Toipilaan elämää

Surku muovikuvussa

Leikkausta seuraavan yön Surku nukkui melko hyvin lääketokkurasta selviten. Välistä kuului kevyttä ininää ja liikehdintää. Kauluri oli päässä koko yön. Se aiheutti Surkulle pientä paniikkia kun lääketokkura alkoi hälvetä.

Huojennus oli suuri kun huomasin leikkausta seuranneena päivänä, että kyllä haava kävelyn kestää ja kevyen ravinkin. Olin tietenkin lukenut kaikenlaisia kokemuksia, joissa monessa ensimmäisinä päivinä vain pakolliset pissatukset. Aamulla ajattelin, että katsotaan mikä on vointi, haavan kunto ja jaksaminen. Kaikki näytti hyvältä ja lähdettiin hihnakävelylle. Reilu tunti ehdittiin ennenkuin alkoi sataa rankemmin. Oli huojentuneempi olo jättää Surku tötsä päässä Lumin kanssa kahden kotiin töihin lähtiessä, kun oltiin saatu edes jonkinlainen aamulenkki alle. Kyllä arvenkin kannalta on parempi, että tulee tasaista sopivaa liikettä, ettei siitä tule kinnaava -niin ainakin uskon.

Töistä tullessa Surku oli täsmälleen samassa paikassa kaulureineen, kun lähtiessäni. Kun laitoin kaulurin takaisin aamulenkin jälkeen Surku jähmettyi niille sijoilleen kyynärpäät ilmassa puoliksi makuulle. Siitä se kävi makuulle vasta käskystä ja hyvin kuuliainen kun on, ei noussut siitä ennen kuin palasin töistä ja kutsuin luo =) Kotona ei siis odottanut hävityksen kauhistus, vaan kaikki oli siististi paikoillaan.
Oli se kyllä vähän säälittävä näky törmäillessään muovihäkkyrän kanssa silloin kun yleensäkään uskalsi liikkahtaa se päässään.

Luiden järsintä on pientä puuhastelua sairaslomalaiselle, joka on mielestään elämänsä kunnossa.

Koetin askarrella Surkulle pöksyt kaulurin sijaan.

En saanut niistä toimivia, joten ihan luomuna mennään tästä eteenpäin

 Haava näyttää siistiltä ja virtaa olisi jo enemmänkin. Ollaan menty pidempiäkin kävelylenkkejä ja kevyesti pyörälläkin, mutta koko ajan hihnassa, ettei pääse turhia reuhtomaan näin aluksi. Kipulääkkeet saatiin ja niitä syötän ainakin pari päivää. Antibiootteja meille ei edes tarjottu. Surku ei enää juurikaan ole kiinnostunut haavasta ja kauluria en ole ensimmäisen yön ja sitä seuraavan työpäivän jälkeen käyttänyt. Takakannusten haavat ovat ehkä ainoat aavistuksen tulehtuneet. Toisessa on kaksi ja toisessa yksi tikki.

Sisarukset

 Nyt kolmantena päivänä leikkauksesta alkaa näkyä Surkun virtamäärä. Jos sen energian saisi siirrettyä talonlämmitykseen, niin ei tarvitsisi palella... Perjantaina viikon töistä väsyneenä ja  kahden virtaa täynnä olevan koiran kanssa kävely pelkästään remmissä ei ole aina parasta lepoa hermoille.
Kyllä se on tänään todistettu, että vaikka kolmekin tuntia käveltäisiin pitkin kyliä, niin koirat vasta kysyy, että koska päästään oikeasti tekemään jotain - mitä eikö leikkiäkään saa? Kyllä mielessä kävi päästää sisarukset hetkeksi peuhaamaan ja juoksemaan itseään väsyksiin... Jos vielä malttaisi mielensä.
  
Leikkauksen hinnaksi tuli 165e kaikkineen

 Normaalisti lähdetään jahtaamaan toiselta keppiä ja lopulta ei huomatakaan, kun koko keppi on tippunut matkasta ja mennään vain tuhatta ja sataa peräkkäin.

"Mullapas onkin keppi" Lumin vakiokeino saada Surku leikkiin, ei nyt onnistunutkaan.

Lisää kuvateksti