Ensimmäinen veneretki

Tavaroiden siirtäminen nykyiseen kotiin jatkuu. Jotenkin niitä riittää ja riittää. Paljosta on luovuttu ja enemmästäkin voisi luopua....mutta kun tähänkin maljakkoon liittyy niin paljon muistoja... - vaikka en ole muistanut kyseisen esineen olemassaoloa kymmeneen vuoteen. Lumia kuljetan väilillä muutossa mukana ihan senkin takia, että tiedän kuinka tärkeä se on muutamalle yksinasuvalle naapurille ja kuinka ikävissään he ovat kun Lumi lähtee.
"Onko Lumi tänään mukana?" kysyi eräs heistä tänään.
 Ei ollut sillä kertaa ja mies laittoi luunpätkän takaisin taskuunsa.
"Kyllä minun tulee Lumia ikävä", hän totesi katsomatta silmiin ja painoi oven kiinni.

Aurinkovuoren maastossa aamulenkillä.

Aamuisin Lumi vielä jaksaa reilun parin tunnin metsälenkin

Päivällä sitten auringon paistaessa ei juuri kotipihalta liikuta ennen kuin illalla jolloin taas virtaa riittää.

Loppulenkistä auringon jo lämmittäessä Lumi syöksyy vielä kasteiseen voikukkaniittyyn nautiskelemaan

ja sitten voikin ottaa rennosti

Ja seurata remontin edistymistä

 Lumi pääsi ensimmäistä kertaa vesille, kun matkasimme vieraaksi Päijänteen saareen.Veneeseen Lumi tuli kuin autoon konsanaan. Ei ihan innosta hypellen, mutta hihnan kanssa ihan omin jaloin perässä seuraten.
Tuuli painoi korvat lyttyyn ja toi veden tuoksun. Hienosti sujui Lumin ensimmäinen veneretki pienellä pulpettiveneellä. Välillä etujalat veneen reunalle seuraten minne matka ja tuulta haistellen.
Saaressa odotti koirakaveri ja ilta kului rattoisasti koirien temmeltäessä ja meidän saunoessa. Kotiin tulikin rättiväynyt husky. Hieno päätös työntäyteiselle päivälle.

Taas yksi uusi kokemus

Tuulen tuoksua

Perillä saaressa

Jäniksen makuun Lumi pääsi pitkästä aikaa toissapäivänä metsässä. Huomasin sen tarkkailevan ja nuuskuttavan ilmaa, kielsin, mutta en kaikkein tiukimmin, kun Lumi ei näyttänyt niin jännittyneeltä. Se jatkoi kuitenkin tuijotusta ja ehdin kieltää uudelleen, ennenkuin Lumi kuitenkin lähti. Kohta minua vastaan juoksi jänis ja perässä säntäävä kiihkoissaan uikuttava Lumi. Siinä ne menivät pitkin metsiä. Ajattelin jo, että nyt se meni ja pitkälle, kun kauempaa kuului koirien haukuntaa, mutta hetken päästä huomasin sen istuvan jonkun matkan päässä pururadalla ja katsovan minun perään. Lähdin kävelemään poispäin ikään kuin en olisi huomannutkaan sitä. Se seurasi jonkun matkan päässä kauempana. Kun se tuli lähelle rähähdin sille muutamalla sanalla tiukasti ja tosissaan. Se perääntyi. Jatkoin matkaa eteenpäin siitä välittämättä ja vasta jonkun matkaa kuljettuani kutsuin sen normaalisti luo. Sitten mentiinkin tavallistakin tarkemmassa komennossa kotiin asti. Vähän harmittaa. Luulen, että jos olisin alunalkaenkin komentanut tarpeeksi tiukasti "ei", niin Lumi ei olisi lähtenyt. Alkulenkistä näin supikoiran ja Lumi kuuli ja haistoi sen, mutta tarpeeksi tiukalla komennolla se jätti asian sikseen.
Toisinaan Lumi on alkanut uudelleen koettaa myös pyörien tai rullaluistelijoiden yms perään. Sen se jätti jo ihan pienenä pentuna pois, mutta on nyt alkanut sitä tekemään uudestaan. Useimmiten antaa kuitenkin liikkuvien ihmisten mennä rauhassa ohi. Toivottavasti ei kaikki aiemmin opittu tule uudelleen testaukseen.

Muutto

Tuttu ja turvallinen paikka uudessa kodissa muuton hyörinässä

Muuttohälinä vie voimat yhdeltä jos toiselta

 Ensimmäiset yöt takana omassa kodissa. Ihanaa, ei vettä, ei rahaa (hukkasin lompakon), ei lämpöä ja silti kaikki on täydellistä =)
Lumi oli hieman hämmentyneen oloinen koko päivän kun roudasimme tavaroita edestakaisin. Päätti ottaa kunnon unet ja vain vähän silmäkulmaansa raotti häkistään, kun palasimme muuttokeikalta. Piti oikein tarkistaa, että koira on tallella. Nyt se on todistettu ettei Lumi tule ilman lupaa oman kodin (sen entisen) ovesta ulos. Ovi oli pitkin päivää auki, jopa niin, että Jehovantodistajat mainitsivat minulle kiltistä hyvinkoulutetusta koirasta, joka ei edes pyrkinyt ulos, katseli vain mitä rappukäytävässä tapahtuu. Olivat kuitenkin jättäneet minun kodin ilman postia -varmuuden vuoksi =)
Täällä uudessa kodissa vielä harjoitellaan luvalla ulko-ovesta kulkemista. Jos olen paikalla niin homma toimii. Jos Lumi on sisällä ulko-oven ollessa auki ja itse olen poissa näkösältä saattaa Lumi hyvin kohta löytyä vierestäni.

Leikinlomassa lenkilläkin on hyvä välillä huilata...

...Ja käydä välillä viilentymässä.

Lumi ei ole vielä hoksannut uimisen ihanuutta. Aaltoja haukatessa molskahti kuitenkin rantakiveltä veteen. Nyt vielä turvallisesti rannalla seuraamassa Wunjon vesileikkejä.

 Eilen kuulin seuraavan vuoropuhelun ollessamme iltakävelyllä lumin kanssa.
Tyttö (n. 4v): "Äiti kato koira"
"Niin on"
Tyttö: "Paitsi et se ei o oikee"
Harmi etten huomannut pysähtyä kysymään mihin huomio perustuu =))))

Ja sitten taas hommiin. Vanha sementtitiilikatto tiputettiin maahan ja uusi valmistuu hyvää vauhtia.

Tiilistä voi lukea toiselta puolen 1948-1949 sanomalehtiä. Liekö laatat kuivatettu aikanaan niiden päällä?

Löytyiskö jotain puuhaa minullekin

 Testailu jatkuu edelleen joissain tilanteissa.
Tänään tehdessämme lähtöä naapurin pihassa Lumi päätti jäädä mieluummin koirakaverin luo, kun lähteä minun mukaan, vaikka leikit olivat jo ohi. Kaksi kertaa juoksi naapurin ovelle tiukasta kielloista huolimatta ennen kuin käveli taas kiltisti minun kanssa kotiin.
Sama toistui aamulla kun piti lopettaa leikit kavereiden kanssa ja lähteä eri suuntaan. Lumi oli toista mieltä ja juoksi takaisin. Taas sai olla todella tiukkana ja tulihan Lumi kierroksen tehtyään toinen pentu seuraten perässä. Kun murahtelin toiselle pennulle ilmoittaakseni sille, että leikki on ohi ja aika palata omistaja luo, Lumi oli ihan hiljaa ja nöyränä. Käveli sen jälkeen tarkasti minua kuulostellen kotiin. Tuntui, että toisen pennun ojentaminen vaikutti myös Lumiin, vaikka se tiesikin etten sille ärise.

 Joissain tilanteissa tuntuu, että ainoa sana minkä Lumi kuulee on murina. Silloin se havahtuu "ai, joku taisi sanoa jotain".

 Parhaan kaverin Unnan kanssa saa olla tarkkana. Jos Lumi näkee Unnan kauempaa tai vaikka toisella puolen kanavaa ei ole mahdoton ajatus, että se lähtisi Unnan luo juoksemaan kuulematta ja näkemättä muuta. Niin ei ole onneksi tapahtunut. Lumi on nipin napin hillinnyt itsensä kovalla komennuksella. Tai sitten se on ollut kiinni ja se ei ole päässyt.
Suurimmaksi osaksi Lumi on kuitenkin ihana itsensä. Selkeästi nyt on kuitenkin menossa erilainen kausi kuin aiemmin.

Ja mikä ihanuus Elli tupsahti työmaalle piristämään Lumin päivää

Me niin pidämme toisistamme

 

Lapinkoira Unna, ehdoton suosikki.

 Käytiin ensimmäisellä varsinaisella juoksulenkillä. Aiemmin olen juossut oikeastaan vain innostaakseni Lumia leikkiin. Lumi oli mielissään ja ihmeissään, kun koko lenkki kirmailtiin. Vielä oli vähän hakusessa, ettei haistelemaan voikaan jäädä yhtä pitkäksi aikaa kun ennen, ellei halua menettää minua näkyviltä.

Olen koettanut Lumille myös valjaita ja yrittänyt innostaa sitä vetämään (koirajuoksua). Valjaissa minulla on kiinni mustekala, joka antaa vähän vastusta, muttei kuitenkaan liikaa. Ihan vain kokeilumielessä ollaan menty ehkä satametriä ja kissanruokapatee on odottamassa rupeaman jälkeen.

vauhtia piisaa

Kanavalla jaloittelemassa

Lumi on todella testaillut viimeaikoina ohituksissa. En voi kuvitellakaan että koiralaumassa olisi sallittua jonkun lähteä omin päin kielloista huolimatta tutustumaan vieraaseen laumaan. Meillä sitä kuitenkin on alkanut tapahtua. Se on melko uusi asia. Aikaisemmin Lumi ei muistaaksieni koskaan ole lähtenyt koirien perään kun olemme jo ohi menneet.
Pääsimme harjoittelemaan tutun topakan naisen kanssa, joka tuli koirineen vastaan. Pidin Lumin irti ja naisen tehtävä oli kovasti ärähtää Lumille jos ja kun se kiellosta huolimatta pyrkii koirien luo. Niin tapahtuikin annoin terävän kiellon ja Lumi kaarsi siitä huolimatta koirien luo. Nainen ärähti oikein kunnolla. Lumi ei siitä paljon hetkahtanut, pakitti vähän ja yritti uudelleen. Sama toistui kolmesti, ennenkuin se luovutti. Seuraavan vastaantulevan koiran kohdalla sama. Silloin vain Lumi oli kiinni.
Olen ottanut todella tiukan linjan ohituksissa. Alkuun muutama päivä näytti epätoivoiselta, ei juuri tulosta. Tänään Lumi käveli aamulla vapaana puolitutun koiran ohi, ihan normaalilla äänellä sanotulla kiellolla. Sama toistui kiinni ollessa, vaikkei ihan yhtä hienosti, yritti kaartaa kohti koiraa ja piti säätää ääntä tiukaksi, mutta meni ohi kuitenkin hihnaa vetämättä.
Purkkia en ole käyttänyt, mutta pieni versio siitä on välillä taskussa ja jos on tarvis saatan kiellon tehostukseksi kolauttaa taskuani.
Lauantaina menemme sitten treenaamaan ohituksia yhdessä muiden koirien kanssa kiinni ja irti.

