Tänään oli eilisen uusinta -parhailta osin. Kirsin valjakon kanssa taas yhteislenkki. Omien kanssa mentiin kikkarilla. Tällä kertaa en päättänyt antaa kiukulle ja ärtymykselle sijaa tapahtui mitä tapahtui. Se toimi. Koirat kuikuilivat ja kääntyilivät samaan malliin taakse ohitusten jälkeen kuin eilen ja hidastivat tahtia. En menettänyt malttiani kertaakaan ja tiukasti käskin ne jatkamaan matkaa. Homma sujui paljon paremmin ja jouhevammin. Kuikuilu vaihtui eteenpäin menoon ja ihan joutuisaan sellaiseen. Kun pysähdyttiin odottamaan muita kävin muutamaan kertaan korjaamassa koirien kuonot takaisin menosuuntaan ja lopussa eivät enää edes yrittäneet kääntyillä. Pitäisi AINA muistaa koirien kanssa tuo levollinen mieli. 11km mentiin ja hyvällä tempolla jaksoivat lopussakin painaa mäet ylös, vaikka muut tulivat perässä.
Tämänkertainen tie oli kikkarilla hieman pitävämpi kuin eilinen. Siitä huolimatta monessa mutkassa mentiin pienessä sladissa ja jarruttaa piti, muttei kuitenkaan aina voinut, ettei pyörä karkaa. Ilman kaatumisia selvisin, vaikka muutamassa kohden Lumin takajalka ei ollut ainoa joka tärisi pysähdyksissä... Onneksi koirat pysyivät mutkissakin omassa reunassa oikomatta.
Huomenna tulee vielä kolmas päivä ajoa peräkkäin ja sitten kai pitäisi huilia. Olen vielä pysynyt uuden vuoden lupauksessani ja juossut koirien vetämän matkan, mutta koirien kilometrien ja ajopäivien tästä mahdollsiesti kasvaessa täytyy miettiä pientä helpotusta omiin matkoihin. Ehkä niin, että ajolenkkiä vastaisi yksi hölkkälenkki, oli sen pituus mikä tahansa
 |
| Pakolliset kierimiset lenkin jälkeen |
 |
| Lumia kovasti kiinnosti vieraat koirat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti