REKÄ

Tiivistetysti viikonlopun keli

Sirujen tarkistus ennen koetta

Koirat saivat punaiset ja siniset nauhat tunnistusmerkiksi

Liinoihin kiinnitettiin jousto, josta nähdään minkäverran kukin todella työskentelee

Jämsänkoskella Koskenpään Rantapirtillä 2.11 käyttökoe. Tuomareina Tomi Niemi ja Sirpa Kärkkäinen. Sirpa arvosteli jääviyssyistä kaikki Wintrykoirat. En ole koskaan ollut käyttökokeessa paikanpäällä edes katsojana. Siihen nähden aamulla lähtiessä ei vielä kovin jännittänyt. Eikä oma tehtävä ollutkaan kuin hoitaa koirat valjaisiin. Antti -joka ei ota turhia paineita- ajoi kokeen. Kaikki neljä Wintrysisarusta osallistui kokeeseen samanaikaisesti. Liinoihin laitettiin kaikkiaan 9 koiraa: Lumi ja Surku takana, Maya ja Inka (myöskin arvosteltavina), Sökö ja Kisu, Tomilta lainakoirat Inkkari ja Kaira ja kärjessä Tönteri.
Keli oli poutainen, mutta maasto märkä ja mutainen.
Valjakoita lähti aina kaksi kerrallaan koetta suorittamaan. Oli ohituksia ja tiukkojakin paikkoja vastakkain. Ja ainakin peltoa ja rallitietä. Pieniä häiriökoiria oli alussa ja lopussa. Crossipyörä kaahaili pellolla valjakoiden kanssa. Koirat laitettiin todella testiin.
Ja niin laitettiin ihmisetkin, kun yritin Tomille niin kuuliaisia Inkkaria ja Kairaa saada maahan rauhoittumaan odottamaan lähtölupaa. Ei onnistunut ei sitten millään. Eivät korvia lotkauttaneet ja jos hetkeksi asettuivat, niin kohta olivat taas pystyssä -huoh.... Ja kyseessä siis koirat jotka odottavat aina maassa hiljaa lähtölupaa. Tomi kävi toteamassa ettei tuollaista käytöstä saa sallia.
 Onneksi omat kaksi killitteli samaan aikaan kiltisti maassa. Samoin sisaruksensa edessä olivat rauhakseen, muun valjakon liikehtiessä vuorollaan enemmän tai vähemmän rauhattomasti.

Koe alkoi ja aluksi ajettiin varikkoalueen halki ja häiriökoirien ohi ja siitä pellolle ja näkymättömiin toisen valjakon seurassa. Ehkä 40 minuuttia kaikkineen kesti koe meidän koirien osalta.

Häiriökoirien ohitus

 

Kääntyminen

Kärjessä Wintry Tönteri --> Wintry Indian ja Polar Speed Kairankummi

Viimeisiä metrejä arvosteltavana

Pikakatsaus tuloksiin

Tässä vaiheessa kuulin, että hyvin oli mennyt kaikilta neljältä. Surkulla paras työskentelymotivaatio 9/10. Lumilla heikoin 7/10 ja oli juossut kokemattomuuttaan muutamaan kerran pääliinan väärällä puolen. Surku sai hienot pisteet 58/60 ja REKÄ-YLE-1. Lumi pääsi juuri myös ykköstulokseen 54:llä pisteellä. 52 olisi merkinnyt jo REKÄ-YLE-2.
Jos joku miettii käyttökokeeseen osallistumista niin ei kannata; mukaan vain jos koira toimii. YLE-luokka ei vaadi mitään supertaitoja. Peruskäyttäytymistä ja vetohaluja. Hauska tapahtuma ja mukavaa yhdessäoloa. Illalla oli vielä savusauna ulkoporealtaineen odottamassa.

uudet Wintryläiset rekä yle ykköset

Surkun pisteet 58/60

Lumin arvostelu 54/60

Arviointitaulukko

Sunnuntaiaamuna olikin sitten vuorossa Arktisten rekikoirien leikkisä syystapahtuma samalla paikalla. Olin ilmoittautunut kikkariluokkaan, mutta kuulopuheiden mukaan reitti oli sellaisessa kunnossa, että tehtiin uudelleen järjestelyjä ja koirat pääsivät taas Antin valjakkoon mönkkärin eteen kiertämään 2.6km:n lenkin.

Huskyvaljakoista mukana oli 5 mönkkäriluokkalaista. Tomi paineli voittoon reilulla erolla muihin. Antti hävisi sekunnin Hannelle, joka kilpaili omilla ja Coastrunnerin koirilla ollen toinen.Ja taas oli kuraisia koiria kuljetuslaatikot pullollaan.
Jäin vielä seuraamaan malamuuttiyhdistyksen järjestämää kuormanvetokoetta. Saatiinkin oikein hauska esitys, joka nosti hymyn huulille useampaan kertaan.
Aika näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu, mihinkään en ole ilmoittautunut -vielä...

Sunnuntain lähtöalueelle saapuminen

Tomi edellä lähtövuorossa.

Ja menoksi

Maalisuoralla

Viikonloppuun valmistautumassa

Viikonloppuun valmistautuminen tarkoittaa nykyään hieman eri asiaa kuin aikaisempina vuosina...

Keskiviikkona ajelin Ohkolaan ajattamaan koirat viikonlopun käyttökoekokoonpanolla. 20e/kerta maksaa koirien ajattaminen Ohkolassa ilman kausikorttia, joten ihan jokaviikkoista lystiä tuosta ei tule. 

Halusin testata alkuun Lumin suhtautumista siskoihinsa, kun viimeksi murisi valjaissa. Kerran sitä pääsin huomauttamaan, kun meinasi alkaa samaa. Sen jälkeen Mayan kanssa käveltiin pissatuskierros ja Lumi ei noteerannut koko koiraa, vaikka ihan kyljikkäin välillä olivat. Se siitä tällä erää. Käyttis paljastakoon kaikki asiat mitä on mahdollista korjata. 

Lumi ja Surku saivat olla pyörässä, niin kuin on tarkoitus kokeessakin. Yhteensä seitsämän koiran voimin ajeltiin tällä kertaa. Kokeeseen tullee lisäksi kaksi lisäkoiraa. Ajetiin kaksi reilun 4km lenkkiä +1 asteen lämpötilassa. Varsin mainiot olosuhteet, jos mutaa ei lasketa. 

Ensimmäisellä kierroksella olin kyydissä ja ihan kivasti meni. Täyskäännöskin sujui niin, etteivät lähteneet  oikomaan. Tosin kolahtivat mönkkärin kylkeen, joka ei tietysti kääntynyt koirien mukatna. Kumpikin pysyi tällä kertaa myös omalla puolella liinaa. 

Häiriökoiraan suhtautuminen jää arvoitukseksi. Sitä ei olla päästy harjoittelemaan. 

Nyt on auto osittain pakattu ja huomenaamulla otan suunnan kohti Jämsänkoskea. Mukava viikonloppu taas edessä.

 Keikkuva ajovideo katsottavissa täällä

 

Käyttikseen osallistuvat neljä sisarusta

Lumi ja Surku.

 

 

