Tomin ottamia upeita kuvia Lumista siskonsa kanssa leikkimässä jäällä. Vauhtia riitti ja päivän kokemus oli hieno ja opettava.
Kasvattajalla käymässä. Lumi tapasi sisaruksensa ja laumansa ensi kertaa luovutuksen jälkeen. Koirien kielen opettelua. Huomaa ettei Lumi ole elänyt laumassa luovutuksen jälkeen ja nöyryyttä oltiin opiskelemassa. Ensi kertaa huomasin kuinka itsenäinen Lumi on kun oli vertailukohtaa toisiin pentuihin ja laumaan. Yksikseen Lumin kanssa touhutessa sitä ei huomaa, kun tiettyyn toimintatapaan on totuttu. Nyt aletaan tarkempi vaihe, jossa rajoitetaan Lumin vapautta touhuta ja tutkia omiaan, ettei toisesta tule liian itsenäinen. Myös tekemisen rajoittamiseen tulen kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Ei liikaa kärsivällisyyttä jos Lumi ei lopeta kiellettyä asiaa, muutama varoitus ja sitten heti tiukempi linja. Tarhassa yhdessä muiden kanssa laumassa kasvaneet Lumin sisarukset olivat ulkomuodoltaan vielä paljon enemmän pentumaisia lerpattavine korvineen. Kyllä ympäristöllä on iso merkitys koiralle. Yhdessä muiden kanssa ne saavat olla paljon pidempään lapsia.
------------------turkissa vielä nokea todisteena äidin lämmitysremontista---------------------
Päivät kuluvat omalla painollaan. Joka päivä löytyy vieläkin uusia kokemuksia. Toisinaan kuullaan kuiskauksetkin, toisinaan jokin ympäristössä vie voiton ja tarvitaan tiukempi komento ja ehkä piiloutuminen.
Uusina koirakavereina on tavattu huippu kärsivällinen kultainen noutaja Miisa, joka seistä möllötti ja antoi pennun riekkua itsekseen väsyksiin asti. Nuoren isovillakoiran kanssa Lumi sen sijaan sai kunnon leikkivastuksen ja taas maistui uni =)
Toisinaan koirien ohittamistilanteissa minun (= jauhelihan) on jo mahdollisuutta saada Lumin huomio. Jos etäisyyttä on riittävästi niin Lumi ei lähde koiran perään vaikka kulkisimme vapaana samaan suuntaan. Lumi jopa välillä selkeästi rentoutuu ja huomio kiinnittyy pois koirasta ihan itsestään. Lähiohituksissakin jauheliha saattaa viedä voiton ja Lumi kulkee minun rinnalla. Toisinaan taas hihna on kireällä ja Lumin ei kuule mitään muuta ympäriltä. Vähitellen näyttää kuitenkin siltä, että koirien ohitukset helpottuvat. Ainakin suunta on oikea.
Ihmisten ohituksissa Lumi tulee kulkee jo aika kivasti vierellä mikä saa ihmiset ihmettelemään pienen pennun tottelevaisuutta. Se tuntuu tietysti hienolta.
Lumi sulkee välillä korvansa kutsuilta jos löytää jotain kiinnostavaa tutkittavaa ihmisten takapihojen laitamilta tms. Tällaisissa tilanteet pyrin välttämään pitämällä Lumia flexissä kun kuljemme sellaisilla alueilla.
Tänä aamuna kävelimme pitkän aamulenkin ja lopuksi vielä Lumi ravasi oikein kunnollisen pentuhepulin saattamana itsensä väsyksiin. Kotiovella huomasin avainten jääneen sisään ja puhelimen myös... Ei auttanut muu kuin jatkaa äidille. Ja taas mentiin pitkin metsiä kirmaten. Voimat olivat niin lopussa, että Lumi simahti jo kuistille ennen kuin sisään päästiin. Niin siitä tuli sitten kolme tunnin aamulenkki ja rättiväsynyt pentu. Minulla on nyt aikaa näpytellä tätä Lumin levätessä ennen kotimatkaa =)
-------------------------Foxi ja Lumi (todellisuus ei ollut näin levollinen=)----------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti