Lumivalkoinen c/o noenharmaa

Yhtenä päivänä havahduin pohtiumaan olenko nähnyt Lumin koskaan heiluttavan häntäänsä. - Niin, en muistanut yhtään kertaa! Apua, onko meidän Lumin elämä ilotonta? Eikä se edes minut nähdessään heiluta häntäänsä? Masentunut? Liian huomiotta kasvanut traumatisoitunut pentu... No Lumi ilmaisee ilonsa muulla tavoin ja on se häntäkin silloin tällöin heilunut, kun olen asiaan huomiota kiinnittänyt. Vaikkei Lumi mikään hännän vispaaja olekaan. Säästyvät minun kaikki arvokkaat perintövaasini seuraavillekin sukupolville =)

Opejen sählyturnaus Lahdessa. Viisi peliä melko kylmiltään ja kyllä ramaisee mukavasti =) Kiitos äidille Lumin hoivasta. Lumi ensi kertaa oksensi ja ripuloi kunnolla aamulenkin päätteeksi juuri ennen lähtöäni. Reilun tunnin jaksoi lepäillä ja sitten taas metsässä kirmailtiin, hypittiin ja kaivauduttiin kaikenlasiin onkaloihin pelkästä olemisen riemusta. Löytyipä ladonkulmalta vanha nokinen rukkanen. Lumi meinasi, että nyt saa riittää valkoinenpaimenkoira puheet ja teki itsestään huskyn värisen...
Tahtoo uuden kameran! Mun viime vuosituhannelta oleva ei oikein täytä enää nykypäivän vaatimuksia. Jahka saan äidin kameran kuvat niin laitan kuvat "Noenharmaasta" Lumista. Eihän se lumi keväällä enää puhtaanvalkoista olekaan, joten suojaväri on taas kohdallaan.



Luonnosta löytyy niin monta ihmeellistä asiaa ja leikkipaikkaa. Kaislikko tuulisena aamupäivänä sai Lumin ihan tohkeisiinsa. Kaislan päitä pyöri tuulessa ja Lumi säntäili niiden perässä ympäri tupsuviidakkoa. Jopa kaksi koiraa kauempana ei saanut kuin nopean vilkaisun ja taas mentiin.
Ollaan harjoiteltu uusina asioina suuntia: oikeaa ja vasenta. Se on ollut hieman haastavaa -nimittäin emännälle- jonka täytyy itselleen jatkuvasti hokea kumpi on kumpi. Lumi tuskin vielä ymmärtää miksi hoen "oik" ja "vas". Luotan siihen, että ajan kanssa ne selkiintyy. Mitään tehokasta pikakurssia suuntien oppimiseen en ole keksinyt -vinkit otetaan ilolla vastaan. Jotenkin tuntuu mahdottomalle, että koiran on mahdollista oppia oikea ja vasen ilman käsimerkkejä. Takaisin tullessahan oikea on taas eripuolella tienviertä kuin mennessä...
Myös "seis"- käsky on treenauksen alla. Siinä on jo joku ymmärrys Lumilla mukana. Olen pähkäillyt jatkoa varten miten saada koira pysymään paikallaan ilman että se heti palaa hakemaan makupalaa, jos se pysähtyy minun edelle. Kun sanon "seis" Lumin kävellessä vierellä on asia paljon yksinkertaisempi opettaa. Jatkan vain hieman eteenpäin ja naksautan vasta sitten.

Erityisen ylpeä olin Lumista, kun parin metrin päästä (okei, ehkä 10 metrin) Lumin edestä lehahti varis lentoon ja Lumi valitsi minun "tänne" -kutsuni jahtaamisen sijaan. Saikin oikein kunnon klöntin jauhelihaa palkaksi.