Muutenkin Lumin tuntuu välistä koettelevan täytyykö kaikkia kutsuja noudattaa. Toivottavasti  tämä on sitä testailua, joka jää ajan saatossa pois, kun sävelet on selvät.
Olen alkanut nyt erityisesti kiinnittämään huomiota Lumin reaktioihin. Yhtenä päivänä ohitimme metsässä puukasaa, jonka päällä olevaa pressua tuuli riepotteli. Lumi nosti selkäkarvat pystyyn, jäykisti askeliaan ja häntä koholla, korvat tiukasti eteenpäin lähestyi kohdetta mennen itse sitä tutkimaan. Minuun ei turvautunut lainkaan.
Toissa aamuna jänis loikki rauhallisesti melko kaukana meistä. Lumi luovutti sen tarkkailun ei sanalla ja purkin helistyksellä. +++
Tänä aamulla jänis makoili kentällä liikkumattomana. Lumi luovutti sen tarkkailun pelkällä kiellolla.
Toisaalta kun en ole ollut tarkkana, niin oravat saa kyytiä ennen kuin huomaankaan. Jos taas ehdin kieltää ajoissa, niin yleensä se toimii. Toiminta täytyy tosiaan kyetä lopettamaan silloin, kun se on vielä mahdollista. Lumi on niin pirun nopea, että ehtii minuutissa varmaan kilometrin päähän.
Sen liikkuminen on kaunista katseltavaa: nopeutta, sulavaa voimaa ja RIEMUA! Paitsi silloin kuns e tapahtuu jonkin kielletyn perään...

Energiaa piisaa. Yhtenä aamuna käveltiin 3 1/2 h lenkki, josta lähes koko ajan Lumi kirmaili metsässä. Siis todella kirmaili. Välimatkat saattavat yhdessä hujauksessa kasvaa todella pitkiksi, kun vauhtia on. Mäki alas täysillä, etäisyys jo satoja metrejä sitten kutsusta takaisin luo ja sama toistuu. Korvat on litteänä päätä vasten ja näkyy kuinka toinen nauttii pelkästä juoksemisesta ja vauhdin hurmasta. Tapasimme tuttavapariskunnan kun olimme jo melkein kotona ja he totesivat, että kylläpä pennulla piisaa virtaa, kun juoksi meitä ympäri pitkin puskia. Eivät meinanneet uskoa, että lähes samaa oli jatkunut jo tuntien ajan. Toisaalta Lumi osaa myös rauhoittua. Jos pysähdyn juttusille jonkun kanssa ja muuta puuhaa ei ole, niin lepäämään tuo asettuu.

 Ja kyllä, kyllä minä yritän muistaa sille ruokaakin antaa, vaikka hoikkahan tuo on. Öljyäkin muistaessani lorautan joukkoon.

Todistettavasti Lumi saa ruokaa =)

Tässä tapauksessa lähes kolme viikkoa talkoista muhinutta kalakeittoa...namm

Omaa ruokakippoa ei Lumilla ole koskaan ollut. Joskus se hoituu näinkin. Säästyy viemärit turhilta ruuanjämiltä.

 Lumi piilottelee nykyään kuivia siankorvia yms. Ja kun ei kaivuu onnistu sisällä niin maton alle tai muuten johonkin ahtaaseen paikaan on hyvä viedä aarre turvaan. Ulkona kuono on mullasta musta, kun ensin kaivetaan pieni kuoppa ja sitten mullat takaisin päälle.Täytyyhän sitä olla pahanpäivän varalle jotain varastossa. Myös hajuissa kieriminen on mukavaa, olkoonkin se hiirenraato tai vanha makkarankuori.

 Tässä muutama päivityskuva myös taloprojekstista. Putkiliittymää, aitaverkkoa, uutta kattoa ja kuistia on suunnitteilla lähiaikoina. Juhannuksen aikoihin muutetaan jo asumaankin taloon, josta on käytännöllisesti juri kaikki vesiyhteydet katkaistu =)

Kuistin piirrustukset vielä isän työpöydällä. Sinne sijoitetaan suihku, wc ja pesukone.

