Hyytävän häikäisevää ja mielenrauhan harjoittelua

 Ei onnistunutkaan perjaintaiksi suunnitellut yhteisajot. Niinpä suuntaisin jäälle. Kaunista oli ja kylmää. Lunta on muutamia senttejä. Hyvin suti kaarteissa ja jarruttaessa koirien kirmatessa menemään. Tuo suuri aava aukeus houkuttikin koiria juoksemaan. Niissä muutamissa moottorikelkan jäljissä tassut sen sijaan piti. Jääkausi saa siis vielä odottaa, joko lisää lunta tai moottorikelkkoja. Reki pysyy vielä varaston suojissa.

Hieman häikäisee

 Lauantaina saatiin yhteisajot järjestettyä. Yksi mönkkärivaljakko ja minä kikkarilla. Löydettiin lopulta autolle sopiva levennyskin tuttavan tiluksilta. Kikkarilla ajoon tie oli vähän liiankin liukas ja paikoin liian luminen. Vähän liian jännäksi meni monissa mutkaisissa alamäissä, mutta selvisin vammoitta. Alkumatka mentiin toisen valjakon jäljessä. Kun mentiin ohi alkoikin armoton vilkuilu ja kääntyily taaksepäin ja vauhti putosi. Miten sitä joskus ei vaan oma hermo pidä? Pitäisi vaan pysyä määrätietoisen jämäkkänä, mutta kun... Se on aina henkisesti hävitty peli, kun alkaa kiukuttaa. Kyllä koira tietää laitetaanko se ojennukseen jämäkästi vai kiukkuisesti... Ja vielä päälle oma harmistus hermojen kiristymisestä. Ajettiin jonkun matkaa pidemmälle kuin toinen valjakko ja matka jatkui jo mukavan joutuisasti. Takasin tullessa olikin sellainen draivi päällä, että ihan oikeasti pelkäsin itseni puolesta kikkarin jalaksella keikkuessani. Ylämäkiä myöten Lumikin vänkäsi minkä kintuista pääsi, vaikka täytyi jo matkankin painaa. Ei ollut mitään jakoa lähteä lumisemmalle pätkälle kikkarin kanssa tuolla menolla, joten kierrettiin tien kautta takaisin. Himpun vajaa 12km näytti Trackeri. Loppu hyvin kaikki hyvin ja koirat olivat lopussa pitkästä aikaa väsyneitä.
Huomenna uudelleen ja silloin kaikki zen-keinot käyttöön, jotta saan tilanteet hoidettua määrätietoisen hallitusti. Jos joudun nousemaan kikkarin kyydistä pois, niin riittää kun niiden parin askeleen aikana hengitän kerran syvään ja muistutan itseäni ottamaan tilanteen haltuun jämäkän selkeästi.

Ajon jälkeen pitää AINA kieriä. Surkun tapa on tarttunut Lumiinkin