 |
| Kyllä se lumi vielä tänäkin vuonna tulee! |
Kolmena peräkkäisenä päivänä olenkin lunastanut lupaukseni ja käynyt hölkkäämässä. Uudenvuoden vetolenkin kuittasin jo ennakolta aamulenkillä. Vetomatkaksi tuli kuitenkin ennakoitua pidempi 10.7km, joten uudenvuoden päivä alkoi 3km reippaalla hölkällä Aurinkovuoren mäkisessä maastossa. Koirat eivät olleet lainkaan pahoillaan tästä vauhdikkaammasta palauttelusta, eivätkä siitäkään, että viimeiset hirvenjalat haisivat jo liikaa varastossa säilytettäväksi.
Tämän vuoden viimeinen ajolenkki ajettiin 31.12 kahden valjakon voimin. Omat juoksivat Piiraisten valjakossa mönkijän edessä. 7 koiran ja moottorin voimin liikkui mönkijä 10.7km. Surku on siirtynyt enemmän ravaamaan ja ainakin 21km/h kykenee vielä ravilla etenemään. Ihan hyvin juoksivat, vaikka lopussa alkoi jo askel painamaan. Kannustettuna Lumikin tsemppasi vielä laavulle asti. Sen verran raskasta oli, että koirat jopa joivat vettä lenkin jälkeen. Surku tosin kykeni siihen vasta hetken puuskutettuaan. Kun koirat oli huollettu siirryttiin laavulle turisemaan ja herkuttelemaan. Leppoisa uudenvuodenaattoilta.
Onneksi kotiportille kävellessä eivät raketit vielä kovin poksahdelleet. En muistanut, että Lumi reagoi niin voimakkaasti ja se oli irti. Pihalla se juoksi häntä koipienvälissä etsien turvaa ja Surku perässä tajuamatta lainkaan mistä kiikastaa. Portista Lumi meinas pungeta väkisin ulos -eikä olisi kyllä ihan heti pysähtynyt. Jauhelihaa ei syönyt, vaikka suoraan suuhun heitin. Sisällä rauhoittui pikkuhiljaa, kun kukaan ei hössännyt. Alkuun se makasi läähättäen vieressä. Lopulta tyytyi vain tarkasti kuulostelemaan, tuleekohan se maailmanloppu vai ei, Surkun retkottaessa rennosti eteisessä. Pidin koirat sisällä yön ja ihan levollisesti nukkui Lumikin -varmuuden vuoksi ihan sänkyni vieressä.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti