Se voi toimia näinkin: Wintrylauman videoita

 Linkitän tuohon alle kaksi videota jossa näkyy mielestäni erinomaisesti miten koirat toimivat kun ne ovat todella omistajansa hallinnassa. Huskyista kuulee ja näkee kaikennäköistä ja ei omankaan kokemuksen mukaan ole niitä helpoimpia koiria, mutta kun homman osaa niin se näyttää tältä.  Syy muuhun on usein tietämättömyys ja osaamattomuus toimia oikein koiran kanssa. Tässä on tavoitetta ja toivoa: Mikä vain on mahdollista. Se ei ole koirasta kiinni vaan omistajasta -ja se on hyvä asia se, ainoa mitä pystyy oikeasti muuttamaan.

Wintrylauma aamukävelyllä      ja     Wintrylauman lähtö, valjastus ja rekiajo



Metsässä on taas mustikoita. Pysähdytään välillä tankaamaan vitamiineja metsälenkkien lomassa. Surku ei heti hoksannut mitä siellä puskissa kyykimme. Tarjosin sille kädestä muutamaa vinkiksi. Surkuhan oppi kerrasta -nimittäin odottamaan valmiiksi poimittuja marjoja. Yritti kuonoa tunkea käteen noukkiessani marjoja. Kun niitä ei enää tippunutkaan, niin loppumatkasta vaivautui jo itse noukkimaan muutaman puskasta.

Metsässä käydään aamuisin silloin kun on hölkkäfiilis. Tänään oli luvattu sadetta ja ajattelin juoksuttaa koirat vähän reippaammin aamusta. Riisuin kikkarin vetoadapterista (kai se on sen niminen...) ja potkuteltiin 8km reipasta vauhtia.

Meille asti oli menneen vuosikymmenen autoja parkissa, kun ei enää kaikki mahtuneet näyttelyalueelle

Vanhojen autojen näyttely Vääksyssä keräsi taas valtavasti väkeä ja vanhoja ajoneuvoja tähän ihan kotikulmille. 500 vanhan auton raja täyttyi jo 45 minuuuttia tapahtuman alusta ja lisää autoja ja väkeä tulvi paikalle. Koirien kanssa käytiin paikalla pahimman tungoksen mentyä ohi. Mutta kyllä väkeä ja autoja riitti silloinkin kun vilkkailla markkinoilla. Surku oli alkuun vähän ihmeissään ahtaissa paikoissa, mutta ihan kivasti nuo kulkivat.

Koppi

 Kun ei ollut muutakaan tekemistä rakensin ylijääneistä vanhoista lattialaudoista kopin. Se on vielä kattoa vailla, kun ei ollut tarpeeksi isoa levyä nurkissa ja lautojakaan ei tarpeeksi pitkiä. Lakattu lauta on materiaalina mielestäni lähinnä karmivaa, mutta kun ei noille muuten olisi ollut käyttöä, niin menköön.

Nyt on kolmelle koiralle koppitilaa...

...tai neljälle, kun näyttävät tuonne hyvin kaksinkin mahtuvan...

...tai sitten vain kahdelle. Oma koppi kummallekin luiden syöntiä varten.

Koirat tutustumiskäynnillä kopissa ja hyvin näyttivät viihtyvän, kun sinne jäivät loikoilemaan

Hmm... taas se blondius paljastui. Katto kallistuu väärään suuntaan -eteenpäin! Ehkä jätän sen niin, ehkä rakentelen sen vielä kallistumaan taaksepäin

On tämä blogi ihmeellinen, aina kun jotain pyydän niin se tapahtuu. Tulee apua aidantolppien hakkaamiseen, verkon kiinnitykseen ja tänään oli viikate pihalla odottamassa kun aamulenkiltä tulin. Huomenna on varmaan kattolevy portin pielessä...
 Pitäisi kai toivoa kultaharkkoja, mutten ole ihan varma haluanko oikeasti. Miten sitten iloita siitä, että on saanut hyödynnettyä vanhaa talonseinää hyllyihin ja lattiaa koppeihin ja omin käsin sahatut hieman irvistävät listat lattiaan. Onhan niitä kovia ammttilaisiakin joita voisi harkoilla ostaa. Torppa olisi jo viimeisen päälle valmis, mutta se jokin siitä puuttuisi.

