Pohdintaa

Säkkituolin sisukset vielä maassa todisteena hauskanpidosta.

Teippasin tuolin myöhemmin jeesusteipillä ja se ajaa edelleen asiansa lepopaikkana.

Kahtena päivänä tullessani töistä vastassa on ollut iloinen kaksikko häntää heiluttaen: "Meillä on ollut tosi nastaa ja huomaatko kuinka hienosti tullaan jo toimeen keskenämme ! " Ja kyllähän minä huomasin: Säkkituolia revitty, sängyltä ja sohvalta vaatteet lattialla, tyynyjä maassa, laturi pureksittu jne. 

Sitä ulkotarha vaihtoehtoa aloin pohtia. Sirpalta sain oivia neuvoja ja ajattelemisen aihetta: Millä mielellä tulen kotiin? Oletanko jo valmiiksi, että mitähän kotona on tapahtunut? Miten se mahdollisesti näkyy minusta?

No en voi sanoa, että olisin koirien touhuiluista juuri stressiä ottanut (ainakaan vielä=), lähinnä todennut vain, mitä on tapahtunut ja miettinyt mitä voisin tehdä. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että töissä meillä on tällä hetkellä aika akuutti stressaava asia menossa. Se kyllä varmasti on aistittavissa ja kotona en ole aina parhaassa vireessä.

• Sirpan kanssa käytiin pieni keskustelu aiheesta ja haluan lainata tähän suoraan Sirpan vastauksen, jossa on mielestäni tärkeää asiaa:
  "Eipä kiittämistä noi koirat vaan on niin uskomattoman herkkiä, kun ei ne osaa yhdistellä syitä ja seurauksia ja elävät vain sitä hetkeä. Ei niihin vaikuta suoraan se mitä tapahtuu esim. töissä, mutta jos illalla on vähän kireä olo ja tulee niille tiuskaistua tyhjän takia, niin se heti syö pomon uskottavuutta. Koiramaailmassa turha pörhistely kun tulkitaan epävarmuudeksi.
  Lukuisat on ne ihmisten kertomat tarinat, joissa heidän mielestään oma koira on niin viisas, että se osaa valmiiksi hävetä tekemäänsä tuhotyötä, kun isäntä/emäntä tulee kotiin. Väitän, että ei ole viisautta, vaan herkkää vaistoa. Isäntä siinä ovea avatessaan miettii ehkä jopa tietämättään, että mitähän pahaa se sesse on tänään saanut aikaan. Alitajuinenkin mietintö aiheuttaa muutoksen isännän hajussa, asennossa, liikkumisessa jne. Koira vaistoaa tämän ja yhdistää ehkä edelliseen kertaan, jolloin isäntä noin käyttäytessään toimi oudosti. Aiemmasta negatiivisesta kokemuksesta ja isännän senhetkisestä olemuksesta johtuen koira painuu valmiiksi kasaan, pistää hännän koipien väliin ja ehkä vielä tulee ryömien isäntää kohti. Ja tsadam, ihmismäinen tulkinta on valmis: sehän on viisas koira kun tietää tehneensä pahaa ja osaa hävetä ennen kuin isäntä edes tietää tuhosta."
  
  Olen aikaisemminkin miettinyt tuota koiran inhimillistämistä ja ihmismäisten tulkintojen tekemistä koirien reaktioista. Usein saan itseni kiinni siitä. Olen kiinnittänyt myös huomiota siihen, miten ääneni muuttuu jos siinä on vihaista kiukkua mukana. Se ei kuulosta enää ollenkaan varmalta, vaan lähinnä epätoivoiselta rääkäisyltä... Ja silloin tuota turhaa pörhistelyä on ilmassa. Sellainen pomo ei tunnu luotettavalta. Vihassa ja kiukussa on aina pelkoa mukana. Varmaan ja tiukkaan toimintaan ei mielestäni tarvita kiukkua/vihaa lainkaan -viha vain syö sitä. Mutta hokkus pokkus nappia painamalla ei omia tunnetiloja pysty vaihtamaan. Mutta sekin auttaa jo paljon, että tiedostaa ne.
  

Lisää kuvateksti

 Jos olisin koiratutkija olisi mielenkiintoista tutkia sitä vaikeasti määriteltävää asiaa, mikä tekee toisista ihmisistä huippuja koiran hallinnassa ja joita koirat tuntuvat kunnioittavan itsestään selvänä asiana. Hypoteesini olisi, että paitsi näiden ihmisten kokemus ja koirien tuntemus -mikä on ensiarvoisen tärkeää ja edellytys kaikelle- heillä on myös jokin levollinen, vahva tunne siitä mikä on heidän paikkansa ja horjumaton usko siihen, joka huokuu kaikesta (hajuista, eleistä, äänestä...) He myös tietävät mitä tehdä ja se tuo heille sellaista kunnioitettavaa varmuutta joiden edessä koirat (ja ihmiset) kumartavat.
Koiran hallintaa ja käsittelyä voi ja tuleekin ehdottomasti opettaa, mutta sitä jotain ei pysty toiselle siirtämään kukaan muu kuin ihminen itse ehkä oman kokemuksen ja kasvun kautta. Jos kaksi ihmistä toimii koiransa kanssa täsmälleen samalla tavalla noudattaen tiettyjä periaatteita, väitän, että se ei vielä takaa, että kummankin koirat ovat yhtä hyvin hallinnassa. Ihan yksinkertaisesti koiraa on vaikea todella huijata. Jos esim. sanomme koiralle tiukasti ja vaadimme jotain ja samalla pelkäämme (ehkä tiedostamatta, että koira ei tottele, mitä muut ajattelee tms.) ja olemme hieman epävarmoja, uskon koiran aistivan sen paitsi äänestä, myös monesta muusta asiasta.

Tuo hajuasia on myös mielenkiintoinen. Jos koira kykenee haistamaan ihmisen verensokerin heilahtelut, niin varmasti se pystyy haistamaan meistä myös kaikenlaisia tunnetiloja. Teeskentely on siis pelkkää voimien haaskausta ja varmasti koirasta aika hämmentävää, kun se saa ristiriitaisia viestejä. Jatkuvaa kasvua se on näiden kahden opettajan kanssa, joista olen niin kiitollinen.

Näin meillä tällä hetkellä

   Tilanne kotona on rauhoittunut työpäivien aikana. Painaumista ja luista huomaan, että sängyllä on makailtu, mutta muuten kaikki on ollut siistiä ja rauhallista. Mielenkiintoista on myös se, että käymämme keskustelun jälkeen touhuilu on rauhoittunut ja samalla työasia alkoi myös purkautua. Kotiin tullessa myös kuulostelin itseltäni millä mielellä olen ja tiedostin päivän aikana ne hetken kun ajattelin mitä kotona tapahtuu. Se alkoi tuntua lähinnä huvittavalta. Niin tai näin ihan mielenkiintoisia ajatuksia.

Tämä on normaali tilanne sisällä. Jos ovat oikein aktiivisia saattavat nakertaa vanhoja luita tai ottaa pientä kontaktia toisiinsa.