-----------------------------------------Mia ja Lumi-------------------------------------------
Vanha luokkakaverini Mia tuli piristämään meidän sunnuntai päivää. Lumi ihastui rapsutuksiin ja huomioon jonka Mialta sai, niin että ulkona kutsuessani Lumia se otti kontaktin ensin Miaan ja vasta sitten minuun. Riehakkaalla päällä Lumi oli. Mia sai kasvoihinsa pienen verinaarmun Lumin hampaista. Muutenkin Lumi hammastelee ja kaluaa enemmän . Tuntuu, että aina se hamuaa suullaan. Suulla hamuamiseen se yleensä onneksi jääkin ihmisten osalta, mutta innostuessaan usein unohtaa, että ihmisillä ei ole suojaa karvakerrosta. Liekö hampaiden vaihto kohta jo häämöttämässä.


Mitenhän käy Lumin kun lumipeite alkaa pikkuhiljaa huveta. Osaakohan tuo tehdä tarpeitaan enää lainkaan pihalle? Nyt uutena outona asiana on lainehtiva vesi jalkakäytävällä. Enpä osannut siihen varautua, ettei neiti haluaa tassujaan moiseen kastaa ja kiersi pitkin lumipenkkoja välittämättä kiristävästä taluttimesta. Tänä aamuna jalankulkija pysähtyi ihmettelemään mitä oikein puuhaan kun seison vesiloskassa jalkakäytävällä ja naksuttelin aina kun Lumi tohti tassunsa moiseen kastaa ja syötelin sille aamupalaa. Kyllähän aikakin tekisi tehtävänsä, mutta päätin vähän nopeuttaa prosessia, kun lämmintä on luvattu koko viikoksi ja aina ei voi väistää. Saa nähdä jos Lumi ymmärsi asian oikein, niin tästä lähin hakeutuu aina vesilätäköihin ja kuran määrä on taattu -sitä saa mitä tilaa =) Toistaiseksi ainakin mennään vielä kuivan puolella jos se vain on mahdollista.

pentuenergiaa

Pentuenergiaa!

Heli tuli Foxin kanssa Lumia katsomaan. 3-vuotias shetlanninlammaskoira olisi toivonut paljon rauhallisempaa menoa. Lumi ei hevillä luovuttanut: näytti kaikki alistumiseleensä ja kävi päälle kuin herhiläinen. Lumista on edellisessä elämässään ollut todennäköisesti jalkapalloilija, niin taitavasti osaa vingahtaa, vaikkei toinen edes koske.
Sisällä Lumi sitten hieman rauhoittui. Naksutin auttoi siinäkin ja Foxi pääsi vähän hengähtämään ja teki jopa kaveruutta pikkuhirmun kanssa häntä heiluen. Yhteinen lenkki vielä lopuksi takaisin kotiin ja nyt lattialla tuhisee lopenuupunut husky.




Kotimatkalla Lumikin malttoi ottaa jo rauhallisemmin

Tehokas keino saada meidän husky rauhoittumaan on ollut avata ulko-ovi ja kutsua Lumia. Lumi käy makaamaan ja painaa vielä varmuuden vuoksi päänsäkin alas katsellen kulmiensa alta. Vaikka ulkona sitten iloisena kirmaisikin, niin varmuuden vuoksi on välillä parempi koettaa onnistuisiko jäädä sisään. Sitä kun ei koskaan tiedä minne mennään kun ulos on päästy. Nyt kun rohkeutta on tullut lisää myös uloslähtö on usein ihan ok, jopa iloinen asia.

Käytiin tutumassa pikapuoliin Lahteen. Oli toripäivä ja käytiin torin kulmalla kääntymässä. Täytynee tämän kasvissyöjän alkaa kokata herkullisen tuoksuisia liha-aterioita. Lumi kun haistoi torin kala- ja rinkelikojut, niin kaikki muu ympärillä olikin sitten ilmaa. Maailma olisi voinut kadota ja Lumi olisi huomannut sen vasta viimeisen savumuikun jälkeen. Rinkelinmyyjäkin olisi laittanut Lumille evästä matkaan, kun sen mielenkiintoa ei voinut olla huomaamatta.
Kävelimme sitten odottelemaan äitiä rauhalliseen paikkaan kirkon viereen. Tulipa siihen äiti lapsineen syömään lihapiirakkaa ja taas oli hyvää siedätystä... Täytyy kai mennä ulkoilutapahtumiin makkarakojujen läheisyyteen =) Muutenkin ruokahalu on Lumilla ensiluokkainen. Luulen, että on kuin emäntänsä toisinaan ja söisi niin paljon kuin napaa vetää ja enemmänkin...tosin koirat ei kai tunne käsitettä huono omatunto.
Lumi ei paljon minun aterioinnista välitä. Joskus jos (kun) on nälkäinen tulee viereen haistelemaan ja menee sitten samantien makaamaan ja tarkkailemaan minua kauemmas lattialle. Annoin sille kokeeksi kerran muutaman porkkanankuoren. Ei tule kahta kasvissyöjää tähän taloon. Kuoret kelpasivat vain leikkikaluiksi. Niitä heiteltiin ja niille muristiin ja jätettiin sitten silpuksi lattialle. Sen sijaan äidillä käristetyn jauhelihan tuoksu on vastustamaton harvinaisuus.

Lumi on todella ketterä ja nopsajalkainen. Sen lempipuuhaa on kavuta korkeimpien lumipenkkojen päälle ja tähytä sieltä maailmaa. Hypyt loikat ja ketteryys ovat ensiluokkaisia. Täytyy todella katsoa perään. Yleensä tulee hyvin luokse, mutta on tilanteita jossa jokin mielenkiintoinen vie voiton, kuten tänä aamuna koira talomme edessä. Vapaana mennään edelleen suurimmaksi osaksi. Hihna sujuu, kunhan aika on kohtuullinen ja energiaa ja leikkihaluja pääsee purkamaan myös vapaana. Joskus selvästi hihnan rajoitus turhauttaa Lumia ja silloin muutama onnistunut kadunkulma ja vapautus jos se vain on mahdollista.
Autojen kanssa on suurimmaksi osaksi ok, mutta tarkkana saa olla. Etenkin kadunylitystä odotellessa jos aika on pitkä ja koira turhautunut, niin ampaisisi perään. Tänään naksuteltiin sitten suojatien reunalla, kunnes autot saivat mennä rauhassa ohi.

Lumi keväthangella a`la Jossu

Veljeni Jossu tuli käymään tunnin yllätysvierailulla etelässä. Soitti mokoma 5minuuttia ennen, että on kohta pihassa. Meni muutama minuutti ennenkuin uskoin, että se on totta. Uusi auto oli alla ja matka jatkoi ruokatauon jälkeen kohti Ranuaa ja Rovaniemeä. Ehtipä kuitenkin ilokseni ottaa muutaman kuvan Pappilan pihassa. Ja kuten seuraavasta näkyy on hieman eritasoisia kuin minun räpsyni (yllä=). Nautitaan näistä:


