Ruokailuasiaa

Powerline X-traa olen syöttänyt nappulana viimeisen kahden kuukauden ajan. Se on tuhtia ja tuntuu toimivan hyvin. Ei tule samalla lailla läpi kuin Valion nappulat, joita minulla aikaisemmin oli. Nappulaa koirat syövät keskimäärin 4x/vk ja lihaa/kananmunaa/kalaa 3x/vk. Kaikki noin suunnilleen keskimäärin. Yksi paastopäivä sisältyy usein viikkoon. Nappulat heittelen yleensä pihalle, josta koirat ne etsii. X-tra on ollut sen verran tuhdimpaa ravintoa, että olen alkanut pienentää vähän nappulamäärää, etteivät ala turhaan kerätä lisälämmikettä. Surku kastroituna on alkanut ehkä hieman helpommin lihoa. Se kuluttaa ja työskentelee enemmän kuin Lumi, mutta ravinnontarve on samaa luokkaa. Vielä keväällä Surku oli laiheliini, mutta nyt on hyvässä lihassa. Tosin karvaakin sillä on jo runsaasti.
Luita annan noin kerran viikossa. Luut tai lihat saattavat joskus olla päiviä varastossa tai joskus toista viikkoakin ja haiskahtaa jo sen mukaiselle. Liika hygieenisyys ravinnossa heikentää vastustuskykyä -näin uskon. Pientä siedätystä bakteerien suhteen, niin homma toimii paremmin. Ja koiran sieraimiin tuo tuoksu taitaa olla erityisen houkutteleva...
Tarkkaa ruokailuaikaa ei ole. Usein se menee kuitenkin iltapäivään tai iltaan. Koirien kanssa olen huomannut, että kolme kertaa peräkkäin ruoka samaan aikaan alkaa olla jo tapa ja koirat osaavat sitä odottaa. Useimmiten ruokin kerran päivään, joskus tulee annettua useamminkin pienempinä erinä. 

Mitään tiettyä ruokapaikkaa ei myöskään ole: pihalla, tarhassa, sisällä, lenkillä...
Useimmiten odottavat ruokailulupaa maassa, muttei sekään pidä aina paikkaansa. Joskus kasvatan malttia laittamalla lihanpalan tai luun maahan ihan niiden jalkojen väliin melkein kuonoon kiinni ja vasta luvan saatuaan saavat iskeä kiinni.

Juottoliemeen sekoitan kermaa, jos sitä on saatavana päivämäärävanhentuneena. Muutoin olen alkanut sekoittaa pienen kissanruoka annosrasian aina yhteen muovipullolliseen vettä. Sitä on helppo kuljettaa reisussakin mukana ja pitää kotona varastossa. Kummankin litkivät oikein mielellään. 3-4h ennen treeniä olen juottanut n. puoli litraa/koira ja ehkä vielä hieman ennen matkaa. En tiedä kuinka iso merkitys tuolla on, mutta niin olen kuullut monen tekevän

Tiistaina päästiin tekemään meille niin harvinaista ja tuiki tarpeellista voimatreeniä. Tomin mönkkärillä mentiin metsäpolkuja 10 koiran voimin. Lumi ja Surku pyörässä. Toinen otti kaiken hyödyn irti ja toinen juoksi ihan kivasti mukana. On se erilaista mennä ilman moottoria -siinä tuntee koirien työskentelyn takapenkille asti. Sorakuopalla vielä pieni jaloittelu ja sitten laumakäyttämiskurssille tarhaan. Surkulle tuttua, Lumille jännää.
Kyllä nyt olisi niin haaveissa alkaa oikein kunnolla treenaamaan koiria ensi syksystä. Pitäisi olla painavampi menopeli ja joku ajopeli, jolla sitä siirtää paikasta toiseen. Koiria jos olisi neljä niin siinä olisi jo pikku valjakko ja Lumi ei söisi Surkun motivaatiota omissa treeneissä -jos se on mahdollista. Se juoksee ihan ok, kun on muita mukana, antaen kuitenkin veljensä tehdä todellisen työn. Omissa treeneissä jos se ei jaksa, niin ei se turhia pinnistä.

Ihka uusi koppi

Torstaina olikin sitten vähän lämpimämpää ja kosteampaa ja heti näkyi Lumin työskentelyssä, vaikka samassa seurassa mentiin kuin tiistaina. Vaikka Surku on paksummassa karvassa niin silti se puurtaa. Lauantaiaamuna tehtiin pieni nipinnapin 3km:n kikkarilenkki. Nyt sitten tulee taukoa väkisinkin kun ilmat näyttää melko lämmintä. Jos viikolla saisi vielä yhden vetokerran ennen viikonlopun käyttökokeita niin taidan tyytyä siihen. Surkulle odotan ihan kelpo tulosta viikonloppuna.

