Treenikuulumisia

Välillä käydään metsässä palautumassa. Puunkoloista saattaa löytyä aarteita. Corvettekin on sen pikkuhiljaa oppinut.

Lauantaiaamuna tehtiin lenkki pururadalla. Auron mittari näytti +9 ja liikuntahallin seinän mittari +12. Se näyttää aina enemmän, mutta tuona aamuna jopa epäilin sen olevan oikeassa. Otin juomatarvikkeet matkaan mukaan ja ajattelin pitää yhden pidemmän tauon. Kosteus% oli ilmeisen korkea. Menosta puuttui terä ja todellinen puhti ja puurtaminen mäkiin. Sälli oli oikealla kärjessä ja oikealla pysyminen tuntui paikoin mahdottomalta tehtävältä. Pikkutaukoja tuli sen vuoksi lukuisia. (Seuraavana päivänä Corvette oli oikeassa reunassa ja oikealla pysyminen sujui jo paremmin. Corvette osaa siirtyä sinne käskystä ja sen ei tarvitse silloin työntää Sälliä? Mutkat tosin oiottiin lahjakkaasti seuraavanakin päivänä). 
Hermot oli koetuksella koiria oikealle palauttaessa (videosta olen leikannut niistä lähes kaikki). Onneksi sinne joutui kävelemään muutaman askeleen, jolloin ehti muistuttaa itseään kiukun hillitsemisestä ja määrätietoisesta otteesta vaikka sisällä kihisi. Jos koirat ymmärtäisivät uhkauksia olisin käyttänyt kaikki keksimäni.
 1. "Palkkaa ei tipu lopussa, jollei homma ala toimia." 
2. "Se, joka ei toimi niin kuin käsketään jää tarhaan kököttämään muiden lähtiessä lenkille ja naapurin mummo tulee komentamaan jokaisesta inahduksesta joka sieltä kuuluu."  
Ja viimeisimpänä valttikortti: 3. "Agikeppitreenit jää sen kohdalta väliin, joka ei pysy reunassa."
Ei se mikään katastrofilenkki ollut, mutta paljon jäi parannettavaa ja erityisesti pohdittavaa kosteuden merkityksestä jaksamiseen. 

Välissä pidin pitkän -ehkä 5min- tauon ja sen jälkeen oli taas puhtia enemmän. 
Kyllä niin odottelen viileämpiä ja kuivempia ilmoja, ettei Forecaa tarvitse lukea sellaisella hartaudella ja intensiteetillä.

Tässä video lauantaiaamun lenkistä:
pururadan lenkki 

 Seuraavana aamuna ajoin Vierumäelle Annen kanssa treeneihin. Oltiin tarkasti tutkittu säätietoja ja siellä kosteus% oli alhaisempi kuin ihan kotikulmilla. Matkalla sinne lämpötila oli alimmillaan +4, paikanpäällä +6-+7. Kosteus oli lähempänä 90% kuin 100% -ainakin Forecan mukaan. Sumuista kuitenkin oli paikoin, joten tiedä todellisuutta...
 Asla laitettiin valjakkoon pyörään Lumin pariksi. Surku meni yksin keskellä ja Corvette ja Sälli keulilla. Anne lähti autolla mukaan. Reitti oli ihan uusi ja jos matkalla sattuisi jotain vieraan koiran kanssa, olisi apua saatavilla. 
Reitti oli lopulta lyhyempi kun yhtä pätkää ei ollut ollenkaan. Reilu 3km tuli yhteensä matkaa. Vauhti oli koirilla melkoinen. Menomatka oli laskuvoittoista. Paikoin jyrkähköjäkin mäkiä ja mutkia. Muutamaan kertaan meinasi mönkijä lähteä jarruttaessa sivuluisuun. Takaisintulo oli leppoisampaa, kun koirat punnersivat mäkiin -ja hyvin punnersivatkin. Ehkä ihan sopiva matka, vaikka 4km olikin ajatuksena ja matka loppui kuin seinään, kun oltiinkin jo autolla. Ainakin jäi hyvä mieli. Sunnuntaiaamuna kamera ei valitettavasti ollutkaan päällä. Se oli sellainen hyvänmielen lenkki.

Kaikenkaikkiaan koirat ovat mielestäni kohtuukunnossa tässä vaiheessa vuotta. Ollaan tehty elokuun alusta yhteensä 18 lenkkiä ja ilokseni kaikki mönkijällä. Helpossa maastossa keskinopeudet ovat olleet jopa 20km/h, vaikeammissa alta 10. Normaalisti ehkä 13-14km/h. Matkat ovat olleet lyhyitä keleistä johtuen, mutta niitä lienee aikaa pidentää myöhemmin kun viilenee.

Täytyy myös syödä, että jaksaa.

Ei ole koirat enää turhan laihoja -kohta päinvastoin. Pakkanen on vielä pullollaan läskiä ja possua.