Jää sulaa

Pääsiskö jo sisään?

Ja taas valmiina lähtöön. Tänään sujui taas hienosti.

Vetämisestä ehdin jo ajatella, että koirat on sisäistänyt touhun punaisen langan, kunnes toissapäiväinen palautti minut maanpinnalle. Olen käynyt aiemmin viemässä palkat maaliin koirien kanssa ja sitten olemme kääntyneet takaisin ja valjaat päälle ja menoksi. Koirat ovat juosseet sydämen kyllyydestä, ehkä alun pienen ihmettelyn jälkeen.

Nyt ajattelin niiden tietävän mitä tehdä. Laitoin valjaat päälle. Herkut oli repussa piilossa ja suunta uusi. Koirat maahan ja mennään käsky. Lumi kääntyi minuun päin ihmetellen mitä kummaa nyt haluan. Surku ei reagoinut juuri mitenkään. Hetken aikaa koetin saada koiria liikkeelle ja liikkuihan ne -minun suuntaan. Menin edelle ja kutsuin ja kehuin kun ne tuli liinat kireällä. Ajattelin, että nyt ne tajusi. Kikkarin selkään... ja kumpikin kääntyy minuun päin... Piti ottaa itselle hetken aikalisä, kun huomasin ettei homma toiminutkaan ja olin edennyt liian nopeasti. Onnistuneeseen suoritukseen me silti tultasiin lopettamaan.
Koirat irti kikkarista. Käveltiin "maaliin" ja lihat puuhun. Sitten takaisin kaksipyörän luo ja uusi yritys. Kumpikin selvästi vähän epäröi. Sain kuitenkin innostettua ne matkaan ja sitten kun ne taas hoksasi, että: "Ai tämä onkin tätä, olisit heti kertonut", niin matka sujui. Maalissa kehut ja palkat.
Mitä opin: Älä mene asioiden edelle. Hitaasti ja askel kerrallaan. Ehkä ensin vaihdellaan enemmän eri paikkoja ja laitan lihat maaliin vähän vähemmällä huomiolla...

Maalissa n. kilometri takana

Lihapussi lähestyy... valppaus 100%

 Eilen ja tänään tehtiin taas niin kuin ennenkin, vain himppasen pidempi matka. Kummatkin vetivät taas vauhdilla liinat kireällä. Aluksi Surku jäi paikalleen makaamaan ja Lumi kääntyi katsomaan minua ja oli tulossa kohti, mutta sain sen kuitenkin eteenpäin ja sitten mentiin.
Nuorison meno on vauhdikasta, ei mitään kevyttä ravia, vaan täyttä laukkaa. Joskus saattaa tulla pientä epäröintiä tai toisen hamuamista ja vauhti hetkeksi hidastuu. Vetäessä ei kuitenkaan sallita muuta kuin eteenpäin menoa ja kohta taas kirmataan. Kanavan lehdenpuhaltajat pysäytti työnsä, kun viiletettiin ohi ja niin olisin tehnyt minäkin =)

Minulla ei ole autoa ja se vähän rajoittaa meidän vetoharjoittelupaikkoja. Kaksi koiraa ja kikkari pitää saada kuljetettua paikalle kävellen ja muita kulkijoita häiritsemättä, joten kovin kaukana se ei voi olla. Kun osaamme vähän suuntia ja reunassa kulkemista, voin ajatella jopa pihasta vetäen lähtemistä kävelyteitä pitkin, mutta se on vielä tulevaisuutta. Surku on pikkuhiljaa oppinut pysymään korokkeen kävelytien puolella, mutta ei siitä mitään satavarmuutta ole. Suuntia harjoittelemme aina hihnalenkeillä päivittäin muistaessani ja osan matkaa myös reunassa kulkemista.

Tällaiset joustinlenkit löysin halppiskaupasta. Neljän kappaleen pussissa myytiin. Laitoin varmuudeksi kahdella kiinni, ettei haittaa vaikka toinen katkeaa. Paljon jämäkämpää kuin mustekala ja antaa hyvän vaimennuksen.

 Surku on toiminut sisällä lähes samoin kuin Lumi. Sängylle koetti kuitkin eilen nousta. Laittoi tassun patjan päälle ja oli valmiina ponnistamaan kun huomasin tilanteen. Ja luulen että se on nyt siinä. Ei siinä muuta tarvittu kuin "Suuurku" vähän matalammalla äänellä. Sohvalle ei ole ollut minkäänlaista yritystä minun ollessa paikalla. Eilen kuitenkin töistä tullessani Surku makasi sievällä kerällä sohvan päällä =)
 Aluksi se hamusi ja kuljetteli kenkiäni, mutta sitäkään ei ole enää viime aikoina tapahtunut. Luut löytää laatikosta ja niitä järsii, kun niikseen tulee. Ihan aluksi hyppäsi pari kertaa keittiön tasoilta hakemassa jotain herkkua. Muutama kerta kuitenkin riitti.
Kerran Surku on kakannut sisään. Olimme hetki sitten tulleet ulkoa ja näin kyllä, että Surku kierteli ja oli vähän rauhaton, mutten ajatellut, että se pitäisi päästää ulos, kun vasta sieltä tulimme.
Viime yönä pissasi ensimmäisen kerran sisään. Kuulin kun se käveli hetken, kävi taas makaamaan ja lähti taas liikkeelle. Arvasin, että sillä saattaa olla hätä, mutta uskoin sen pystyvän pidättelemään aamuun, niin kuin aiemminkin. Ja kohta rupesi eteisen syvennyksestä kuulumaan lorinaa...

Surkun yöllisen pissauksen jälkeen päätin päällystää syvennyksen pahvilla ja tuoda vielä maton alle reilun kasan sanomalehtiä. Jos kestämätön hätä iskee joskus uudelleen niin todennäköisesti - ja toivottavasti- paikka on sama.

 Työpäivien ajan Surku on ollut ihan rauhakseen kotona Lumin kanssa. Noin 7 tuntia olen päivisin poissa lapsia opettamassa. Minulla on onni asua lähellä työpaikkaa: rauhallisesti kävellen 5min ja kun on kiire niin 3min.

Näin tänä aamuna: Lumi järsii "sahanpurutikkuaan" pakenematta Surkun läheltä. Surku ei paljon moisista tikuista perusta...

...Päätti kuitenkin järsiä omansa, kun oli ensin katsellut Lumin touhut loppuun

Eilen illalla juuri kun olin käymässä nukkumaan ihmettelin mitä tuvasta tai keittiöstä kuuluu. Tassujen töminää... Onko Surku hypännyt keittiön tasolle ja käsittelee nyt saalistaan? Valot päälle ja katsomaan. Lumi ja Surku otti kontaktia sisällä! Varovaista tunnustelua ja pientä leikintynkää! Voi miten hienolta tuntui.
Ehkä jäykistely ja palonsekainen varautuneisuus on pikkuhiljaa väistymässä. Vapautumista on tapahtunut vähitellen. Olen päivittäin kutsunut Lumia sisällä luo, niin että sen on ollut pakko ohittaa Surku.
Unenrippeet katosi ja otin sohvalle lehden seuratessani samalla sivusilmällä Lumin ja Surkun kanssakäymistä. Niin se jää on alkanut sulaa =)

Näin rennosti lähekkäin <3