Koppeja on nyt neljälle. Yksi rivari ja kaksi yksiötä. Tänään tuli koppi oikein kotiin tuotuna naapurikunnasta. Hinta oli kuljetuksineen niin edullinen etten viitsinyt itse alkaa väsäämään ja kaiken lisäksi koppi on uusi. Ajatus ei kuitenkaan ole tarjota koirille loputtomasti valinnanvaraa, vaan jokaiseen odotellaan asukkia. Hyville koirille on paljon kysyntää. Vanhempaa ja kokeneempaa sakkia meille haaveilen. Saa nähdä miten käy. Ja käy miten käy, niin varmasti juuri niin kun on tarkoituskin kaikkien kannalta. Kaikki aikanaan ja nyt odottelen onko minun aika vielä vai ei. Jännää!

Sunnuntaiajelu kirkolla

 

Viikolla ei treenattu kuin yhden ainoan kerran. Toinen vähän ponneton yritys päättyi kikkarin renkaan puhkeamiseen, vain 2km matkan jälkeen ja siitä tulikin sitten kävelyreissu. 

 Sunnuntaina päädyttiin lopulta ajamaan Piiraisten kanssa lenkki Asikkalan kirkolla. Kirkonkellojen kumistessa odottelin juhlallisesti valjakkovieraita saapuvaksi. Matkaan päästiin 11 aikaan. Lämpötila oli vielä juuri pakkasen puolella ja aurinko paistoi kauniisti. Ripaus talveakin peitti hiekkatietä monin paikoin. Kahdeksan koiraa valjastettiin mönkkärin eteen. Lumi ja Surku tokavika pariin. 

Lumi alkoi matalasti murisemaan edessä olevalle siskolleen, joka kääntyi haistelemaan takana olevia vieraitaan. Samoin kävi täyskäännöksessä, kun olin kääntämässä johtajia ja omat oikoi muiden sekaan. Kummallakin kerralla sain huomautettua sitä, vaikkakin vähän myöhässä. 

Täyskäännöstä ei olla valjakossa harjoiteltu ja se ei itsestään suju. Lähtivät oikomaan kun kärki kääntyi. Jos päästään vielä valjakkoon ennen käyttökoetta, niin sitä pitäisi treenata ja opettaa koirille mitä niissä toimitaan. Muuten mennään niillä taidoilla ja kokemuksella mikä tähän asti on ehtinyt kertymään. 

Lähtö sujui rauhallisisissa tunnelmissa maltilla, samoin pysähdykset. Matkalla tuli yhden auton ohitus, muutoin ei kohdattu muuta kuin syksyisen kaunista maisemaa. Taukoja pidettiin muutamia matkan aikana ja lunta oli silloin tarjolla ken kaipasi. Nopeus vaihteli n. 15-17 välissä ja matkaa tuli 8.9km. Hyvän mielen treeni kaikenkaikkiaan -taas kerran. Kun on muita mukana, niin matkanteko sujuu.

Johdossa lähempänä Wintry Tönteri, jonka takana pienempi versio Surkusta: Maya-sisko

Treenilenkki valjakossa

Kesken matkan en ole koiria koskaan juottanut ja eivät juoneet pisaraakaan, vaikka kuonon nedessä oli tarjolla.

