Jyllin käyttökoetreenit

 Viikonlopun käyttökoetreeni Jyllin  Rantapoirillä oli mielenkiintoinen kokemus. Tilaisuus oli käyttökoetuomareiden jatkokoulutusta, jonka yhteydessä kuvattiin videomateriaalia. Paikalle sai tulla treenaamaan omia valjakoita. Järjestäjä oli SHS ja kouluttajana ylituomari Tomi Niemi.
Koiria tarvittiin myös osallistumaan tähän REKÄ- harjoitukseen. Lumi ja Surku pääsivät toistamiseen arvioitaviksi YLE-luokaan. Samassa valjakossa oli johtajakoira arvosteltavana, joten omat junnut laitettiin heti johtajan taakse. Se olikin haastava paikka juosta. Heti takana oli korkean statuksen omaavia koiria. Tämä aiheutti haasteensa mm. täyskäännöksessä, jossa Lumi ja Surku haraavat täysillä vastaan, niiden yrittäessä parhaan kykynsä mukaan antaa "isompien" mennä ensin. Seuraavat täyskäännökset sujuivat vähän jouhevammin. Koirat siis juoksivat Tomin valjakossa. Tomi ajoi ja Ari Tolonen toimi tuomarina. Itse näin koirien suorituksen myöhemmin videolta, joita katselimme iltasella tuvassa.

Häiriökoira oli loistava ja melkoinen haaste valjakoille. Bordercollie haki frisbeensä tarvittaessa vaikka valjakon läpi, eikä arastellut lainkaan juosta suoraan valjakon edestä saaliinsa perässä. Nähtiin kaikenlaisia tilanteita, jotka ovat tuomareita varten tallennettuna videolle. Lumi ei ollut kovin kiinnostunut häiriöstä. Se oli kyllä katsonut, mutta jättänyt sen sitten omaan arvoonsa. Surku sen sijaan olisi tuomarin mukaan kovasti ollut menossa mukaan.

Työskentelystä kumpikin koira sai 8/10. Lumi oli löysäillyt alkumatkasta ja Surku taas lopusta. Surkun löysäilyn epäilen johtuvan enemmän väsymyksestä. Tomin valjakko kun on huippukunnossa (ei välttämättä Tomin oma mielipide=) ja painaa sellaista vauhtia, että taajamahuskyt ovat väliin helisemässä.

häiriökoira työssään

Video, joka keikkuu kivasti. Ymppy on toisessa kädessä hihnassa ja toisella kädellä koetan kuvata. Mainittakoon vielä, että mönkkärissä ei ole moottori päällä missään kohden:
Lumi ja Surku Jyllin käyttökoetreenien harjoitteissa

lähtövalmisteluja

häiriökoira oli myös lähtötilanteessa

Mutkis

Wintry-valjakko valmiina lähtöön

Ensimmäisessä lähdössä tapahtui. Kaira juoksi puun väärältä puolen ja seisinki irtosi ja valjaiden lenkki katkesi. Vierellä juossut Ymppy ilmeisesti sai liinasta jonkinmoisen osuman jalkaansa. Ymppy jäikin minun kanssa sivuun ja käveltiin fleksissä valjakkoa vastaan. Toiselle kierrokselle Ymppykin pääsi jo mukaan

Sunnuntaina koirat pääsivät taas Tomin valjakkoon -tällä kertaa pyörään. Kunnon treeniviikonloppu meidän porukalle, kun kahtena päivänä oeräkkäin pääsivät työntekoon.
Paikalle olisi mahtunut enemmänkin valjakoita. Facebookin husky palstoilla on aika ajoin vääntöä, mutta sellaista en ole nähnyt vielä yhdessäkään tapahtumassa. Tapahtumat ovat hauskoja ja opettavaisia. Kaikki vähänkään yhteistreeneistä, kokeista tms. kiinnostuneet mukaan vain!

Toisen päivän treenit takana

Aika palautella

Lumi etualalla seuraa laumaa mieluummin aavistuksen sivummalta

Frisbee lähtee tässä aivan valjakon eteen

Ja taas mennään!

Suunta hakusessa

 Torstaina päästiin Kärkölään valjakkovieraaksi. Matka oli vain 4km, mutta raskas ja töitä sai tehdä kumpikin koira kiitettävästi. Valjakko, vähän hitaampi vauhti, raskas taakka ja oikea tähtien asento sai myös Lumin pinnistelemään!!! Siitä jäi oikein hyvä mieli. Surku puursi tuttuun tapaansa ja omisti taas pisimmän kielen lopussa.

Hyvä mieli tuli myös tänään, kun sain vuorostani itse vähän ponnistella. Tehtiin hölkkälenkki metsässä ja useampaan kertaan poikkesin polulta metsän puolelle juoksemaan. Pehmeä epätasainen alusta sai hengästymään oikein mukavasti. Koiratkin selvästi riemastuivat vaihtelusta ja kirmailivat eukkonsa kanssa palautellen jäseniään.

Huomenna aamulla Renault suunta kohti Jylliä uusi osakasko takataskussa; jos matka katkeaa, niin kotiin päästään silti. Perillä odottaa arktisten rotujen käyttökoetreenit lauantaina ja sunnuntaina. Sitä en tiedä vielä  mitä se meidän osalta tarkoittaa...

Kiitokset Annelle uudesta valjakkokemuksesta!

Mönkijäkuume

Ja sitten piti tietenkin vähän palautella metsässä =)

En olisi tätä päivää uskonut kokevani. Oikeasti olen ihan fiiliksissä mönkijöistä. Siis mönkijöistä, niistä jotka pitävät pahaa ääntä ja jättävät pehmeään maastoon ikäviä jälkiä.
Kävin tänään testaamassa koirien kanssa lastenmönkijää työkaverini luona. N. 110kg oli painoa minä mukaan lukien. Koirat olivat alkuun hieman ihmeissään kun ei nytkähdettykään liikkeelle entiseen malliin. Alun kannustamisen jälkeen päästiin eteenpäin ja Lumikin teki töitä KOKO kilometrin matkan. Yhdessä mäessä hyppäsin pois kyydistä, toinen loivempi meni nipinnapin koiravoimalla. Tuollainen vähän isompi, että jalatkin mahtuu hyvin kyytiin ja ilman moottoria ja ehkä 1-2 koiraa lisää ja....

Agia ja ajoa

 Meidän ominpäin treenit ovat hieman nahkeita. Tiistaina mentiin reilu 4km kikkarilla pimeällä ja märällä metsätiellä. Surkun kunto kasvaa, kun se saa yksin tehdä todellisen työn. Koska otsalampun valo alkoi pikkuhiljaa himmetä mentiin vain kilometrin verran ja käännyttiin sitten autoa kohti. Voi sitä nahkeutta kun ei pysähdyttykkään autolle vaan jatkettiin eteenpäin. Jopa Surkukin juoksi hetkiä löysin liinoin taakse vilkuillen. Vasta takaisin tullessa löytyi taas kunnon vauhtia ja Surkukin sai todellista vetoapua.
Torstaina ja lauantaina koirat pääsivät onneksi Tomin valjakossa ajamaan lenkin pyöräparissa.

Lauantaina saatiin äkkihälytys peruutuspaikalle Lotta Vuorelan agitreeneihin. Pääsin harjoittelemaan kummankin koiran kanssa 15 min pätkän. Radasta en yrittänytkään muistaa kuin alun 11 estettä. Ihme ja kumma Lumin kanssa päästiin ensimmäisellä yrittämällä jopa 7 esteelle ihan kivasti. Vinkit oli ilmeisesti toimivia, kun hankalakin kohta alkoi sujua kun sain ajoituksen ja liikkeen oikein. Kömpelöähän tuo oma liikehdintä on silloin kun yrittää muistaa kumpi käsi ja missä kohden ja mihin suuntaan ja ainiin se koirakin pitää olla vielä mukana...

Lumin kanssa harjoittelemassa

Surkun kanssa meni heti alkuun sujuvammin, kun olin Lumin kanssa jo harjoitellut ohjausta.
15 min oli Surkulle kuitenkin liian pitkä aika keskittyä samaan. Lopussa into hiipui ja Surku luoksetulon sijaan kävi haahuilemassa yhden hypyn, mistä sitä huomautin.
Tässä kohden meillä oli kouluttajan kanssa erilaiset näkemykset. Lopussa keskusteltiin tuosta koiran komentamisesta agiradalla.
Lotan mielestä koiraa ei tulisi radalla komentaa, vaan pikemminkin innostaa ja houkutella takaisin vireeseen, tehdä sitten pieni pätkä ja lopettaa. Muuten koiran nopeus ja into helposti laskee. Tietyssä iässä koira saa vaikka ominkin päin suorittaa esteitä ilman, että siitä kannattaa tehdä suurempaa numeroa. Koska koirat ovat radalla hallussa ei pieniä ylilyöntejä kannata ottaa vakavasti, eikä hallinta siitä kärsi.
Itse olen erimieltä tuosta ja aion edelleenkin huomauttaa koiraa, jos se radalla alkaa tekemään jotain ominpäin tai ei kuuntele.
Tuo oli kuitenkin tarpeellinen muistutus siitä minkä helposti unohdan keskittyessäni oman suoritukseen ja oman kehon hallintaan: kannustaa ja olla täysillä mukana suorituksessa koiran kanssa (näkyy hyvin videossa). Hauskaa pitää ehdottomasti olla ja se tapahtuu yhteistyössä minun kanssani. Ominpäin ei radalla tapahdu mitään. Koetan muistaa tuon täysillä mukana olon ja yhteisen tekemisen loppuun asti. Iloinen olen siitä, että Lumin huomio on videossa ja kuvissa koko ajan minussa ei ympäristössä.
Hauska päivä kaikenkaikkiaan, joka päättyí Lammin seudun koirakerhon pikkujouluihin Evolle valjakkoajeluineen ja otsalamppulenkkeineen.

REKÄ

Tiivistetysti viikonlopun keli

Sirujen tarkistus ennen koetta

Koirat saivat punaiset ja siniset nauhat tunnistusmerkiksi

Liinoihin kiinnitettiin jousto, josta nähdään minkäverran kukin todella työskentelee

Jämsänkoskella Koskenpään Rantapirtillä 2.11 käyttökoe. Tuomareina Tomi Niemi ja Sirpa Kärkkäinen. Sirpa arvosteli jääviyssyistä kaikki Wintrykoirat. En ole koskaan ollut käyttökokeessa paikanpäällä edes katsojana. Siihen nähden aamulla lähtiessä ei vielä kovin jännittänyt. Eikä oma tehtävä ollutkaan kuin hoitaa koirat valjaisiin. Antti -joka ei ota turhia paineita- ajoi kokeen. Kaikki neljä Wintrysisarusta osallistui kokeeseen samanaikaisesti. Liinoihin laitettiin kaikkiaan 9 koiraa: Lumi ja Surku takana, Maya ja Inka (myöskin arvosteltavina), Sökö ja Kisu, Tomilta lainakoirat Inkkari ja Kaira ja kärjessä Tönteri.
Keli oli poutainen, mutta maasto märkä ja mutainen.
Valjakoita lähti aina kaksi kerrallaan koetta suorittamaan. Oli ohituksia ja tiukkojakin paikkoja vastakkain. Ja ainakin peltoa ja rallitietä. Pieniä häiriökoiria oli alussa ja lopussa. Crossipyörä kaahaili pellolla valjakoiden kanssa. Koirat laitettiin todella testiin.
Ja niin laitettiin ihmisetkin, kun yritin Tomille niin kuuliaisia Inkkaria ja Kairaa saada maahan rauhoittumaan odottamaan lähtölupaa. Ei onnistunut ei sitten millään. Eivät korvia lotkauttaneet ja jos hetkeksi asettuivat, niin kohta olivat taas pystyssä -huoh.... Ja kyseessä siis koirat jotka odottavat aina maassa hiljaa lähtölupaa. Tomi kävi toteamassa ettei tuollaista käytöstä saa sallia.
 Onneksi omat kaksi killitteli samaan aikaan kiltisti maassa. Samoin sisaruksensa edessä olivat rauhakseen, muun valjakon liikehtiessä vuorollaan enemmän tai vähemmän rauhattomasti.

Koe alkoi ja aluksi ajettiin varikkoalueen halki ja häiriökoirien ohi ja siitä pellolle ja näkymättömiin toisen valjakon seurassa. Ehkä 40 minuuttia kaikkineen kesti koe meidän koirien osalta.

Häiriökoirien ohitus

 

Kääntyminen

Kärjessä Wintry Tönteri --> Wintry Indian ja Polar Speed Kairankummi

Viimeisiä metrejä arvosteltavana

Pikakatsaus tuloksiin

Tässä vaiheessa kuulin, että hyvin oli mennyt kaikilta neljältä. Surkulla paras työskentelymotivaatio 9/10. Lumilla heikoin 7/10 ja oli juossut kokemattomuuttaan muutamaan kerran pääliinan väärällä puolen. Surku sai hienot pisteet 58/60 ja REKÄ-YLE-1. Lumi pääsi juuri myös ykköstulokseen 54:llä pisteellä. 52 olisi merkinnyt jo REKÄ-YLE-2.
Jos joku miettii käyttökokeeseen osallistumista niin ei kannata; mukaan vain jos koira toimii. YLE-luokka ei vaadi mitään supertaitoja. Peruskäyttäytymistä ja vetohaluja. Hauska tapahtuma ja mukavaa yhdessäoloa. Illalla oli vielä savusauna ulkoporealtaineen odottamassa.

uudet Wintryläiset rekä yle ykköset

Surkun pisteet 58/60

Lumin arvostelu 54/60

Arviointitaulukko

Sunnuntaiaamuna olikin sitten vuorossa Arktisten rekikoirien leikkisä syystapahtuma samalla paikalla. Olin ilmoittautunut kikkariluokkaan, mutta kuulopuheiden mukaan reitti oli sellaisessa kunnossa, että tehtiin uudelleen järjestelyjä ja koirat pääsivät taas Antin valjakkoon mönkkärin eteen kiertämään 2.6km:n lenkin.

Huskyvaljakoista mukana oli 5 mönkkäriluokkalaista. Tomi paineli voittoon reilulla erolla muihin. Antti hävisi sekunnin Hannelle, joka kilpaili omilla ja Coastrunnerin koirilla ollen toinen.Ja taas oli kuraisia koiria kuljetuslaatikot pullollaan.
Jäin vielä seuraamaan malamuuttiyhdistyksen järjestämää kuormanvetokoetta. Saatiinkin oikein hauska esitys, joka nosti hymyn huulille useampaan kertaan.
Aika näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu, mihinkään en ole ilmoittautunut -vielä...

Sunnuntain lähtöalueelle saapuminen

Tomi edellä lähtövuorossa.

Ja menoksi

Maalisuoralla

Viikonloppuun valmistautumassa

Viikonloppuun valmistautuminen tarkoittaa nykyään hieman eri asiaa kuin aikaisempina vuosina...

Keskiviikkona ajelin Ohkolaan ajattamaan koirat viikonlopun käyttökoekokoonpanolla. 20e/kerta maksaa koirien ajattaminen Ohkolassa ilman kausikorttia, joten ihan jokaviikkoista lystiä tuosta ei tule. 

Halusin testata alkuun Lumin suhtautumista siskoihinsa, kun viimeksi murisi valjaissa. Kerran sitä pääsin huomauttamaan, kun meinasi alkaa samaa. Sen jälkeen Mayan kanssa käveltiin pissatuskierros ja Lumi ei noteerannut koko koiraa, vaikka ihan kyljikkäin välillä olivat. Se siitä tällä erää. Käyttis paljastakoon kaikki asiat mitä on mahdollista korjata. 

Lumi ja Surku saivat olla pyörässä, niin kuin on tarkoitus kokeessakin. Yhteensä seitsämän koiran voimin ajeltiin tällä kertaa. Kokeeseen tullee lisäksi kaksi lisäkoiraa. Ajetiin kaksi reilun 4km lenkkiä +1 asteen lämpötilassa. Varsin mainiot olosuhteet, jos mutaa ei lasketa. 

Ensimmäisellä kierroksella olin kyydissä ja ihan kivasti meni. Täyskäännöskin sujui niin, etteivät lähteneet  oikomaan. Tosin kolahtivat mönkkärin kylkeen, joka ei tietysti kääntynyt koirien mukatna. Kumpikin pysyi tällä kertaa myös omalla puolella liinaa. 

Häiriökoiraan suhtautuminen jää arvoitukseksi. Sitä ei olla päästy harjoittelemaan. 

Nyt on auto osittain pakattu ja huomenaamulla otan suunnan kohti Jämsänkoskea. Mukava viikonloppu taas edessä.

 Keikkuva ajovideo katsottavissa täällä

 

Käyttikseen osallistuvat neljä sisarusta

Lumi ja Surku.

 

 

Ruokailuasiaa

Powerline X-traa olen syöttänyt nappulana viimeisen kahden kuukauden ajan. Se on tuhtia ja tuntuu toimivan hyvin. Ei tule samalla lailla läpi kuin Valion nappulat, joita minulla aikaisemmin oli. Nappulaa koirat syövät keskimäärin 4x/vk ja lihaa/kananmunaa/kalaa 3x/vk. Kaikki noin suunnilleen keskimäärin. Yksi paastopäivä sisältyy usein viikkoon. Nappulat heittelen yleensä pihalle, josta koirat ne etsii. X-tra on ollut sen verran tuhdimpaa ravintoa, että olen alkanut pienentää vähän nappulamäärää, etteivät ala turhaan kerätä lisälämmikettä. Surku kastroituna on alkanut ehkä hieman helpommin lihoa. Se kuluttaa ja työskentelee enemmän kuin Lumi, mutta ravinnontarve on samaa luokkaa. Vielä keväällä Surku oli laiheliini, mutta nyt on hyvässä lihassa. Tosin karvaakin sillä on jo runsaasti.
Luita annan noin kerran viikossa. Luut tai lihat saattavat joskus olla päiviä varastossa tai joskus toista viikkoakin ja haiskahtaa jo sen mukaiselle. Liika hygieenisyys ravinnossa heikentää vastustuskykyä -näin uskon. Pientä siedätystä bakteerien suhteen, niin homma toimii paremmin. Ja koiran sieraimiin tuo tuoksu taitaa olla erityisen houkutteleva...
Tarkkaa ruokailuaikaa ei ole. Usein se menee kuitenkin iltapäivään tai iltaan. Koirien kanssa olen huomannut, että kolme kertaa peräkkäin ruoka samaan aikaan alkaa olla jo tapa ja koirat osaavat sitä odottaa. Useimmiten ruokin kerran päivään, joskus tulee annettua useamminkin pienempinä erinä. 

Mitään tiettyä ruokapaikkaa ei myöskään ole: pihalla, tarhassa, sisällä, lenkillä...
Useimmiten odottavat ruokailulupaa maassa, muttei sekään pidä aina paikkaansa. Joskus kasvatan malttia laittamalla lihanpalan tai luun maahan ihan niiden jalkojen väliin melkein kuonoon kiinni ja vasta luvan saatuaan saavat iskeä kiinni.

Juottoliemeen sekoitan kermaa, jos sitä on saatavana päivämäärävanhentuneena. Muutoin olen alkanut sekoittaa pienen kissanruoka annosrasian aina yhteen muovipullolliseen vettä. Sitä on helppo kuljettaa reisussakin mukana ja pitää kotona varastossa. Kummankin litkivät oikein mielellään. 3-4h ennen treeniä olen juottanut n. puoli litraa/koira ja ehkä vielä hieman ennen matkaa. En tiedä kuinka iso merkitys tuolla on, mutta niin olen kuullut monen tekevän

Tiistaina päästiin tekemään meille niin harvinaista ja tuiki tarpeellista voimatreeniä. Tomin mönkkärillä mentiin metsäpolkuja 10 koiran voimin. Lumi ja Surku pyörässä. Toinen otti kaiken hyödyn irti ja toinen juoksi ihan kivasti mukana. On se erilaista mennä ilman moottoria -siinä tuntee koirien työskentelyn takapenkille asti. Sorakuopalla vielä pieni jaloittelu ja sitten laumakäyttämiskurssille tarhaan. Surkulle tuttua, Lumille jännää.
Kyllä nyt olisi niin haaveissa alkaa oikein kunnolla treenaamaan koiria ensi syksystä. Pitäisi olla painavampi menopeli ja joku ajopeli, jolla sitä siirtää paikasta toiseen. Koiria jos olisi neljä niin siinä olisi jo pikku valjakko ja Lumi ei söisi Surkun motivaatiota omissa treeneissä -jos se on mahdollista. Se juoksee ihan ok, kun on muita mukana, antaen kuitenkin veljensä tehdä todellisen työn. Omissa treeneissä jos se ei jaksa, niin ei se turhia pinnistä.