Hihnassa kulkeminen oli parina kertana hankalaa. Ensin puremis- ja riuhtomisepisodi jäällä Lumin turhautuessa, kun ei päässyt eteenpäin (pirun ahvenet...). Murahtelin ja otin lopulta jopa kiinni poskesta. Jälkeenpäin tajusin ettei kiellot ole tehokkaita jos pennulle ei voi selkeästi kertoa mitä sen haluaa tekevän. Seuraavana päivänä kotiin tullessa kävelytiellä Lumi juoksi koko ajan hihnan päähän ja pääsimme noin metrin kerrassaan eteenpäin ja sitten pysähdys ja katsekontaktin odottaminen. Ulospäin näytin varmaan kärsivällisyyden perikuvalta, mutta myönnetään että sisällä kiehui ja teki mieli oikein kunnolla tempaista tai lyödä hanskat tiskiin. Lumi menetti malttinsa ja toisin kuin minä antoi sen myös näkyä alkaen juosta ja tempoa hihnassa. Päätin, että vaihdan suuntaa aina kun Lumi vetää. Tein niin ja naksuttelin aina kun Lumi seurasi kauniisti (muutamia sekunteja kerrallaan) ja sitten loppuivat tietenkin namit...
Sisällä otin itselleni aikalisän ja sen jälkeen olin taas selkeä pohtimaan mistä kiikastaa. Lumi ei selvästikään (aina?) hoksaa, että sen oma toiminta vaikuttaa hihnan kiristymiseen. Lisäksi haluan ettei hihnaan liity Lumilla ikäviä mielikuvia. Niinpä harjoittelimme ensin sisällä hihnassa kulkemista ja käytin paljon makupaloja. Se sujui mainiosti. Lumi seurasi kuin enkeli. Iltapissalla otin hihnan mukaan ulos ja koitettiin samaa pihassa. Naksaus aina kun Lumi seuraa minua suunnan vaihtuessa ja taas kaikki sujui hienosti. Seuraavana aamuna kylille. Ennen keskustaa laitoin Lumin hihnaan ja olin jo ennakkoon päättänyt syöttää sille tarvittaessa aamupalan hihnakävelyn aikana. Hienosti sujui 20 min hihnassa, vasta ihan lopussa vähän turhautui ja otti muutaman kerran hihnan suuhun. Päästin pienen murahduksen, Lumi päästi hihnan irti, naksaus ja palkka. Loppumatka taas vapaana kirmaten.
Lopputulos: kärsivällisyyttä ja koiran täytyy ymmärtää mitä siltä odotetaan ja se täytyy tehdä pennulle mielekkääksi. Kiellot auttavat vain toiminnan lopettamiseen ja heti sen perään tarvitaan vahvistus mitä halutaan. Aluksi tarpeeksi lyhyitä pätkiä eikä liian haastavaa muuta ympärillä (kuten koti joka vetää puoleensa ja silloin unohtuu kaikki muu). Valitettavasti joskus on pakko mennä hihnassa vaikka olosuhteet eivät olisikaan siihen otolliset. Silloin tarvitaan sitä aitoa kärsivällisyyttä =)
Joka päivä ollaan nyt harjoiteltu hihnassa kulkemista ja puremiset ja reuhtomiset on jäänyt. Ensin vapaana metsän poikki, sitten hihnassa keskustaan ihmettelemään koululaisia ja taas vapaana kotiin. Toimii.

Tilasin Kennelrehulta kokeeksi naudan vatsaa jauhelihan lisäksi. On kuulemma koirien herkkua. Niin onkin... mutta mikä löyhkä...ei tee mieli taskunpohjalle pussiin laittaa, vaikka naudan vatsa taskussa tehostaa kummasti Lumin kuuloa vaikka ympärillä olisi mitä mielenkiintoista...

Maata näkyvissä

Katse kohti aurinkoa ja tulevaisuutta. Mitähän se tietää... kovaa kasvua ja uusia seikkailuja

Normaali arki on palannut. Maatalon elämää tulee ikävä, vaikka täyttä työtähän se oli. Äiti tykkäsi olla Lumin kanssa, vaikka samalla viikolle sattuikin talon lämmitysjärjestelmän hajoaminen ja massiivisten remonttisuunnitelmien teko.
Suosikkipaikalla päiväunilla