Tiistaina ajoin Kuhmoisiin Vuokon vieraaksi. Koirat pääsivät 11 koiran valjakkoon pyöräpariksi mönkkärin eteen. Lumi vilkaisi taakseen kun mönkkäri hurahti käyntiin. Sen jälkeen asia oli ok. Ei ole koskaan ollut käynnissä olevan mönkkärin edessä. Tämä oli meidän koirille niitä harvoja voimatreenejä mitä ollaan koskaan tehty ja hyvin tervetullut sellainen. Keskinopeus oli siinä 15km/h paikkeilla ja matka 7km. Koko matkan piti Lumikin liinat kireällä. Surku on oikea työmyyrä ja työskentelee hienosti. Loppupuolella Vuokko katsoi Surkun läähätysasennosta, että alkaa olla jo kohta liiankin poikki. Silti työskentely ei loppunut. Askellus hieman vain muuttui. Onneksi oltiin jo lähes perillä.
Pysähdeltiin matkan varrella muutamia kertoja. Juomaakin oli kerran tarjolla ja muut koirat joivatkin hanakasti - omani eivät koskeneetkaan.
Tällaisia voimaharjoituksia, jossa koirat todella tekevät työtä tarvitaan kovasti lisää.

Jämi 2013

Jämin kauniilla kankaalla jaloittelemassa.

Tätähän se on suurimmaksi osaksi. Odottelua ja ihmettelyä.

Lauantaiaamuna klo 5.20 starttasin auton pihasta. Silloin se vielä starttasi -onneksi. Suuntana Jämijärvi ja vetokoirien SM-etuliitteen omaava DS2-luokka. Puoli yhdeksän aikaan oltiin perillä. Äänestä kuului, että oikea paikka häämöttää jo hetkeä ennen kuin mitään näkyi. Iso osa porukasta oli ilmeisesti tullut paikalle jo perjantaina ja väkeä oli. Asuntoautoja, telttoja ja telttakatoksia oli tekemässä oloa mukavaksi. Kangasmetsä levittäytyi ympärillä ja houkutteli kävelylle.

Sain oikein mukavan paikan autolla ja rataselostuksen jälkeen koirat pääsivät nuuhkimaan paikan tunnelmaa autonrenkaaseen hihnoitettuna.

Meidän lähtövuoro oli vasta 12.45 ja olin hieman huolissani lämpötilasta. Aamulla oli vielä hyvinkin kylmä, mutta päiväksi oli luvattu jopa 12 astetta. Lähdön hetkellä lämpömittari oli kuitenkin kumpanakin päivänä 9 asteen molemin puolin.

Juotin koirat n. 3h ennen lähtöä ja noin tuntia ennen vielä vähäsen. Olen itse käynyt jokaisessa kisassa ennen lähtöä n.3km kevyen hölkän saadakseni itseäni vähän lämpimäksi. Näin henki ei salpaudu heti ensimmäisiin mäkiin. 

Sitten koirat valjaisiin, kikkarin eteen ja siirrytään pikkuhiljaa lähtöpaikalle. Sain pari minuuttia ennen lähtöä "rytmihäriön". Odottelin rauhassa ja se meni kuin menikin ohi ja matkalla ei ollut onneksi oireita. Lähtijöitä DS2-luokaan oli ilmoittautunut 20, lähtöviivalle ilmestyi 17 kilpailijaa. Matkana oli 4.2km. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä. Radalla olivat olleet jo kaikki kärryluokat DS1 lukuunottamatta ja taisivat olla pyöräilijätkin jo. 

Paikkapaikoin oli pehmeää ja keskityin pitämään kikkarin pystyssä. Alku sujui mainiosti. Matka taittui vauhdilla ja puolen matkan paikkeilla tehtiin ohitus. Se sujui hienosti. Pelkoni oli, että koirien vauhti tippuu ohituksen jälkeen ja jäävät kuikuilemaan taakse. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan matka jatkui vauhdilla kannustaessani koiria eteenpäin. Ehkä kilometri ennen loppua koirat väsähtivät. Surku vaihtoi raville ja en saanut sitä enää laukalle loppumatkasta. Lumi laukkoi vielä eteenpäin kannustaessani sitä. Toisesta kengästäni aukesi nauha ja sitä piti muistaa varoa aina jalkaa vaihtaessa. Aikaan se ei meidän tasolla vaikuttanut, mutta muistin silti seuraavana päivänä sitoa nauhat kaksoisrusetille. 

Ensimmäisen päivän aika oli 10.33 ja sijoitus 10/17. 

Viihdyin kisapaikalla vielä hyvän tovin oman suorituksen jälkeen. Majoituin n. 9km päähän Hevoskievarissa. Aivan ihana paikka. 14 Suomenhevosta ja vanha 1800-luvulta peräsiin oleva pihapiiri. Nukuin vanhassa viljamaksiinissa oikein mukavasti. Koirat koisivat autossa ja luulen, että nekin oikein mukavasti. Aamulla ei auto sitten inahtanutkaan. Akku oli tyhjä. Onneksi paikan isäntä sai sen lopulta virkoamaan ja pääsin kisapaikalle ja vielä kotiinkin ihan omilla renkailla. Nyt uusi akku odottaa asentajaansa.

Sunnuntaina vähän arvelutti miten koirat jaksavat, kun lauantainakin puhti hiipui jo ennen maalia. Matka sujui hienosti ja puolenvälin jälkeiset mäetkin mentiin vielä ihan kivasti paljon pidemmälle kuin edellisenä päivänä. Ihan lopussa ei sitten enää kannustuksetkaan auttaneet ja Surku siirtyi taas raviin. Itselläkään ei enää henki kulkenut niin jouhevasti, että olisin kyennyt kovin hihkumaan. Maali kuitenkin häämötti jo. Parannetiin aikaa tasan 29sekuntia (10.04) ja noustiin yhteistuloksissa 9/17. Huskeista olimme todennäköisesti neljänsiä. Omassa luokassani ei ollut näkyvillä rotuja, joten tein taas epävirallisia tiedusteluja kisan jälkeen joten täyttä varmuutta ei ole.

Oli oikein ihana viikonloppu -koko reissu alusta loppuun! Jäi niin hyvä mieli. Treeniä ja vielä oikeanlaista koirat kaipaavat paljon. Askel kerrallaan tässä opiskellaan valjakkourheilun saloja. 

Maaliin tulo pitää saada vauhdikkaammaksi. Nyt ovat oppimassa, että kun näkee/kuulee maalin ja jaloissa painaa, niin voi aavistuksen vielä höllätä armottoman loppukirin sijaan. Ajattelin mielessäni pyytää seuraavaksi jonkun huutamaan koiria ja palkaamaan ne samantien mehevällä lihakimpaleella. Jos löytyisi vielä silloin se viimeinen rutistus.

 Koirat käyttäytyivät hienosti ja niiden kanssa oli vaivatonta toimia. Odotukset sujuivat hiljaa ja nätisti. Valjastukset onnistuvat helposti, kun odottavat maassa. Lähtöpaikalle siirtyminen sujui myös ilman kommervenkkejä tai muiden sekaan pyrkimisä. Toisessa lähdössä Lumi istahti lähtöviivalle. Kun lähdettiin matkaan kuulin takaa lapsen vähän ihmettelevän kommentin: "Se valkoinenkin lähti lujaa".

Kotimatkalla saatiin viesti Pialta, että tiedossa olisi hirvenluita. Kotitarhassa odotti siis illalla saapuessamme vielä mieluisa yllätys joka tuntui maistuvan erinomasiesti. Lumi olisi niellyt varmaan kokonaisena jos olisi suinkin kyennyt.

Lumista ja Surkusta ei ole yhtään kisakuvaa, kun minulla oli sillä hetkellä vähän muuta puuhasteltavaa. 

Kikkari ja liinat valmiina. Enää koiria vaille valmista lähtöön.

Koirieni aktiivisuustaso... Ainakin ovat sisäistäneet, että työkoira lepää aina kuin mahdollista

 

 

Muiden koirien kisafiiliksiä:

Lähdön tunnelmia

Matka taitettu

Muutama muukin koira oli vuoroaan odottamssa