 

Näin suoran tolpparivin saimme aikaiseksi kaikkein hankalimmalle sivustalle.

Ajoportin paikka. Kaivettaessa löytyi kaikkien yllätykseksi vesi- ja viemäriliittymän pää.

Maata kallistettu talon ympäriltä. Katto saa uuden peitteen ehkä jo tällä viikolla jos säät sallii.

Toistaiseksi tolpat odottavat vielä verkon asentamista.

Huussin kulmalla

Käyntiportti - vielä vain ajatuksissa

Tsekkasin tämän blogin tilastot. Päivittäin 8-35 vierailijaa!!! Yhteensä vajaa 1800!!! Jotenkin tuntuu hassulta, että ihmisiä jaksaa kiinnostaa miten on ohitukset sujunut tänään ja onko jäniksiä näkynyt =) Luulisi olevan aika tylsää luettavaa....

Testailua

Ihana siansorkka...

 Lumi nuortui Helsingin matkalla melkein kuukauden. Aloin laskemaan, että kesäkuun 10pv tulee kuluneeksi puolivuotta Lumin syntymästä. Kun aluksi laskettiin vain viikkoja niin olen jatkanut samaa rataa: aina neljästä viikosta on tullut yksi kuukausi. Tätä menoa Lumi olisi ollut vuoden vanha jo marraskuussa, kun on kumminkin syntynyt vasta jouluna. Kaikki oppilaideni vanhemmat: jos matikka ei suju, niin syy ei välttämättä ole lapsessa...

Lumi on kovasti apuna halkohommissa

On noutajia ja seisojia. Lumin olen nimennyt kantajaksi. Kaikki käy: kepit, halot, tienpenkan mehupurkit ja muovijätteet. Niitä Lumi noukkii suuhunsa ja mitä hankalampi suussapidettävä sen parempi =)

Torstaina käytiin Kitiskan opissa. Lumi on ottanut taas viimeaikoina yhä enemmän erivapauksia mennä tietyissä tilanteissa kielloista huolimatta. Myös toisten koirien ohitukset ovat menneet hankalammiksi silloin jos toinen koira yhtään ärähtää. Halusin selkeitä kädestä pitäen neuvoja miten toimia noissa tilanteissa. Melkein kaksi tuntia vierähti ja sain käyttökelpoista ohjausta ja hyvää palautetta. Ensin mentiin niin kuin yleensä ollaan menty ja Kirsi seurasi toimintaa ja teki omia huomioitaan. Koirien ohituksissa ohjaan hihnalla ja kiristän sitä. Se pitää jättää kokonaan pois. Se saattaa vain nostaa koiran viettitasoa. Ohitus tulee tapahtua löysällä hihnalla. Toki ahtaassa paikassa otan hihnan lyhyemmälle, mutta sen tulee pysyä löysänä. Myöhemmin sain selkeät ohjeet kuinka se on mahdollista.
Ohitustilanteissa Lumi kulki hyvin hallitsevan oloisena häntä ja korvat pystyssä ja niskakarvat koholla. Lumin luonnetta testattiin Kirsin seuratessa koiraa kävellessämme ja erillisen testinuken avulla joka liikahti äkisti kun kävelimme sitä kohden. Lumi ei paljon hätkähtänyt ja meni itse tutkimaan moista. Minua ei noteerannut tilanteessa lainkaan, niin kuin ei juuri sitä ennen muutenkaan. Sitten kävelimme ja takaa kuului kova kolaus. Lumi hieman hätkähti, mutta palasi samantien tutkimaan tölkkiä ja ei ollut moksiskaan.
Kävely hihnassa sujui hienosti, eikä sitä tarvinnut harjoitella oikeastaan lainkaan. Oikein odotimme tulisiko sellaista tilannetta, että hihna kiristyisi ja eipä oikeastaan. Ohjeeksi kuitenkin, jos sellainen tulee eteen niin ranteella kevyt nopea nyppäys ja samalla kielto.