Kovasti koitetaan etsiä pentukurssia alkavaksi ihan lähiaikoina lähiseudulla. Toisten koirien ohitusten harjoittelua ja kaikenlaista muuta arjesa hyödyllistä olisi tilauksessa.
Lumista on tullut jo todella nopsajalkainen ja kaikenlaista kiinnostavaa ilmestyy katukuvaan. Oravia, lintuja...ja suojaavat lumipenkat jalkakäytävien reunoilla pienenevät Lumin kasvaessa.
Metsälenkeillä Lumi kipittelee pitkin kantohankia, kun minä rämmin polvia myöten upottavassa hangessa. Tänään jäällä ensimmäisen kerran Lumi jäi todella todella kauas kun näki jotain kiinnostavaa ja tänne huuto oli aivan turha. Tulihan se lopulta luokse, mutta se pisti vähän pontta koirakoulusuunnitelmiin.
Hihnassa kävely sujuu välillä ihan ok. Monesti se on kuitenkin vielä muutama askel ja seis kun hihna kiristyy. Luulen, että Lumi ei vielä kaikissa tilanteissa hoksaa, että se voi itse vaikuttaa hihnan kiristymiseen. Sen se kyllä tietää, että kun hihna kiristyy ja minä pysähdyn niin matka jatkuu vasta kun se katsoo minuun. Usein se istahtaa ensin ja kun mitään ei tapahdu niin vilkaisee minuun. Toisinaan, onneksi hyvin harvoin, Lumi alkaa purra ja rempoa hihnaa.
Hissiinkin Lumi on tullut pari kertaa ihan itse naksuttimen kanssa. Hissin liikuessa se jopa syö makupalaa, mikä kertoo, ettei se ole enää niin pelottava juttu.

Jokirannan esiintymislavalla päivää paistattelemassa. Minä nautin auringosta ja Lumi puuhasteli kaiken pikkirihkaman kanssa jaloissa. Ja taisipa tuokin ottaa osansa auringonsäteistä.


Jos kaikki olisi mennyt niinkuin toivoin... niin Lumi olisi tässä kotitalonsa pihassa...


Päiväretkellä kävimme kyläilemässä. Kun Lumin touhuisa pentuhepuli laantui ja se simahti pitkän ulkoilun jälkeen uskalsi Hermannikin tulla silittämään pikkuhirmua.

Maata...sitä pitää pysähtyä aina ihmittelemään. Maailma ei olekaan enää kokonaan valkoinen vaan sieltä täältä löytyy jotain hyvin mielenkiintoista kupsutettavaa




Jäällä näkyi hyvin mielenkiintoisia siivekkäitä olioita, jotka kovasti kiinnostivat. Onneksi kuitenkin juuri ja juuri niin kaukaa, että tänne kutsu sai vielä vastakaikua ja jauheliha voitti uteliaisuuden.
Ja pitihän sitä testata peilijääkin. Hyvin luisti.

Löysipä Lumi sitten ahvenen kotimatkalla. En ottanut lapamatotartuntaa vakavasti, vaan annoin Lumin leikkiä sillä. Harjoittelin kalan vaihtamista namiin ja takaisin antamista. Ja alun epäluulon jalkeen sehän sujui. Lopuksi, kun väsyi leikkimään tuo pisteli poskeensa mokoman kalan. Vasta kotimatkalla aloin oikein miettiä oikeasti sitä lapamatoriskiä ja kotona googlasin asian ja huomasin, ettei olisi kannattanut. Vaikea hävitettävä. Täytyy seurata alkaako tulla oireita tai näkyä madonpätkiä ulosteessa. Ainakin se hyöty siitä oli, että jatkossa onnistun varmasti tekemään vaihtarit jos kaloja vielä löytyy. Niinhän minä luulin. Seuraavana päivänä tuo löysi taas ahvenen kaikista varotoimista huolimatta. Ja taisi aavistaa äänestäni ja eleistäni, että on parasta pysyä kalan kanssa kauempana ja olla tulematta luokse kun tuo emäntä näkee mielessään vaan valkoisen 20m iljettävän madon jonka häätö maksaa ja on vaivalloista. No kyllä lopulta vielä vaihtokaupat tehtiin, mutta jatkossa on parasta pysytellä kauempana vesistöistä, mikä on Vääksyssä ihan helppo nakki...