Ihka uusi koppi

Torstaina olikin sitten vähän lämpimämpää ja kosteampaa ja heti näkyi Lumin työskentelyssä, vaikka samassa seurassa mentiin kuin tiistaina. Vaikka Surku on paksummassa karvassa niin silti se puurtaa. Lauantaiaamuna tehtiin pieni nipinnapin 3km:n kikkarilenkki. Nyt sitten tulee taukoa väkisinkin kun ilmat näyttää melko lämmintä. Jos viikolla saisi vielä yhden vetokerran ennen viikonlopun käyttökokeita niin taidan tyytyä siihen. Surkulle odotan ihan kelpo tulosta viikonloppuna.

Koppeja on nyt neljälle. Yksi rivari ja kaksi yksiötä. Tänään tuli koppi oikein kotiin tuotuna naapurikunnasta. Hinta oli kuljetuksineen niin edullinen etten viitsinyt itse alkaa väsäämään ja kaiken lisäksi koppi on uusi. Ajatus ei kuitenkaan ole tarjota koirille loputtomasti valinnanvaraa, vaan jokaiseen odotellaan asukkia. Hyville koirille on paljon kysyntää. Vanhempaa ja kokeneempaa sakkia meille haaveilen. Saa nähdä miten käy. Ja käy miten käy, niin varmasti juuri niin kun on tarkoituskin kaikkien kannalta. Kaikki aikanaan ja nyt odottelen onko minun aika vielä vai ei. Jännää!

Sunnuntaiajelu kirkolla

 

Viikolla ei treenattu kuin yhden ainoan kerran. Toinen vähän ponneton yritys päättyi kikkarin renkaan puhkeamiseen, vain 2km matkan jälkeen ja siitä tulikin sitten kävelyreissu. 

 Sunnuntaina päädyttiin lopulta ajamaan Piiraisten kanssa lenkki Asikkalan kirkolla. Kirkonkellojen kumistessa odottelin juhlallisesti valjakkovieraita saapuvaksi. Matkaan päästiin 11 aikaan. Lämpötila oli vielä juuri pakkasen puolella ja aurinko paistoi kauniisti. Ripaus talveakin peitti hiekkatietä monin paikoin. Kahdeksan koiraa valjastettiin mönkkärin eteen. Lumi ja Surku tokavika pariin. 

Lumi alkoi matalasti murisemaan edessä olevalle siskolleen, joka kääntyi haistelemaan takana olevia vieraitaan. Samoin kävi täyskäännöksessä, kun olin kääntämässä johtajia ja omat oikoi muiden sekaan. Kummallakin kerralla sain huomautettua sitä, vaikkakin vähän myöhässä. 

Täyskäännöstä ei olla valjakossa harjoiteltu ja se ei itsestään suju. Lähtivät oikomaan kun kärki kääntyi. Jos päästään vielä valjakkoon ennen käyttökoetta, niin sitä pitäisi treenata ja opettaa koirille mitä niissä toimitaan. Muuten mennään niillä taidoilla ja kokemuksella mikä tähän asti on ehtinyt kertymään. 

Lähtö sujui rauhallisisissa tunnelmissa maltilla, samoin pysähdykset. Matkalla tuli yhden auton ohitus, muutoin ei kohdattu muuta kuin syksyisen kaunista maisemaa. Taukoja pidettiin muutamia matkan aikana ja lunta oli silloin tarjolla ken kaipasi. Nopeus vaihteli n. 15-17 välissä ja matkaa tuli 8.9km. Hyvän mielen treeni kaikenkaikkiaan -taas kerran. Kun on muita mukana, niin matkanteko sujuu.

Johdossa lähempänä Wintry Tönteri, jonka takana pienempi versio Surkusta: Maya-sisko