Sitten harjoittelimme toisten koirien ohitusta. Ensin Kirsi testasi reagoiko Lumi painesuihkepulloon. (= kuin deodoranttipurkki ilman hajua). Se kun voisi toimia tarvittaessa kiellon tehosteena. Mutta Kirsin suihkaistessa kokeeksi ilmaan Lumi meni vain uteliaana tutkimaan mikä se oli. Ei edes hätkähtänyt. Niinpä otimme kiellon tehosteeksi purkin mukaan.
Avustaja haki mukaan Kirsin oman koiran ohitustilannetta varten. Ajoitus on kaiken A ja O. Kun näen, että Lumi jää intensiivisesti tuijottamaan toista koiraa korvat tiukasti eteenpäin, niin jo siinä vaiheessa kielto ja samalla purkki kolahtaa koiran lähelle. Näin tapahtuikin lähes heti ja toistimme saman 3 kertaa ohitustilanteen aikana. Nyt kun Lumi purkki oli opittu niin ohje on AINA antaa koiralle ensin kielto ja mahdollisuus kuunnella sitä, jos se ei tehoa, niin seuraavaksi kielto ja sen tehosteena purkin helistys, jos sekään ei tehoa, niin sitten kielto ja samantien purkki maahan.

Seuraava ohitustilanne eri koiran ollessa vastassa sujui hienosti pelkällä kiellolla.
Seuraavaksi harjoittelimme vapaana. Juuri päästäessäni Lumin vapaaksi huomasin pusikkoon kiirehtivän fasaanin. Lumi huomasi sen myös ja pelkkä kielto ja sen jälkeen luoksekutsu ja kehu, niin koko fasaani oli unohdettu! Sitä ei yksinkertaisesti ollut enää olemassa. Tuntui uskomattomalta. Ohitimme Kirsin kolmannen koiran Lumin ollessa vapaana ensin vähän kauempaa. Tehtäväni oli olla antamatta Lumille mitään käskyä (esim. vierellä), jos huomaan Lumin lähtevän kaartamaan koiraa kohti niin kielto ja taas jos se ei tehoa niin kielto ja purkin helistys ja tarvittaessa purkin heitto maahan. Muistaakseni ei tarvittu niistä mitään, ainakaan muuta kuin kielto. Sitten ohitus vähän lähempää ja taas meni hienosti. Kolmannella kerralla pysähdyin itse koiran kohdalle ja Lumi EI edes YRITTÄNYT Mantan luo. Se kävi istumaan taakseni ja sitten makuulle ja alkoi syödä ruohoa. Siinä kaksi toisilleen vierasta koiraa sitten makasi melkein nenät vastakkain rennosti kummatkin ruohoa syöden ilman että kumpikaan yritti lähemmäs toisen luo kun ei ollut lupaa.

Tiedän että purkista ollaan monta mieltä ja en itsekään ole varauksetta sen kannalla. Meille se kuitenkin näytti toimivan. Se on kuin vanhemman koiran ärähdys. Tuntui että se on se mitä Lumi kuuntelee tiukoissa tilanteissa kiellon tehosteena. Hihnasta olen vetänyt ja nykinyt ja kieltänyt välillä kovastikin silloin kun ohitukset ei suju (ja saanut ne suurinpiirtein menemään), mutta nyt kun sävelet oli selvät päästiin kumpikin huomattavasti vähemmällä ja Lumi selkeästi kuunteli mitä viestejä minä sille annan. Purkissa on kuitenkin niin tärkeää ajoitus ja oikea tapa, etten missään tapauksessa, ikinä suosittele kenenkään lähtevän ominpäin kokeilemaan sen toimimista, vaikka olisi kovakin koira. Tarkoitus ei ole kantaa purkkeja jatkuvasti mukana, vaan kun homma on alkanut sujua (=hyvin pian), niin pelkkä kielto riittää. Eikä mitään purkkeja tarvita koskaan jos kielto tai tarvittaessa jokin muu tehoste sen lisänä riittää.


