Lumi keväthangella a`la Jossu

Veljeni Jossu tuli käymään tunnin yllätysvierailulla etelässä. Soitti mokoma 5minuuttia ennen, että on kohta pihassa. Meni muutama minuutti ennenkuin uskoin, että se on totta. Uusi auto oli alla ja matka jatkoi ruokatauon jälkeen kohti Ranuaa ja Rovaniemeä. Ehtipä kuitenkin ilokseni ottaa muutaman kuvan Pappilan pihassa. Ja kuten seuraavasta näkyy on hieman eritasoisia kuin minun räpsyni (yllä=). Nautitaan näistä:


























Hihnassa kulkeminen oli parina kertana hankalaa. Ensin puremis- ja riuhtomisepisodi jäällä Lumin turhautuessa, kun ei päässyt eteenpäin (pirun ahvenet...). Murahtelin ja otin lopulta jopa kiinni poskesta. Jälkeenpäin tajusin ettei kiellot ole tehokkaita jos pennulle ei voi selkeästi kertoa mitä sen haluaa tekevän. Seuraavana päivänä kotiin tullessa kävelytiellä Lumi juoksi koko ajan hihnan päähän ja pääsimme noin metrin kerrassaan eteenpäin ja sitten pysähdys ja katsekontaktin odottaminen. Ulospäin näytin varmaan kärsivällisyyden perikuvalta, mutta myönnetään että sisällä kiehui ja teki mieli oikein kunnolla tempaista tai lyödä hanskat tiskiin. Lumi menetti malttinsa ja toisin kuin minä antoi sen myös näkyä alkaen juosta ja tempoa hihnassa. Päätin, että vaihdan suuntaa aina kun Lumi vetää. Tein niin ja naksuttelin aina kun Lumi seurasi kauniisti (muutamia sekunteja kerrallaan) ja sitten loppuivat tietenkin namit...
Sisällä otin itselleni aikalisän ja sen jälkeen olin taas selkeä pohtimaan mistä kiikastaa. Lumi ei selvästikään (aina?) hoksaa, että sen oma toiminta vaikuttaa hihnan kiristymiseen. Lisäksi haluan ettei hihnaan liity Lumilla ikäviä mielikuvia. Niinpä harjoittelimme ensin sisällä hihnassa kulkemista ja käytin paljon makupaloja. Se sujui mainiosti. Lumi seurasi kuin enkeli. Iltapissalla otin hihnan mukaan ulos ja koitettiin samaa pihassa. Naksaus aina kun Lumi seuraa minua suunnan vaihtuessa ja taas kaikki sujui hienosti. Seuraavana aamuna kylille. Ennen keskustaa laitoin Lumin hihnaan ja olin jo ennakkoon päättänyt syöttää sille tarvittaessa aamupalan hihnakävelyn aikana. Hienosti sujui 20 min hihnassa, vasta ihan lopussa vähän turhautui ja otti muutaman kerran hihnan suuhun. Päästin pienen murahduksen, Lumi päästi hihnan irti, naksaus ja palkka. Loppumatka taas vapaana kirmaten.
Lopputulos: kärsivällisyyttä ja koiran täytyy ymmärtää mitä siltä odotetaan ja se täytyy tehdä pennulle mielekkääksi. Kiellot auttavat vain toiminnan lopettamiseen ja heti sen perään tarvitaan vahvistus mitä halutaan. Aluksi tarpeeksi lyhyitä pätkiä eikä liian haastavaa muuta ympärillä (kuten koti joka vetää puoleensa ja silloin unohtuu kaikki muu). Valitettavasti joskus on pakko mennä hihnassa vaikka olosuhteet eivät olisikaan siihen otolliset. Silloin tarvitaan sitä aitoa kärsivällisyyttä =)
Joka päivä ollaan nyt harjoiteltu hihnassa kulkemista ja puremiset ja reuhtomiset on jäänyt. Ensin vapaana metsän poikki, sitten hihnassa keskustaan ihmettelemään koululaisia ja taas vapaana kotiin. Toimii.

Tilasin Kennelrehulta kokeeksi naudan vatsaa jauhelihan lisäksi. On kuulemma koirien herkkua. Niin onkin... mutta mikä löyhkä...ei tee mieli taskunpohjalle pussiin laittaa, vaikka naudan vatsa taskussa tehostaa kummasti Lumin kuuloa vaikka ympärillä olisi mitä mielenkiintoista...