Äiteen pyrähys

 Päivityksissä on tullut tovi taukoa. Olen ollut kovin väsynyt ja puhki. Eilen tuntui vielä ettei tämän päivän kisoista voi tulla mitään, kun sydän löi ja keho kävi kierroksilla eikä suinkaan fyysisestä rasituksesta tai edes jännityksestä. Nukuin kuitenkin sikeää unta viime yön ja aamulla oli ihan hyvä olo.

Koirat odottelivat kisaa alkuun kärryssä. Vaikka ympärillä raikasi korvia huumaava lähtöhumu, oli tunnelma kärryn suojissa suorastaan raukea.

Niin paljon väkeä ja ääntä, että korvatkin harittaa

Loistavia talkoolaisia ja kisan järjestäjä Lasse Valo

Lähtöä odotellessa

Perillä Pertunmaalla oli taas oikein ihana odottava kisafiilis. Odotin innolla ja kauhulla tulevaa starttia. Kävin hölkkäämässä koirien kanssa radan alkuosuuden. Ruohittunutta paikoin möykkyistä vanhaa pururadan pohjaa höystettynä liukkailla lehdillä, muutamalla tiukalla mutkalla ja mutaisilla pätkillä. Ville tuli vastaan mönkijällä kierrettyään koko reitin ja totesi että jättää nelosen lähdöt väliin, sen verran hurjalta reitti näytti x-rotuisille. Jos en olisi niin odottanut ekaa kisaa, olisin saattanut harkita samaa. Aika paljon olisi kuitenkin tarvittu, että olisin jättänyt lähdön väliin.
 
 Lähdimme toisena omasta ryhmästämme. Sain koirat hyvin valjaisiin ja ne odottelivat nätisti maassa. Corveten valjastin viimeisenä, kun muistin kevään kisasta että se kävi melko kuumana. Sekin pysyi maassa pienellä muistutuksella, mutta sen kierrokset olivat selvästi korkealla. Anne ja Teija tulivat auttamaan lähtöpaikalle siirtymisessä. Silloin Corvetella alkoi mopo karata ja se alkoi huudella. Lumiltakin kuului jokunen muistutus sen olemassalosta. Odottaessamme vuoroa kävin Corveten luona kertomassa sille ettei huutelu ole suotavaa. Se hiljenikin, mutta hetken päästä aloitti uudelleen. Tarvitsisin handleriksi jonkun joka saa sen pysymään kuosissa tai sitten otan sen pyörään, jossa se on lähempänä minua ja helpompi hallita.

Täältä tullaan!

Näytän ihan ufolta kypäräni kanssa (johon olin vielä teipannut jesarilla kameran).

Matka sujui hienosti. Rata ei ollut kovinkaan nopea, mikä sopi meille. Painelin jonkun verran myös jarrua. Olin päättänyt olla potkimatta juuri lainkaan. Muutamassa kohdin koetin ja sekin sujuu tulevaisuutta ajatellen. Pahoissa kohdissa hiljensin vauhtia myös käskyillä. Pahimmassa jyrkässä mäessä huusin kerran jo paniikissa seis, kun oli kiviä. Ei ne pysähtyneet, mutta hiljensi kuitenkin niin että selvittiin.
Vajaa kilometri ennen maalia ohitettiin édellä mennyt valjakko. Ohitus sujui hyvin, vaikka ohitettavan yksi koira olisi mielinyt lähempään kontaktiin. Ohituksen jälkeen kärki -eli Sälli ja Corvette- kuitenkin löivät totaalisen löntystelyvaihteen päälle. Näytti siltä, että Lumi ja Surku olisivat enemmänkin jatkaneet matkaa. Hetki kului ennen kuin sain väsyneet koirat taas jatkamaan kunnolla matkaa.
Varsinainen floppi tapahtui kuitenkin maalisuoralla, vain viitisenkymmentä metriä ennen loppua. Tie jatkuin suorana ja sen kummallakin puolen oli nauhat. Ilmeisesti Corvette päätti oikaista kaukalon laidalla kulkevalle tielle ruohopenkan yli. Pysäytin valjakon, mutta kärki ei käskyistä huolimatta kääntynyt takaisin tielle. Kävin sitten kädestä pitäen ohjaamassa nitä, mutten varmaan ottanut niitä tarpeeksi takaisin ja sain nousta vielä kerran. Sälli oli jo siinä vaiheessa käynyt kyljelleen retkottamaan ja valjaat valjaat sotkussa ratakepin ympäri. Valjakko jonka olimme ohittaneet oli painellut ohi jo hyvänaikaa sitten ja hävisimme sille lopulta 1min3s.
Sellainen loppuhuipennus!
Seuraaviin kisoihin laitan Surkun Sällin pariksi kärkeen. Täytyy vielä videolta tarkistaa olisiko sieltä löydettävissä jotain vinkkiä, mikä sai koirat pyrkimään pois radalta. Lopullinen sijoitus oli 4/8.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen koirien muuhun suoritukseen. Ilman tuota loppusähläystä olisimme olleet selkeästi toisia Burklandin Erkin jälkeen (Erkin voitto oli silti ihan omaa luokkaansa). Kisa on kuitenkin kisa ja yhteistyö koirien kanssa saattaa ratkaista paljonkin. Neljäs sija oli juuri se minkä tänään ansaitsimme ja olen siitä iloinen.
Palkintopallit menivät oikeisiin osoitteisiin.

DR 4 palkintojenjako. Kuva Anne Mäkimaa

Ihana päivä ja oli taas niiiiin mukava jutella muiden harrastajien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin ja FB-kavereihin ihan kasvokkain.
Kypäräkamerani nauhoitti koko matkan, Mutta olin kiinnittänyt kameran kypärään sivuttain... Katselin ekan pätkän kääntämällä läppärin kyljelleen =) Täytyy katsoa, josko löydän ohjelman jossa videon voi kääntää. 

 

 

 

Viimeaikojen tapahtumista:
Viimeinen kokeilu kärryllä ennen kisoja meni hyvin. Koirat jaksoivat pitää hyvää vauhtia 2.5km:n lenkin ja itse pysyin kärrynpäällä, vaikka otsalampun valossa menin.
Koirat olivat viimeviikolla neljä päivää Tomilla hoidossa leirikouluni ajan.
Lumin kiimaoireet jatkuvat. Se aiheuttaa kitkaa Sällin ja Corveten välillä. Sälli käy kyttäilemässä Corvettea tarhassa ja Corvette ärähtää sen pois aina muutaman kerran päivässä. Muutoinkin ne jäykistelee toisilleen aika ajoin, mitä ei aikaisemmin ole ollut lainkaan. Lumi kävi veri- ja papakokeissa. Kaikella todennäköisyydellä pala munasarjaa on jäänyt Lumin sisälle ja se pitää uudella leikkauksella poistaa. Leikkaus tulisi kuitenkin tehdä vasta kun seuraava kiima on voimakkaimmillaan, että pala löytyisi. Harmittaa aika paljon. Jos leikkausta ei tehdä sinne kehityy todennäköisesti kysta. Kiimaoireet vaivat jäädä myös jatkuviksi -ne on nyt kestäneet jo kuukauden... Jos munasarjasta ei aiheutuisi kuin normaalin kiiman kestävä vaihe ilman kystia, niin en varmaan laikkauttaisi lainkaan uudelleen. Haluan myös normaalin levollisen vaiheen uroksien välille. Kuukausi on mennyt jo näin.