuessa. Lunan tuli pitämään koirille seuraa, mutta enemmän vaikuttivat tällä kertaa kiinnostuneiltä ihmisten touhuista, kuin kaverin kanssa kirmaamisesta.

Olen hyvin tyytyväinen tarhaan, vaikka se onkin hyvin kotikutoisen näköinen ja ei mikään pomminvarma. Yhden vuorokauden olivat ainakin pysyneet aitojen sisällä. Kaivuusuojat ovat vielä aika vaiheessa, lipoista puhumattakaan. Nämä eivät toistaiseksi ole kiivenneet, enkä ole sallinut niiden nousta edes verkkoa vasten. Kaivavat kyllä, mutteivät toistaiseksi ole yrittäneet itseään ulos vängätä.
Vähän reilu tuo on kahdelle koiralle, mutta ajatus on jo tulevaisuudessa ja kukaan ei vielä tiedä mitä se tuo tullessaan. Nyt laumanlisäys ei ole ainakaan tilasta kiinni ja saa routa tulla rauhassa. Mahtuvat jopa vähän telmimäänkin tarhassa, jos sille päälle sattuvat.

Vanhasta tarhasta näkymä lisäosaan

Vanha tarhan osa

Vähän jää vielä siistimisprojektia ensi keväälle....

 

 

Maanantaina ja tiistaina käytiin pieni 3-4km vetolenkki. Ei ihan priimamenoa ja nyt sitten pidetäänkin taukoa viikonloppuun asti.
Hyvin kevyellä vastuksella ovat koirat vetäneet lähes koko ajan. Kun muita on mukana kirittämässä pystyn enemmän jarruilla kuormittamaan matkaa. Jos nyt näyttää, että tästä jotain tulee ja into säilyy, täytyy ensi syksynä oikein suunnitella miten kannattaisi koirien kanssa treenata. Neljä vetävää koiraa on ehdoton maximi. Eilen pohdin, että se saattaisi jossain vaiheesssa tietää jopa kuutta koiraa, jos yksi on tuulella käypä vetäjä ja joku jo eläkkeellä... Ja näillä kahdellakin tulen toimeen. 


7

 

Vaikka esitys oli mitä oli, niin tämä kuva on upea. C Tomi Niemi (wintry.fi)

 Tosrataina oltiin P-Haun epiksissä. Tällä kertaa jännitys ei yltänyt ihan polviin asti. Mukana oli Lammin koirakerhosta muitakin jäseniä ja menestystä tuli. Sirpan Rentukka-rekikoira voitti mm. kilpailevien maxien luokan. 
Surku teki kummallakin radalla ihan hyvää omantasoistaan työtä ja meni jopa pussiin ensimmäisellä yrittämällä. Ensimmäisellä radalla puomi vielä aavistuksen epäilytti Surkua -toisin kuin siskoaan joka ei muuta kuullut eikä nähnyt, kuin tuon kyseisen esteen... 
Lumi meni kummankin radan alussa juuri ne esteet ja juuri siinä järjestyksessä missä itse halusi, eikä korvaansa lotkauttanut käskyille. Ensimmäisellä radalla en heti edes hoksannut mitä tapahtui, kun lähdön jälkeen ei koira ollutkaan siellä missä kuvittelin. En osannut ajatellakaan että se lähtisi tekemään ihan omaa rataa. Ja se ei tehnyt sitä vain kerran, vaan useasti puomin läheisyydessä. Olisi varmaan pitänyt lopettaa koko rata tasan siihen kun Lumi alkoi toimia oman mielensä mukaan tai vähintään olla palkaamatta sitä puomilla. En ollut lainkaan varautunut tuollaiseen esitykseen ja niin mentiin kummatkin radat loppuun asti.   
Lumista liikkuu nykyään innokkaammin ja nopeammin agissa kuin aikaisemmin, mutta niinkuin Sirpa totesi jokin aika sitten Peetsan sanoin:  "Vauhdilla ei tee mitään, jos se ei ole hallinnassa". En ole vielä ihan kokonaan maatani -ja Lumia sen mukana- myynyt ole, kyllä asia vielä korjataan. Täytyy sanoa, että välillä olen aika kuutamolla noiden koirien kanssa. Juuri viimeviikolla ajattelin kuinka Lumi on kohta yhtä hyvin hanskassa kuin Surku. No Lumi tietää kyllä miten tiputtaa minut maanpinnalle omista pilvilinnoistani =)
Lumista on ehdotettu karvaukkasia ja vaikka tuo ajatus on käväissyt useampaankin kertaan mielessä vajaan kahden vuoden aikana, niin vielä ei ole valkoisten karvakintaiden aika. 2 koiraa on taas ilmoitettu lähtöviivan taakse ensi viikonloppuna ja seuraavan kerran marraskuun alussa... Ehkä tämän syksyn pärjään vielä ihan tavallisilla hanskoilla...
(Videotkin suorituksista ovat. Ne löytyvät Tomin kuvien lopusta  täältä.
Surkun suoritukset kaksi ensimmäistä ja Lumin esitykset 5. ja 6.)

Kuva kertoo tunnelmat. Lumi livistämässä puomille.  C Tomi Niemi (wintry.fi)

Lopulta puomilla oikein luvan kanssa  C Tomi Niemi (wintry.fi)

C Tomi Niemi (wintry.fi)

Surku mutkahäntineen C Tomi Niemi (wintry.fi)

C Tomi Niemi (wintry.fi)

 Perjantai-iltana ajettiin lyhyt 3km lenkki omin voimin tasaisessa metsäpohjaisessa maastossa. Ihan hyvin kulki, vaikka Lumi oli jostain syystä ripuloikin illan aikana muutamaan kertaan.
Lauantaiaamuna ajoin Karoliinan ja Rainen luokse ajamaan koirien kanssa. Ajoin heidän valjakkonsa jäljessä kikkarilla. Matkaa tuli 6.4km. Maasto oli mäkistä metsäautotietä. Irtokivet tekivät kikkarilla ajon alamäissä melko hurjaksi. Max. nopeus näytti 36.9. Keskinopeutta en saanut, kun mittari jäi päälle vielä lenkin jälkeen. Surku antaa kyllä kaikkensa ihan viimeiseen pisaraan asti. Se oli niin poikki lenkin jälkeen että mätkähti samantien makaamaan vesikipon viereen ja kurotellen välillä kyljeltään kurotella juomaan. Lohenpalat se pystyi syömään, vasta hyvän tovin hengähdettyään. Lumikin veti koko matkan kivasti. Se oli kuitenkin paljon virkeämpi lenkin jälkeen. Pötkötteli hetkin ja nousi sitten haistelemaan lohenjämiä. Enkä usko, että se johtuu siitä että Lumin kunto olisi niin paljon Surkua kovempi...

Tunnin verran hengähdettiin kotona ja sitten lähdettiin Lammille osallistumaan Lystilauantain yhteydessä järjestettyyn agilitynäytökseen. Vähän arvelutti kun samalla kentällä oli kaksi hevosta. Kenttä oli kyllä iso, mutta muistaen Lumin torstaisen agiesityksen, vähän mietitytti laskenko sitä ollenkaan irti. Kävin jututtamassa hevosten omistajaa ja se sanoi etteivät heidän eläimensä vähästä hätkähdä. Tällä kertaa säästyin julkiselta nöyryytykseltä ja koirat pysyivät hallussa. Katsoin etteivät hevoset kulje ihan näköpiirissä, kun oli Lumin vuoro. Lopksi kävin kävelemässä hevosten lähellä koirien kanssa ja  ihan hyvin ne siitä suoriutuivat.
Rapsutuksia ja silityksiä koirat saivat monen viikon edestä. Etenkin Surku tuntuu rakastavan lapsia ja niiden hellyydenosoituksia.
"Ai nämä ovat huskyja, eikö niillä olekaan siniset silmät? Sopisivatko ne ihan kotikoiraksi, näyttävät niin rauhallisilta ja hyväntahtoisilta?" 
"On ne huskyja, vaikka silmät ovat ruskeat ja jos kotiin mahtuu lauma koiria, karvoja, reki, mönkkäri... niin sopivat kyllä"

 

 

 

Mönkkäritreenit

Uusi  paikka ja uudet hajut

tauko

Nava ja Maija, Kimmon A&A, Lumi ja Surku pyörässä

Surku on tehnyt töitä =) Vaikkei käyttiksessä tarvitsisikaan maassa maata, niin olen kokenut sen hyvin hyödylliseksi taidoksi ajon lomassa.

Kärjessä Tönteri ja Kisu

Keskiviikkona ajettiin yllätystreeneihin ihan Riihimäelle asti. Kimmo oli ystävällisesti kutsunut meidät treenaamaan kotikulmilleen Piiraisten kanssa.
Ajatus oli alkaa vähän treenaamaan vajaan kuukauden päässsä olevaa käyttökoetta varten. Lumi ei ole isossa valjakossa mönkkärin edessä juossut kuin ihka ensimmäisen valjakkokokeilunsa 8kk ikäisenä. Koska itse en ole käyttökokeessa paikalla koirien suorituksen aikana halusin ehdottomasti myös totuttaa koiria kuuntelemaan Antin maahanmenokäskyä.
Minun kaksikko laitettin pyörään ja Kimmon uroot seuraavaksi. Antti ajoi ja minä istuin kyydissä kaikkine turvavarusteluineni.... Anna tuli yhden koiran vetämänä kikkarilla ja Kimmo autolla.

6.9km tuli matkaksi. Pidemmin kuin oli aluksi aikomus. Vauhdin Antti piti siinä 20km/h paikkeilla.
Surku työskentelee kyllä niin loistavan oloisesti minun silmiin. Eikä Lumikaan huonosti huhkinut.
Pysähdyttäessä pyysin Anttia käskyttämään koirani maahan, -ei sanottavaa reaktiota koirissa. Pakko ne oli sitten itse käskeä. Joku siinä sitten pohti miksi haluan niiden käyvän maahan Antin käskyllä. Olin ymmärtänyt, että käyttökokeessa niiden tulee käydä ensimmäisestä käskystä maahan ja pysyä siinä n. 5min ajan. Koska en ole itse paikalla tulee niiden kuunnella Anttia, joka ajaa... Riittää kuulemma kun ne pysyvät paikallaan eivätkä hötkyile eteenpäin. Mikä helpotus -yksi asia vähemmän harjoiteltavaa. En ole löytänyt vielä käyttökokeiden osiosta tekstiä, joten asia on vielä varmistamatta.
Täyskäännöstä ei kyetty harjoittelemaan ihan oppikirjan mukaan, mutta eiköhän siihenkin vielä tilaisuus tule jäljellä olevien viikkojen aikana.
"Häiriökoira" saatiin myös pihassa paikalle ja kyllä siitä meidän väki ainakin kiinnostui.

Oli oikein mukava treeni-ilta. Ei haitannut vaikka kilometrejä tuli, vaikken ihan tavaksi otakkaan. Käyttökokeesta jäi yksi hankala asia "pois" ja koirat ajoivat pisimmän, raskaimman ja jännittävimmän lenkkinsä tänä syksynä.

Hullua tämä koko koiraharrastus, kun se puraisee. Nyt polttelee12-13.10 kisat jo niin, että saatanpa ottaa töistä vapaata ja ilmoittautua mukaan. Mitään menestymisen mahdollisuuksia meillä tuskin on, mutta itse radalla suorituksen aikana on niin hieno tunne, että se maksaa vaivan. Ja kahden tunnin päästä alkavat agilityn epikset...

Urakka takana

Lumi kyttää "häiriökoiraa" lenkin jälkeen

Kypärä ja ajolasit ovat hyvin tärkeä varustus ajettaessa mönkkärillä hiekkatietä...

Tulokset

Tässä vielä Ohkolan tulokset huskien osalta. Kiitos kaikille ystävällisille ihmisille, jotka auttoivat selvittämään huskien ajajia. Jos listassa on virheitä joku korjatkoon.

Ohkola  28.9.2013

DS-2                                seura                 km/h         aika    
1. Kaivola Teemu              L-SVU            33.545      7.20,00     
2. Bürkland Erkki              L-SVU            27.849      8.50,00     
3. Mansikkaniemi Lauri      L-SVU            26.595      9.15,00    
 4. Saarinen Kimmo           L-SVU            26.263      9.22,00     
 4. Sipponen Kaisa             SHS               26.263      9.22,00     
 6. Parikka Kirsti                SHS               24.437     10.04,00     
 7. Nurmi Mikko                SHS               24.397     10.05,00     
 8. Hanninen Marko            SHS               23.845     10.19,00     
 9. Niemelä Pauliina            SHS               21.834     11.16,00