Naapuri rapistelee siankorvia. Ja sanoi vielä että on niin kivat koirat kun ei ne koskan mitään pyydä. Hmmm...

Lumi valmis pyrähtämään saaliin kanssa kauas Surkun ulottumattomiin

Agia ja muuta turinaa

Fantasia 2 

 

www.wintry.fi   C Tomi Niemi

Tässä eräänä aamuna olin juuri päästänyt Surkun portista sisään aamulenkiltä tullessa. Lumi odotti (onneksi hihnassa) portin toisella puolen omaa vuoroaan. Surku painoi viereiseen puskaan ja sieltä alkoi kuulua aikamoista kahinaa. Kaikki kävi salamannopeasti. Kissanpentu livahti Surkun ulottumattomiin portin ali tietämättä mikä siellä odottaa. Lumikaan ei ollut ihan kartalla mitä tapahtuu ja myöhästyi hitusen ja pentu pinkoi pakoon. Tilanne oli niin nopea, etten itsekään ehtinyt hätääntyä, vaan toimin tyynen rauhallisesti ja koirat rauhoittui tilanteen jälkeen pikaiseen. Se kissa on nyt ensimmäisen henkensä käyttänyt.

Nappulat jäivät yksi ilta osaksi syömättä kummaltakin. Ensimmäinen kerta ikinä, kun ruokaa jää. Surku on yleensä aavistuksen rauhallisempi syöjä, mutta hyvin on sillekin ruoka tehnyt kauppansa. Olenkohan ruokkinut niitä hieman liian avokätisesti kun on varaa käydä nirsoilemaan ja syödä vain lihat. Taitaa näiden päivien painostavilla ilmoilla olla oma osuutensa asiaan. Aika raukeaa on ollut meininki suurimmalta osalta.
 
Koirat ovat olleet ehkä kuukauden verran ympärivuorokautisesti ulkona. Syy on varsin käytännöllinen. Oikeanpuoleinen kuva on tämänhetken sisäänkäynti. Lattioiden maalausprosessi on menneillään.
Yksi päivä sain aikaiseksi tehdä jotain pihallakin kun sisällä lattiat odottavat maalin kuivumista. Raivasin hieman rehottavaa kasvillisuutta ja näkymä tarhasta parani jonkunverran. Välineet olivat vähän hitaanmoiset kun oksasaksilla katkoi nokkosia ja vuohenputkia. Viikate olisi ollut loistava. Ehkä sen vielä jostain lainaan ja raivaan enemmän näköalaa tarhaan. Ensi vuonna varmaan jo pihakin on lyhemmällä kasvustolla ja tarhasta voi paremmin seurata pihan touhuja. Tänä vuonna pihan kasvit ovat saaneet elää ihan omaa elämäänsä ja raivaustyö on keskittynyt sisälle -jossa se kyllä jatkuu vielä ensikesänäkin =)

Ennen torstain agiharkkoja metsässä

Agilityssa harjoiteltiin torstaina esteiden ylittämistä -ei alittamista. Kummankin kanssa oli yksi este josta olisi mieluummin tultu ali kuin yli.
Niinpä käytiin taas lauantaina omatoimisesti harjoittelemassa esteitä. Esteissä ollaan alettu hyppiä korkeampia rimoja. Laitoin ne yhtä pykälää alemmas kuin torstain harjoituksissa. Kaiki esteet mentiin nyt yli.
Mitä opin videoista:
KIINNITÄ PUTKI! Kamalaa katsoa kun se heiluu minne sattuu. Muuhun en oikein osannutkaan kiinnittää huomiota videota katsoessa.

 Lumin ensimmäinen pätkä. Putkeen käsky olisi saanut tulla aikaisemmin ja putken jälkeen Lumi vilkaisee minua, olisin voinut ohjata eteen käskyllä jo ennen kun tuli putkesta ulos.

 

Lumin toinen pätkä:

 Surku vuorossa:

Ripaus fantasiaa

Meillä on jokaisella oma tarinamme tämän elämän tapahtumista. Tässä niistä yksi.

www.wintry.fi   c Tomi Niemi 

"Neljä Lumia", naapurini totesi ohikulkiessaan. Kila (sisko), Lumi, Ymppy ja takana Possu (emä)

 

 

 

 

 

 

 

 

Lomalta paluu

Surku puistoilemassa kanavan kentällä

 

Juoksut juostu ja kotiinlähdön aika

 Muutaman päivän lomareissu Ruotsissa takana. Melkoista sähellystä julkisessa liikenteessä, jossa raha ei kelpaa ja lippujen ostokaan ei aina ole yksinkertaista. Selvisin kuitenkin. Menomatkalla laivalla kävin ala carte ravintolassa syömässä etu- ja jälkiruokapöydästä. Tulomatkalla otin sitten pelkän jälkiruokapöydän. Kaksi ruokalautasellista herkkuja nautinnolla ja hyvällä omallatunnolla oli luxusta =)

Koirat olivat Tomin luona hoidossa. Lumia jänskätti uusi tilanne ja lauma koiria niin, että kantoi saamansa kananmunan sivummalle ja unohti syödä sen =) Emänsä kanssa jäivät samaan tarhaan, kun lähdin jatkamaan matkaa. Olen niin iloinen, että koirat pääsivät juuri tuohon laumaan hoitoon. Se teki valtavan hyvää kaikille: Lumille, Surkulle ja minulle. Voi kuulostaa oudolta kun seuraavaksi kerron, ettei Lumi ollut juuri kopista poistunut. Hevosen lihan oli uskaltautunut kurkottamaan takajalat turvallisessa kopissa. Surku oli kotonaan, jossa se on siis viettänyt 10 ensimmäistä kuukauttaan.
Lumilla on pentuajan yksin kasvaneena jäänyt laumakäyttäytyminen pitkälle oppimatta ja kokematta ja se on epävarma.

 Sain myös mainiota opastusta Tomilta. Seuraavassa jotain ja niin miten minä ne kuulin.

Koira ei ole ihminen. Ei edes 50% tai edes 20% Ei itse asiassa edes 1% vertaa. Kyllähän minä sen tiedän! Vai tiedänkö? Oikeasti? Kyllä on tuolla saralla vielä paljon tehtävää ennen kuin pystyn tuon TODELLA omaksumaan.

Ihmisen toiminta on koiran kannalta usein epäloogista ja outoa. Vaatii tietoa ja kokemusta oppia puhumaan "koiraa" edes jollain tasolla. Silti se on helpompaa, kuin opettaa koira ymmärtämään ihmistä.

Olen ollut hyvin fiksaantunut ja ärsyyntynyt Lumin hännän asentoon etenkin silloin kun se keikkuu korkeuksissa Lumin lähestyessä minua. Nyt olen leppoisampi sen suhteen ja annan hännän elää omaa elämäänsä ja muistan vain itse entistä enemmän kiinnittää huomiota omaan mielenrauhaani. Koiraa ei tulisi käsitellä ärtyneenä.

Jos haluan Lumin (tai Surkun) lopettavan toisten koirien härkkimisen menen Lumin luo ja kiinnittämättä mitään huomiota toiseen koiraan ärähdän Lumin pois tilanteesta. Niin tekevät ylemmät koirat laumassa kun kyllästyvät nuorten reuhaamiseen. Nuorison välienselvittelyyn vanhemmat eivät juuri puutu. Jos Lumi jatkaa seuraa rähähdys ja pakote. Aiemmin olen komentanut Lumin pois tilanteesta käskyllä menemättä itse koiran luokse.

Koiran (susilauman) luonnollisessa käyttäytymisessä on vieras tilanne seurustella hetken vieraiden kanssa ja jatkaa sitten matkaansa. Pihassa meillä käy joskus muita. Lähes pääsääntöisesti kaikki ovat Lumin pentuajan tuttuja. Joskus on käynyt joku uusikin tuttavuus. Lenkillä emme toisia koiria tervehdi hihnassa koskaan ja vieraita koiria vapaanakin vain poikkeustapauksissa.

Lumin asema on noussut korkeaksi varhaisella iällä. Sillä ei ole ollut ylempää koiraa opettamassa. Jos minulle joskus tulee 3. ja ehkä 4. husky (siitä enempään ei omat rahkeet riitä), niin se on joku vähän vanhempi koira, joka pitää nuorisoa omalla paikallaan. Tällä hetkellä kaksi on aivan sopiva määrä ja voi olla ettei niitä koskaan enempää tulekaan. Mutta kun  huskeista on kyse, niin kuka tietää =)
 Lumin suhteen näkyy luottamus ja kunnioittamispulaa jonkun verran, mutta uskon nyt vakaasti, että siinäkin päästään pikkuhiljaa eteenpäin.

kotitiellä

 

Pääsiskö sisään?

Nykyään hihnassa (ja usein vapaana silloin kun ei ole lupa leikkiä) olen käskenyt koirat kävelemään takanani -jonne ne jo usein lunnollisesti hakutuvat.
Surkun kanssa olisin päässyt hyvin helpolla kun olisin jo sen tullessa vahvistanut tuota sille luonnollista tapaa kulkea pääasiassa ihmisen takana. Nyt Surku on se, joka useimmin pyrkii edistämään ohitseni. Aika kivasti nuo kuitenkin kävelevät. Usein mennään rinta rinnan kaikki kolme ellei Lumi sitten tepastele takana. Ja kun hihnassa koirat kävelevät vielä samalla puolen tietä, niin voi ulkopuolisen silmiin näyttää, että koirat on käskytetty seuraamaan ja kulkemaan vierellä. Kaksi sääntöä on hihnassa edetessä: Samalla puolen tietä ja minun ohi ei mennä.
Kun jäädään haistelemaan, niin huomaan selkeästi, eron koirien välillä. Surkukin on kiinnostunut hajuista, mutta menettää mielenkiinnon haisteluun paljon ennen Lumia

Tarha on tuolla perällä. Keväällä kun lehdettömään aikaan valitsin tarhan paikkaa tuo näytti oikein sopivalta. Näkymä portille jne. Omenapuun lehdet ja muu rehottava kasvillisuus vie kuitenkin näin kesäaikaan näköyhteyttä paljon enemmän kuin osasin ennakoida.

 

Juhannuskuulumisia

 Kuvat agiharkoista. c Tomi Niemi

Juhannuspäivän lenkki muuttuikin onkireissuksi. Lopuksi koirat saivat komeat särjet. Ensin eivät oikein tienneet mitä niillä pitäisi tehdä. Lumi lopulta nakersi omaansa kunnes lähtö koitti. Surku tyytyi vaan kanniskelemaan kummastusta paikasta toiseen.

Juhannus meni leppoisasti työn touhussa ja ehdittin sitä siskon kanssa vähän juhannusyötäkin katselemaan Pulkin rannan kokkoineen. Yksi lattia on nyt hiottu ja maalattu Uulan vaaleansinisellä pellavaöljymaalilla. Uuni on kertaalleen rapattu ja vanhaa pinkopahvia kaivettu esiin, Sohva on ulkona ja patja vaihtaa paikkaa joka yö sinne missä on tilaa. Kesällä on kiva retkeillä, vaikka sitten vain kotona.
Tiistaina koirat pääsevät kasvattajalle hoitoon, kun lähden neljän päivän Tukholman reissulle. Pääsee Lumikin kokemaan laumassa elämistä. Surkulle se on tuttua, kun elämänsä ensimmiset 10kk kasvoi lauman huomassa ja hyvin oppikin tavoille.

Sohvalla ei saa olla kun se on sisällä, mutta ulkona oikein pyydetään. Siinähän nuo sitten makóilivat koko pitkän päivän kun puuhastelin sisällä. En edes tarhaan "ehtinyt" niitä viedä, kun oli hyvä tahti päällä. Kyllä ohikulkijat varmaan hymyilivät kun katselivat näitä arktisia vetokoiria.

 

Kammarin uusi lattia kertaalleen mallattuna. Seinään on tarkoitus koittaa maitomaalia

Tänään nukutaan tässä

tuvan ja pinkopahviseinä ja lieden rapattu reuna

Ihanan puuhakas päivä.Tuloksena laudoitettu lattia ja pari tonnia puuta varastossa. Kannattaa purkaa lattia ihan vain siitä ilosta, että saa sen takaisin. Se on aika hieno tunne.
Kun on paljon touhua ja töiden jälkeen voipunut, on hienoa, kun saa koirat nopeasti väsyksiin ja itselle hyvän mielen. Tarvittaessa se ei vie kuin puoli tuntia kotiportilta. Kävellään läheiselle jalkapallokentälle, joista ainakin toinen on yleensä vapaa -niin tänäänkin. Koirille lupa leikkiä ja muutaman erän jälkeen kotiin. Muistinpa lopuksi kaivaa kamerankin esiin ja tässä pieni otos toisesta, jo vähän väsyneemmästä erästä, ennen kotiin lähtöä.