Suhtaudun melko varauksella kaikkiin luonnetesteihin. Sain kuitenkin seuraavan arvion Lumin luonteesta:
Kova, itsenäinen, hyvä hermorakenne ja nöyryyttä löytyy myös. Erinomainen koira siis, kun vaan itse toimin koiran kannalta selkeästi, johdonmukaisen jämäkästi ja oikeudenmukaisesti.Siinä on työtä yhdelle kokemattomalle koiranomistajalle.

Kasvattajaa Kirsi kehui erinomaisista ohjeista. Ilman noiden ohjeiden noudattamista olisimme hänen mukaansa pahassa pulassa. Nyt tilanne vaikuttaa erinomaiselta. Kiitos siis myös itselleni noiden ohjeiden noudattamisesta. Eli tärkeimmät: Koiraan ei kiinnitetä huomiota sen itse sitä pyytäessä. Kaikki toiminta tapahtuu ihmisen aloitteesta. Käskyt viedään loppuun asti. Muihin koiriin ei kiinnitetä huomiota.

Yksi tärkeimmistä anneista oli oikea ajoitus. Jos viettitaso ehtii nousta tilannetta on aina vaikeampi keskeyttää on se mikä tahansa, jänis, toinen koira, haju tms.
Iltapäivällä ja illalla kävelimme vapaana ilman mitään naruja perässä seuraamassa ja hienosti sujui.
Taas näin miten Lumi reagoi heti kun minä muutan toimintaani sen kannalta selkeäksi. On se vain niin palkitseva koira, kaikki lepsuilut näkyy ja toisaalta kun sävelet on selvät koira reagoi heti käytöksellään.

Helppoa kuin heinänteko kun on joku kertomassa vieressä mitä tehdä ja juuri oikealla ajoituksella. Tänä aamuna tilanne ei ollutkaan niin helppo, kun piti itse arvioida koska on oikea hetki antaa kielto ja koska Lumin reaktio on taas sellainen, että kielto kaipaa tehostusta. Tänään olin auttamatta myöhässä, jotta kielto ja tehostus olisi tehonnut, kun ohitimme tuttua koiraa. Lumi meni perään kolmasti!!! Ja siinä tilanteessa paloi hihat ja kävin hakemassa Lumin vähemmän kauniisti takaisin. Soitto Kirsille ja kehotus jatkaa vapaana ohituksia silloin kuin se on mahdollista ja jos Lumi menee perään kaikesta huolimatta niin toisen koiran tuttu omistaja voi myös ärähtää Lumin pois.


Toisaalta tänään myöhemmin Viljamin pelatessa palloa, johon Lumi on hulluna, se hillitsi itsensä eikä mennyt perään kun kielsin, vaikka näki kuinka se oikein paloi halusta. Myöskään tontilta Lumi ei tullut pois kiellon saatuaan, vaikka itse olin sen ulkopuolella tiellä. Se istui vain alas odotti hetken lupaa ja kun sitä ei kuulunut palasi pihalle omiin touhuihinsa. Ohjeeksi teroitettiin myös, ettei elämä saa pelkkää kieltoa olla, vaan yhdessä pitää tehdä kaikenlaista mukavaa.
Lumi toimii hienosti useimmissa tilanteissa. Sitten on niitä muutamia tilanteita, jossa se tekee mitä haluaa mm. ohituksissa (usein juuri kun ollaan päästy ohi) karkaa koiran luo, eikä vaikuta vaikka olisi iso vieras rotwailer. Ne kun saadaan hallintaan ja tiedän keinot niin minulla on maailman paras koira. Ja onhan se sitä jo nyt!