Ensimmäiset agikisat

Tomi Niemen ottamia kuvia kisoista (www.wintry.fi). Valitettavasti blogi tai kopiointini heikensi kuvan laadun surkeaksi.

paikoillanne, valmiina... katse tarkkana... ensimmäinen startti ikinä alkakoon

Osallistuin Surkun ja Lumin kanssa P-Hau cupin agikisoihin mölliluokassa. Se oli meidän ihka ensimmäinen kilpailumme. Jännitti ennen kisaa aikamoisesti. Surku aloitti maximöllit. Aikamoista sähläystä. Tilanteen hallinnan menettänyt ohjaaja ja kokematon koira. Lopputulos hauskuutti ainakin yleisöä ja vei suorituspaineet seuraavilta.

Putken suu ja A:n alku olivat ihan rinnan ja Surku yritti A:n sijaan putkeen. Siinä sitten mietin pitäisikö koko A jättää väliin, kun se on niin tuore este vielä meille. Lopulta mentiin A, mutta sählingin seurauksena jatkoin väärälle esteelle ja siinä sitten tein ihan oman radan ja Surku parka yritti ottaa ohjaajastaan selvää.  

koira hukkui, mutta hymyssä näyttää olevan kummankin suut

Hienosti puomilla. Taisi olla kolmas kerta Surkun elämässä

Lumi meni nätisti ja jopa kontaktit onnistui toisella radalla (mikäli kykenen muistamaan). Hyvä Lumi! Ensimmäisellä radalla ohjasin taas väärälle esteelle, viimeisellä meni sentään järjestys jo oikein. Kummankin kanssa mentiin kaksi rataa. Kun muutamia viikkoja sitten harjoittelimme vielä esteiden ylittämistä ohittamisen sijaan ei voi kuin olla tyytyväinen.
Näinpä radalla ensimmäistä kertaa myös pituusesteen ja se ylitettiin ongelmitta. Tästä se lähtee ja lisää intoa treeneihin. Kyllä se on nyt ohjaajalla ja koirilla nyt treenien paikka.

Tavoitteet saavutettiin: koirat eivät jääneet haistelemaan ja pysyivät kentällä lähtemättä muita koiria tervehtimään. Tekivät parhaansa minkä ohjaajalta kykenivät. Hyvä mieli jäi. Ennen ekaa suoritusta jalkoja tärisytti. Sen jälkeen oli rennompi meno, ei ollut enää mitään hävittävää =). Eikä se oikeasti niin vakavaa ole. Vaikeaksi sanoivat muut möllirataa. Itse en sano mitään, kun ei ole minkäänlaista vertailupohjaa.

 

 

Tämähän näyttää jo hyvältä

Sopivathan ne kisatkin irtoamisharjoitteluun =)

 Lumi sai 1.5v taipaleensa kunniaksi kuvansa lehteen ja korkkasi hienosti ensimmäiset agikisansa.

Kammarin avattu osa lattiasta on kohta enää viimeistelyä ja uutta laudoitusta vaille valmis. Puru/pellavavillatäyte lämmittää mieltä ja toivottavasti myös jalkoja. Siinä onkin mennyt tämä viikko aika tiukasti väkertäen. Lattian tuennoista alkaen se on nyt avatulta osaltaan kunnossa. Sitten vielä Tuvalle sama projekti ja lattioiden hionta ja maalaus. Juhannukseen mennessä tavoite valmistua.

 Lumihan on pelännyt tanskandoggeja kuin kuuta nousevaa säikähdettyyään yhtä tosissaan pentuna. Edellisellä kerralla (mistä kerroin jokin aika sitten) ollessamme seuraamassa koirakoulua, missä oli paljon doggeja Lumi jo hieman rentoutui ja oli rauhakseen vähän matkan päässä. Yhtenä aamuna koirat oli irrallaan ja keräsin juuri Surkun kakkoja puskan takana. Lumi makasi tiellä. Kiinnitin huomioita kun Lumi vähän valpastui ja seurasi jotain katseellaan. Jatkoi kuitenkin rauhallisen oloisena makaamista. Siivosin kakat ja ylösnoustessani huomasin, että puskan takana oli kaksi doggia omistajansa kanssa ihan lähellä ja Lumi vain makasi katsellen. Ei puhettakaan, että se olisi yrittänyt paniikissa livistää kotiin tai mitään muutakaan siihen viittaavaa. Omistaja tunsi meidät ja tiesi Lumin kammosta. Toinen koirista oli sama, jota Lumi on henkensä hädässä pelännyt. Kummatkin omistajat oltiin yhtä hämmästyneitä Lumin reaktiosta. Liekö niin suuri vaikutus sillä etten itse tiennyt heidän läheisyydestään aluksi mitään enkä siis reagoinut millään tavalla? Vaikka vannon, että aiemminkin olen suhtautunut rauhallisen välinpitämättömästi jos ollaan kohdattu, mutta aina kuitenkin seurannut huomaamatta Lumin reaktioita. Koirat saattaa olla herkempiä kuin mitä ikinä uskonkaan... Vai liekö vaan totuttautuminen ja siedättäminen tuottanut tulosta vai lämpö tehnyt Lumin välinpitämättömäksi, tai kaikki yhdessä. Joka tapauksessa mentiin nätisti ohi, ilman että Lumi yritti kiskoa häntä koipien välissä karkuun (otin sen varmuuden vuoksi hihnaan ohituksen ajaksi).

Lenkeillä spurttaillaan aamuisin ja päivällä uimisen jälkeen, muuten otetaan rennosti

Surku on kahteen kertaan käynyt maistamassa ruokaani pihapöydältä hakiessani jotain sisältä. Kummallakin kerralla sain ärähdettyä sille oikein kunnolla ja enää se ei ole yrittänyt, vaikka olen tarkoituksella vienyt pöydälle avonaisen nakkipaketin ja mennyt sisälle valmiina reagoimaan. Pöytä on minun ja sinne ei koirilla ole lupa tassujaan nostaa.

Koirat ovat muutamia öitä viettäneet tarhassa. Pääosin kuitenkin sisällä. Lumi alkoi toisena iltana viritellä valitusta, kun huomasi ettei pääsekään sisälle yöksi. Koputin napakasti ikkunaan ja hetkeksi lopetti, kunnes ei enää välittänyt koputteluista. Silloin aukaisin ikkunan äkisti ja ärähdin "hiljaa" ja heläytin samalla purkkia kädessä. Kaikki kävi sekunnissa ja ikkuna kiinni. Lumi meni koppiin ja nukkui rauhallisena aamuun asti. Seuraavalla kerralla tarhassa nukkuessa Lumi oli ihan tyytyväisenä rauhakseen alusta alkaen, vaeltamatta rauhattomana.

Ei meillä koirat aina irti juokse, vaan varsinkin iltaisin tehdään kävely usein pelkässä hihnassa. Se vain on niin tylsää kuvattavaa ja katseltavaa. Ainakin itse nautin katsella kun koirat painaa täysiä toistensa perässä. Se on kaunista katseltavaa, johon ei varmaan ikinä kyllästy. Tämäkin on kuitenkin arkea:

Surkun kanssa taas ollaan harjoiteltu tarhasta poistumista. Siinä se meinaa olla malttamaton. Pyydän kummankin maahan ja yleensä päästän Lumin ensin pois, koska se malttaa paremmin ja harjoitutan Surkua. Siinä vaiheessa Surkukin yleensä nousee ja on yrittänyt jopa livahtaa. Jos se nousee se ei pääse pois sillä kertaa lainkaan. Jos haluan kuitenkin kummatkin pois, toistan tiukemmin maahan käskyn ja silloin se yleensä jo malttaa. Kyllä Surkukin pikku hiljaa oppii, että pois pääsee vasta kun saa siihen luvan ja etenkin kun malttaa pysyä paikallaan siihen asti. Monta kertaa saatan jättää Surkun tarkoituksellakin hetkeksi tarhaan yksin ja kiertää Lumin kanssa pienen pissalenkin. Kerran päivässä olisi tarkoitus muistaa niin tehdä ja vähitellen pidentää Surkun yksinoloa.

Loman ensihetket ja armas aurinko

Viimeisen työpäivän fiilistelyä: 
Aamulla aikaisin pihasaunan pataan tuli. Sitten koirien kanssa hölkkälenkille metsään. Pata pesulle pihasaunaan lintujen visertäessä. Koulussa hieno sirkusteeman kevätjuhla, joka oli hauska ja liikuttava. Todistukset ja koko joukko kesälaitumelle.
Viinipullo Alkosta. Kauppaan, josta mukaan lähti vain luomu-merkkisiä tai jalostamattomia tuotteita. Kesäloma ja enää meillä ei koirat syö terveellisemmin kuin omistajansa. Tulipa hyvä mieli siitä kauppakassista.
Koirat autoon ja kirkolle hyppimään muutamia esteitä. Hetki ihmeteltiin aitauksessa olevaa kahta vasikkaa. Lumi meinasi  hyökkiä kohti, Surku käsittääkseni enemmän utelias. Pysyi kuitenkin maassa, kun itse kävin aitauksen luona. Kolme estettä jaksoin kantaa maneesiin ja niillä muutama hyppy Rima korkeammalla kuin yleensä. Siitä sitten kotiin ja samantien kanavan kentälle, jospa koirat jaksaisivat vähän spurtata. Jaksoivat muutaman kierroksen ja sitten makoiltiin kentällä katsellen taivasta ja ohikulkijoita. Koska piknik seuralaiseni olivat kummatkin nelijalkaisia oli tarjolla vain vettä ja HK:n sinistä lenkkiä (ei kuulunut kauppakassiini). Ulkoruokinta on nyt in. Jos ruoka ei tule tarhassa tai pihalle siroteltuna se tulee jossain vaiheessa lenkkiä.
Sitten kotiin, jossa kaksi raatoa makaa pihanurmella. Päiväunet ja valmistautumista iltaan. Koirat vielä ulkoilemaan (mistä se ärtymys taas keksi tulla vieraisille juuri silloin) ja tarhaan yöksija sitten työkaverin luokse päivää juhlistamaan. Ei huono päivä ollenkaan.

Huh hellettä! Aamulla aikaisinkaan ei voi sanoa olevan enää viileää. Ollaankin tyydytty parina aamuna kanavalla hengailuun. Siellä on paljon uusia hajuja, ihmisiä ja koiria kesän tullen.

Pihalla puuhastellessa tulee armottoman kuuma ja koirat olen ottanut uintireissuille mukaan. Ei ne mitään himo uimareita ole, mutta tulee kun pyytää. Kahlailevat kyllä toisinaan ihan oma-aloitteisesti. Siitepölyä oli ensimmäisessä paikassa ihan puuroksi asti, joten käveltiin kanavan toiseen päähän Vesijärven rantaan. Siellä olikin hauska paikka ja uinnin jälkeen jaksoi hetken temmeltää.

Jo joutui armas aika

Se on huomenna suvivirren aika ja loman alku. Aikamoisen voipunut olen tämän viimeisen viikon ollut. Päiväunet on tullut otettua lähes joka päivä ja kotona remonttityöt ovat saaneet odottaa virkeämpiä aikoja. Puuhastelua pihalla sen sijaan ei voi välttää ja ulkoilma tekee aina hyvää.

Agilityssä ollaan edetty sen verran, että yksinkertaisia lyhyitä ratoja kyetään jo menemään läpi. Eilen koetettiin ensimmäistä kertaa pöytää ja pussia radan osana. Meni paljon paremmin kuin ajattelin. Surku vielä arastelee pussia ja tarvitsee siihen apua. 10.6 olisi P-Haun möllikisat jonne on käsky käynyt. Ehkä jopa lähdemme mukaan hakemaan kokemusta vieraista ihmisistä, koirista ja paikasta.
Ja pitihän se heti testata hyppäävätkö koirat 45cm esteitä, joita möllimaxeissa käytetään. Harjoituksissa kun ollaan käytetty vain matalia. 50-55 tuli pihaesteelle korkeutta.

Viisaat pääsee vähemmällä =)

Ja sitten komeasti yli

Kolmantena päivänä tarhassa koirat olivat naapurin mukaan loikoilleen levollisena koko päivän. Ei enää valpasta seuraamista ja sama tahti on jatkunut siitä lähtien. Yöt ovat toistaiseksi nukkuneet sisällä yhtä lukuunottamatta. Se meni rauhallisesti tarhassa. Surku ei ole 100% sisäsiisti ja edellisen yönä kuului lorottelua eteisestä. Taisi olla jauhelihakeitto osasyynä kun koko illan pissailivat kumpainenkin. No se vain varmisti enemmän ulkokoiran elämää. Eilen illalla sateen jälkeen oli aikomus jättää koirat taas yöksi tarhaan, mutta lopulta en raaskinut. Hyttyset olivat todella äkäisiä ja kun seurailin koiria ikkunasta oli se semmoista sätkimistä ja Surku järsi vatsaansa, että oman mielenrauhani vuoksi hain koirat sisään.

Väinö ja Surku

Täydet pisteet tästä päivästä

Yllä koirien aamuista juoksentelua.

Kyselin taas tänään naapurilta miten koirilla oli mennyt tarhassa työpäivän aikana. Täyden kympin koirat, oli vastaus. Heillä oli ollut rotikka vieraana, joka oli puuhun sidottuna. Siitä lähitalon pikkukoirat olivat nostaneet valtavan äläkän, johon rotikka vastasi samalla mitalla. Meidän pihasta ei kuulunut ääntäkään. Olivat katselleet vain.
Tänään en kuullut myöskään Surkun ääntelyä, kun Lumin kanssa oltiin hetki pihan ulkopuolella Surkun näkymättömissä.

Tyytyväistä väkeä

Väinö laitettiin aitiopaikalle seuraamaan koirien touhuja. Kun paini alkoi, se oli kuitenkin liian rajua katseltavaa puolivuotiaalle. K-2 taitaa olla sopiva ikäraja. Veljensä Elias kun puolestaan seuraa koirien painia suurella mielenkiinnolla.

Kaikki rullaa aika mutkattomasti.
Tarha on otettu suuremmitta ulinoitta käyttöön. Surku esittää pieniä vastalauseita kun lähden Lumin kanssa hetkeksi pihasta pois. Se ei aloita heti, mutta hetken kuluttua kuuluu ilmoittelua. Surkun yksinoloharjoitukset olen lyönyt aika pitkälti laimin ja käsittääkseni se ei ole koskaan ollut yksin lukuunottamatta muutamia hajanaisia kertoja minun luona.

Töihin lähtiessä ja töistä tullessa oli hiljaista. Tullessa menin sisälle ja puuhailin silloin tällöin pihalla. Kaksi silmäparia seurasi tarkkaavaisesti, mutta rauhassa touhujani. Jossain välissä Surku äännteli sisällä puuhastellessani. Nakkasin peltipurkin ikkunasta tarhan viereen ja se riitti sillä kertaa. Hain sitten pelkän Lumin tarhasta ja tehtiin pikku kierros tontin ulkopuolella ihan vaan Surkun yksinoloharjoituksen vuoksi.
Naapuri sanoi, että valkoinen on ollut hiljaa kaiken aikaa. Surku oli töissä ollessani kerran ilmoitellut itsestään. Ei kuitenkaan mitään serenadia.

Vieraita jos tulee, niin ovat näemmä hiljaa. Kaksi kertaa sunnuntain aikana joku poikkesi kylään ja ääntäkään ei kuulunut. Koiria jos olisi mukana, niin tilanne olisi varmasti toinen =)
Hyvin näyttävät myös viihtyvän tarhassaan ja mielellään menevät sinne. Katolla ja terassilla on mukava loikoilla. Ruuat ovat nyt saaneet aina tarhaan. Poiskin tulevat kyllä riemulla eli molempi parempi.

Tarhan asukit

Eilen käytiin vajaan viiden kilometrin hölkkälenkki metsässä. Oli aikas lämmin ja ihan rauhakseen edettiin pienten taukojen kanssa. Lumi etenkin voipuu lämpimässä. Selvyydeksi vielä ennenkuin joku ilmoittaa eläinsuojeluvirastoon: koirat eivät vetäneet minua vaan hölkkäsivät irrallaan mukana. Lopuksi Päijänteen rantaan kahlailemaan. Kyllä täytyy hölkät siirtää aikaisiin aamuihin, jos mielii niitä koirien kanssa tehdä edes irrallaan juosten. Ja koirat on kyllä tarkoitus pitää mukana, tuntuisi jotenkin turhalta ulkoiluttaa itsensä ja koiransa eri kerroilla.

Vähän luvattoman helpolla pääsen halutessani kahden koiran juoksutuksesta. Aamulla riittää kun kävelen sen nelisen km itse. Tietyillä aukeilla paikoilla sanon koirille "vapaa", joka niille nähtävästi merkitsee käskyä "leiki". Ja nehän leikkii, eli juoksee laajaa rinkiä itsensä väsyksiin. Joskus keskeytän leikin ja muutoin tulevat itse lähelle jatkamaan matkaa. Sitten kävellään taas yhtä joukkua eteenpäin. Sama kun on toistunut 3 kertaa lenkin aikana ollaankin ihan valmista kamaa kotiin.

 Päivällä toimii tietysti sama. Tänään päivälenkillä hain tomaatintaimia keskustasta ja matkalla on kaksi jalkapallonurmea vierekkäin. Toisella ei ollut ketään ja siinä taas mennen tullen spurttasivat keskenään eikä siinä enää muuta tarvittu. Kotipihan aktiviteetit ovatkin usein tällaisia:

Itsellä sen sijaan on kotona kaikenlaista aktiviteettia. Kuvassa tuvan lattia eilisen jäljiltä. Poistan lattian alla olevat uretaanieristeet ja hengittämättömät levyt. Vähän isompi homma kuin alkuun ajattelin. Mihin ihmeeseen kaikki tuo puru? Puruimuri? Vintin kesähuoneet saivat myös ensimmäisen soiron pellavavillaeristettä seiniinsä. Ja tarhapolku hakepinnan. Illalla lämpesi pihasauna. Elämä ei ole hassumpaa -voin todeta kevätjuhlalaulun sanoin

 

Omenapuukin kukkii kohta

Tarhan hyttysansoja tarkastamassa. Jokin meni vikaan hyttysten sijaan pulloista löytyy kiljua...

Tarhan käyttöönottoseremonia

o niin, nyt se on valmis! Heikki tuli taas avuksi ja saatiin vinotuet paikoilleen. Viimeistelin vielä oven ja sain sen jopa saranoilleen. Oven saranoimisen onnistumista alkuun vähän epäilin, mutta sain sen sujumaan oikein mutkattomasti. Lukot ovat toistaiseksi ne mitä talosta löytyi -niin kuin lähes kaikki muukin tarhassa. Uutena on ostettu vain verkko ja kopin huopakate. Itse tehdyltä se näyttää ja ihan hyvä niin.
Nyt katsotaan miten tarha toimii ja kuinka asukkaat sinne asettuvat. Väsäämäni hyttysansat eivät ainakaan heti alkaneet toimia, joka teki työskentelystä hivenen epämiellyttävää. Heittelin eilen illalla tarhaan ruohonsiemeniä, mutta haaveeksi taitaa jäädä vihreä tarha. Ei sitä malta koiria tarhasta pois pitää paria viikkoa -etenkään kun sisällä talossa odottaa lattian purkaminen.

Tänään tarhaprojektin jälkeen käytiin vähän hyppimässä esteitä kirkolla ja katselemassa hevosia. Takaisin tullessa tehtiin piiitkästä aikaa metsälenkki. Ja sitten kotona alkoi tarhankäyttöönottoseremonia:

 

 Lopuksi koirille vielä pakastimesta löytyneet pikku luut ja itselle alkuun suunnittelemani oluen sijaan vesimelonia. Kyllä on nyt tarhasta tehty mieluinen paikka heti alkuun.
Hakiessani luita en ollut huomannut laittaa ovea kiinni ja Surku olikin minua vastassa pihalla. oma moka tällä kertaa. Harjoittelun myötä koirille tulee selväksi, että tarhasta poistutaan vasta minun luvalla oli ovi auki tai ei.
Siellä ne nyt painii keskenään kopin katolla, kun naputtelen tätä pihakoivun alla.

Sirpan vinkkien mukaan puuhailen pihamaalla, olen sisällä, lähden pois kotoa ja koirat odottavat hiljaa tarhassa. Töistä tullessa en tee mitään tiettyä rutiinia, vaan saatan mennä sisään tai jäädä pihalle ja käyn päästämässä koirat tarhasta milloin mitenkin.

Pikkuisen iltalenkin meinaan tänään tehdä yksi koira kerrallaan toisen jäädessä tarhaan. Saa nähdä pysyykö hiljaisuus.

Puuhakas päivä takana

Surku on sitä mieltä, että lepääminen on ajan hukkaa

 lisäys:
- Niin siinä kävi, kun lähdin pikku kävelylle vain toisen kanssa: Surku silloin tällöin kevyesti äänteli, Lumi oli hiljaa. Vähän niin kuin ounastelinkin. Keskenään olivat kyllä hiljaa, vaikka lähdin pihalta pois. Veikkaan, että harjoittelun paikka tulee olemaan, kun toinen jää yksin tarhaan ja me muut lähdetään tontilta pois. Katsotaan mikä keino siihen keksitään, jos on tarvis.

Tarhan verkotus

vesipainia

 Agility oli poikkeuksellisesti tiistaina. Oli oikein hauskaa ja jäi hyvä mieli. Luminkin meno oli taas paremmanlaista kuin edellisellä kerralla.
Surku kipusi ensimmäistä kertaa puomille ja meni sen läpi. Tomi avusti arastelevaa nuorukaista ja niin sitä vaan mentiin luotettavan käden ohjatessa. Sama kovin jyrkällä a:lla. Lumi meni itse ja puomilla pysähtyi alastuloon. Jyrkän a:n lopun meni niin vauhdikkaasti, että maahan asti tuli ennen pysähdystä.

Surkukin kastelee jo koipensa

Tässä se nyt on

 Tarha edistyi aimo harppauksen tänään. Blogin avunpyyntö oli kuultu. Heikki riensi apuun ja naputeltiin loput viisi tolpaa paikalleen ja viritettiin verkko -mikä olikin vähän mutkikkaampi homma saada rinteeseen ilman kovin suuria mutkia. Oli niin into päällä, että oli vaikeuksia lopettaa. Saatiin paljon näkyvää aikaan ja sekös on mukavaa.

Ympärysmittaa tarhalla on melko tarkkaan 25m. Koko rullan mitta verkkoa meni hyötykäyttöön. Verkko on Rautarantalan 2m korkeaa multifort koiraverkkoa. Samaa on koko piha ympäriinsä mutta matalampana 1.5metrisenä. Hinnakkaampaa se on, mutta tuntuu kestävän. Kun ajoin auton rullan päälle niin, että renkaat pyörivät ilmassa, vain yksi säie katkesi kun kampesimme autoa pois.
Nyt on sitten edessä kaivuusuojien väsäys, oven viimeistely ja kiinnitys, lukon hankinta, vinotukien asennus ja alaosaan tarvitaan vielä tueksi laudat. Sen jälkeen uskaltaa päästää asukkaat tarhaan.
Maanantaihin mennessä toivon tuon toteutuvan, joten touhua riittää.


Tässä sitä nyt on, tarhatyömaata joka kulmasta:

Saa nähdä onko meillä sittenkään hiljaista tarhaelämään opetellessa. Tänään Lumi ei huomannut kun lähdimme lenkille ja jätin sen pihaan. Käytiin sateessa Surkun kanssa pieni 20 minuutin kierros. Kanavalla ihmettelin, kun Surku vilkuili taakseen vähän väliä. Kotia lähestyessä minäkin sen kuulin: vienon ulvonnan. Lumilta en ole vastaavaa kuullut koskaan - Surkulta kyllä. Voi olla, että on äännellyt aiemminkin joskus, mutta se on jäänyt huomaamatta. Heti tuli hiljaista kun tulimme näköpiiriin.

Itikoita on tarhakulmassa melkoisesti. Ajattelinkin väsätä kotitekoiset hyttysansat tämän mukaan ja testata onko niissä tehoa. Jos tuntuu toimivan, niin käyttöä löytyy muuallakin  pihalla. Vanhoista shs:n keskusteluista luin, että sininen väri vesiastiana ei keräisi ötököitä tai hyttysten toukkia lainkaan. Täytyy sitäkin testata. Rännien alla olevat peltitynnyrit kyllä maalaan, jos tuo paikkansa pitää.

Betonilaattoja on jo ovenpielessä kaivuusuojana