Opissa epiksissä

möllirataan tutustuminen

Sunnuntaina Asikkalan kirkolla järjestettiin epikset. Fiilis ei ollut lähtiessä kovin korkealla, eikä minkäänlaisia suoritupaineita ilmassa. Lumi oli 3/9 ja sai siis ensimmäisen nollatuloksen. Ihan kivasti kumpikin meni. Surku uskalsi mennä korkean A:n, jota alkuun vähän epäilin. Alastulo A:lta ei ollut ihan oikeaoppinen: etujalat maassa takajalat esteellä. Niitä täytyy harjoitella niin kuin kaikkea muutakin. Surku sai viisi virhepistettä, kun palautin sen alastulolle.
Seuraavana aamuna mieli oli jostain syystä vähän apeana ja yökin nukuttu huonosti. Aamulla ei olisi jaksanut nousta. Koirienkin kanssa pitäisi lompsia aamukävely... Avasin sängyssä puhelimen kautta FB:n. Uutisissa oli kommentti tuomarilta: "... Erikoisesti kiinnitin huomiota pariin koiraan jotka ei ole tyypillisiä agilitykoiria (husky). Kun katselin heidän iloista menoaan olin niin sanotusti äimän käkenä ja jos ohjaaja jaksaa niin hyvää tulee..."
Aamu tuntuikin upealta eikä väsyttänyt enää lainkaan. Icebugit jalkaan, koirat tarhasta ja reipasta vauhtia 10km aamujuoksu. Työpäivä alkoi iloisin mielin. 
Joskus se on hyvin pienestä kiinni. Itse lähes aina pohdin asioita jotka ei toimi tai joita pitää parantaa, muistamatta että moni asia siinä ohessa toimii ihan hyvin. Epiksistäkin jäi ensin päällimmäisenä mieleen vain toteamus: "nuo koirat on hitaita". Niinhän ne on, kyllä sen tiedän, mutta hienoa, että joku näkee jotain muitakin puolia. Tuo motivaatiota korjata puutteita, kun näkee ettei kokonaisuus ole ihan surkea. 
Hyvä kaikkien muistuttaa aika ajoin itseään myös niistä toimivista asioista ja jos ei itse muista, niin tarvitaan joku muu tekemään se.

Tässä vielä kummankin ratapätkä

Video agiepiksistä