 Kentän laidalla olevan talon poika tulee nykyään pikapikaa paikalle seuraamaan koirien touhuja. Tänään hän ei varmaankaan huomannut.

Kotona odotti sitten isän päivällä tuomat puukuormat. Naapuri odotti kuistilla tarjoten koirille ostamiaan siankorvia ja kysyi tarvitsenko apua puiden kannossa! Siinä sitten ojan penkalta kärräiltiin aikamme puita, kun kohta toinen naapuri ilmestyi paikalle kottikärryjen kanssa. Kolmistaan ei hommassa mennyt kuin pari tuntia ja kaikki puut, joita ajettelin ensi viikon aina joutessani kanniskella, ovatkin jo paikallaan. Ihan huippu naapureita!

Puutyöt tehty ja aika hieman huilia

Kaapista löytyi yksi olut, jonka nautimme yhdessä talkoiden päätteeksi. Kiitos ja kumarrus.

Läskiä

Sain Tomilta aitoa sian ihraa nahkoineen ja kuvan kaupan päälle. Sen avulla mentäisi vaikka rusakkolaumaan ilman, että koirat huomaisi ainoatakaan pitkäkorvaan =)
Tilasin jokin aika sitten koirille kaksi säkkiä Valion kuivaruokaa. Toinen maintenance ja toinen vähän tuhdimpi. Valion ruuan myötä kakkamäärät lisääntyi ja Surkun kylkiluut alkoi taas näkyä selvemmin. Aika paljon pelkkää nappulaa ovatkin kuukauden-parin ajan syöneet. Asia korjaantuu huomenna, kun pääsen taas Kennelrehun autolle. Töissä ollessa sinne ei ehdi, kun tulee jo aamupäivästä Vääksyyn.

Tänä aamuna tehtiin minivetolenkki. Tuntui sen verran viileältä, että uskalsin valjastaa koirat hetkeksi kikkarin eteen. Innoissaan lähtivät. Lämpöä ja kosteutta oli kuitenkin sen verran, että heti kun näytti siltä, että vähänkään kuumuu, niin valjaat pois. Vajaa 2km ehkä mentiin. Syksyllä sitten seuraavan kerran kikkarin eteen.

Tarhassa ovat ilman mutinoita.
Surkun kanssa on vähän säätämistä, kun haen niitä pois. Se menee kyllä maahan, mutta jos kutsun Lumin ensin pois nousee usein Surkukin. Yhtenä päivänä annoin Lumille ensin luvan tulla pois ja samassa nousi Surkukin. Komensin Surkua oikein kunnolla, kun se oli jo toistamiseen noussut ylös ilman lupaa. Seuraus oli se, ettei Lumi meinannut uskaltaa tulla tarhasta pois -ei vaikka kutsuin. Vaikka Surkua komentaessa en katsonutkaan Lumiin. Seuraavillakin kerroilla Lumi on tullut vähän empien ulos. Nyt sitten tyydyn siihen, että jos minun on tarkoitus ottaa kummatkin tarhasta päästän Lumin ensin ja vaikka Surku nousisikin komennan sen vain vähin äänin katseella takaisin maahan.

Sisarukset vieraisilla

Piiraisten lauma tuli vierailulle matkalla SHS:n kesäpäiville. Mukana siis Lumin ja Surkun siskot Inka ja Maya sekä kolme muuta huskya. Pihalla oli iloista menoa ja meininkiä.

Alkuvieraanvaraisuuden jälken Lumi otti hetken mittaa 3-v leikatusta uroksesta. Lumi poistui häntä alhaalla ja jätti sen jälkeen Navan rauhaan. Kun Surku hetken päästä yritti mennä Navaa härkkimään kävi Lumi blokkaamassa veljensä vähin äänin pois.

Kuivat, kuukausia vanhat luunkäppänätkin olivat yht´äkkiä kovaa huutoa, kun oli paljon jakajia.
Hauska iltapäivä, vaikka satoi lähes koko ajan. Kiitos Annan porukalle vierailusta!

Inka? ja Lumi

Surku se on kun häntä on mutkalla

Maya ja Surku. Joka kuvasta ei erota kumpi on kumpi

Lumi ja Surku

Maya

Kuivat luunkäppänät kummasti kiinnosti, kun oli jakajia

kaikki seitsemän malttaa jo ottaa rauhassa loppua kohden

Wintry Tönteri