Kulunut viikko on ollut aikamoista hulinaa. Pävällä olen touhunnut Lumin kanssa. Illat ja aamut olen hoitanut lehmiä, lampaita, koiria, kissoja, kanoja ja hevosia Lumi ollessa äidillä yötä.
Kuvissa pieni karitsa joka oli yhden yön sisällä pulloruokinnassa, kun emä ei sitä hoitanut. Se juuri ja juuri jaksoi enää jaloillaan olla ja muistutti enemmän pientä kananpoikaa kuin lammasta. Sen ainoat ystävät olivat talon kaksi isoa koiraa, jotka lempeästi hoisivat ja nuolivat pientä. Nyt se on jo virkistynyt ja on tallissa omiensa kanssa.







Lomittajan etuihini kuuluu auto ja eilen otimme siitä kaiken hyödyn irti. Kävimme Lauralla moikkaamassa toistamiseen koirakavereita ja rohkeutta (jo kokoa) oli tullut Lumille huimasti lisää. Lauran kissaakin Lumi pääsi ihmettelemään. Onneksi kissa pääsi halutessaan Lumin uteliaan epävarmoja haukkuja turvaan yläkerran kaiteen taakse.

Pikkujänis vauhdissa (huomaa varjoprofiili=)




Nuorin veljeni Pietu Lumin kanssa. Rapsutusta ja syliä ja kun ei leikin jälkeen enää ihmiseltä saanut huomiota piti energia purkaa leijonaan, joka on saanutkin ottaa vastaan Lumin hammastelut, murinat, ja ravistelut ja on edelleen kuosissa.




Lumin kanssa ollaan käyty muutamina päivinä kauppojen edessä totuttelemassa meneviin ja tuleviin ihmisiin. Aluksi ihmetytti ja pelotti. Muutaman kerran jälkeen Vääksyn ruuhkat puolenpäivän aikaan alkavat olla jo peruskauraa. Valkoiseksi paimenkoiraksi Lumia luullaan usein. Olen vain todennut että huskyna minä sen ostin, mutta kuka tietää =)
Ensi viikolla päästään toivottavasti vähän isompiin ympyröihin Lahteen. Ja hiihtoloman jälkeen alkavat koulutkin. Ehkäpä parkkeeraamme kahdeksan aikaan aamulla ihmettelemään kouluunsa palaavia lapsia.

Ihmisten ohitukset ja huomiotta jättämiset sujuvat jo melko mukavasti, kun vähän vinkkaa Lumin huomiota itseen tai pyytää kulkemaan vierellä ohi. Koirat ovat vielä toinen juttu. Vähemmin ollaan koiriin törmättykin. Tuntuu että vapaana ohittaminen olisi helpompaa kuin hihnassa, mutta siinä on aina riskinsä...

Lumista on lyhyessä ajassa tullut rohkeampi ja arki on helpottunut kun liikkuminen on lähtenyt sujumaan. Kärsivällisyys kannatti ja pienet askeleet. Muutenkin Lumi vaikuttaa hyvin tervepäiseltä koiralta. Vieraisilla on terveen utelias, mutta osaa myös rauhoittua. Ihmisiä ja koiria kohtaan on ystävällinen (lue: väliin riehakas=)
Lumista on tullut myös naapuruston lemmikki vaikken olekaan päästänyt sitä tutustumaan ulkona. Yksi naapuri soitti jopa kerran ovikelloa ja tuli varoittamaan, että nurkilla on nähty kettu "ettei se vaan tee mitään pienelle".



Ajoimme Salonsaareen Jaanaa, Roopea ja hevosia katsomaan. Roope on kärsivällinen vanha herra, joka lempeästi urahdellen ilmoitti Lumille koska riittää.


Hevoset olivat uusi tuttavuus. Lumi meni rohkeasti tutustumaan. Sitten ihmetys vaihtui epävarmaan haukkumiseen ja leikkiinkutsuasentoon. Toinen heppa ei moisesta pitänyt ja pyykinaru oli tarpeen Lumin pois ohjaamiseksi. Oli niin jännää, että kutsut kaikuivat kuuroille korville. Toinen heppa taas sieti enemmän pientä uteliaan epävarmaa koiranpentua. Eniten kiinnosti kuitenkin lantakasa ja sen "herkut" vähän sivummalla.



Tänään Lumi kävi ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä saamassa 3kk rokotuksen. Reipas tyttö. Tuli rohkeasti sisään ja haisteli paikat ja suhtautui hoitajiin ystävällisen luottavaisesti silloin kuin muilta kiireiltään ehti. Lumi oli hoitopöydällä kuin vanha tekijä mutustellen raksujaan. Korvissa vähän putsattavaa, muuten terve pentu. Pientä piikkiä Lumi ei edes huomannut.

Vääksyn kanavalla kuuntelemassa sorsien vaakuntaa