Enemmän ja enemmän pehmeää sammalmaastoa paljastuu lumen alta.

Joskus käy näinkin, että alkaa väsyttää kesken matkan. Useimmiten kuitenkin mietin, että teenkö itselleni karhunpalveluksen kasvattamalla Lumin kuntoa. Eilenkin mentiin melkein 5h, josta osa kahden koiran kanssa leikkien, ikää lauantaina 4kk...
No tänään aamusamoilu jätettiin vähän lyhyemmäksi (ainakin se oli tarkoitus. Kummasti siihenkin meni aikaa reilu tunti...). Uusi terrieri tuttavuuskin sai vähän rauhallisemman vastaanoton. Jotenkin vain aikaa on niin mukava viettää ulkona. Varmaan yksi syy siihen ettei Lumi ole tehnyt sisällä oikeastaan minkäänlaista tuhoa on energian purkaminen ulkona.
Sorakuopalla kevätauringosta nauttien.
Siinä yhdessä istuskellessamme näimme alhaalla oikein komean ketun juosta jolkuttavan. Se pysähtyi hetkeksi katsomaan meitä ja jatkoi taas matkaansa. Lumi istui vieressäni ja seurasi tarkasti otuksen matkaa jatkaen sitten omia puuhiaan eli vierivien käpyjen jahtaamista pitkin rinnettä.
Tässä isojen päätösten edessä ja olen miettinyt mistä todella nautin ja huomannut, että se on Lumin kanssa luonnossa samoilu. Toistaiseksi se on helppoa, kun Lumi pitää minua silmällä ja seurailee ilman hihnaa. Usein Lumista huomaa koska se on kiihtyneemmässä mielentilassa ja alttiimpi menemään oman mielensä mukaan. Silloin mennään enemmän teitä pitkin hihnan kanssa.
Naapurin Matilla on aina purutikkuja taskussa Lumia varten. Eilen saimme lisäksi oikein kunnon keittolihojen jäännökset ja mehevät luut, jotka odottavat jääkaapissa perjantain sählytreenejä, jolloin Lumi on pidempään yksin. Miten huomaavaista vanhalta mieheltä.