pentuenergiaa

Pentuenergiaa!

Heli tuli Foxin kanssa Lumia katsomaan. 3-vuotias shetlanninlammaskoira olisi toivonut paljon rauhallisempaa menoa. Lumi ei hevillä luovuttanut: näytti kaikki alistumiseleensä ja kävi päälle kuin herhiläinen. Lumista on edellisessä elämässään ollut todennäköisesti jalkapalloilija, niin taitavasti osaa vingahtaa, vaikkei toinen edes koske.
Sisällä Lumi sitten hieman rauhoittui. Naksutin auttoi siinäkin ja Foxi pääsi vähän hengähtämään ja teki jopa kaveruutta pikkuhirmun kanssa häntä heiluen. Yhteinen lenkki vielä lopuksi takaisin kotiin ja nyt lattialla tuhisee lopenuupunut husky.




Kotimatkalla Lumikin malttoi ottaa jo rauhallisemmin

Tehokas keino saada meidän husky rauhoittumaan on ollut avata ulko-ovi ja kutsua Lumia. Lumi käy makaamaan ja painaa vielä varmuuden vuoksi päänsäkin alas katsellen kulmiensa alta. Vaikka ulkona sitten iloisena kirmaisikin, niin varmuuden vuoksi on välillä parempi koettaa onnistuisiko jäädä sisään. Sitä kun ei koskaan tiedä minne mennään kun ulos on päästy. Nyt kun rohkeutta on tullut lisää myös uloslähtö on usein ihan ok, jopa iloinen asia.

Käytiin tutumassa pikapuoliin Lahteen. Oli toripäivä ja käytiin torin kulmalla kääntymässä. Täytynee tämän kasvissyöjän alkaa kokata herkullisen tuoksuisia liha-aterioita. Lumi kun haistoi torin kala- ja rinkelikojut, niin kaikki muu ympärillä olikin sitten ilmaa. Maailma olisi voinut kadota ja Lumi olisi huomannut sen vasta viimeisen savumuikun jälkeen. Rinkelinmyyjäkin olisi laittanut Lumille evästä matkaan, kun sen mielenkiintoa ei voinut olla huomaamatta.
Kävelimme sitten odottelemaan äitiä rauhalliseen paikkaan kirkon viereen. Tulipa siihen äiti lapsineen syömään lihapiirakkaa ja taas oli hyvää siedätystä... Täytyy kai mennä ulkoilutapahtumiin makkarakojujen läheisyyteen =) Muutenkin ruokahalu on Lumilla ensiluokkainen. Luulen, että on kuin emäntänsä toisinaan ja söisi niin paljon kuin napaa vetää ja enemmänkin...tosin koirat ei kai tunne käsitettä huono omatunto.
Lumi ei paljon minun aterioinnista välitä. Joskus jos (kun) on nälkäinen tulee viereen haistelemaan ja menee sitten samantien makaamaan ja tarkkailemaan minua kauemmas lattialle. Annoin sille kokeeksi kerran muutaman porkkanankuoren. Ei tule kahta kasvissyöjää tähän taloon. Kuoret kelpasivat vain leikkikaluiksi. Niitä heiteltiin ja niille muristiin ja jätettiin sitten silpuksi lattialle. Sen sijaan äidillä käristetyn jauhelihan tuoksu on vastustamaton harvinaisuus.

Lumi on todella ketterä ja nopsajalkainen. Sen lempipuuhaa on kavuta korkeimpien lumipenkkojen päälle ja tähytä sieltä maailmaa. Hypyt loikat ja ketteryys ovat ensiluokkaisia. Täytyy todella katsoa perään. Yleensä tulee hyvin luokse, mutta on tilanteita jossa jokin mielenkiintoinen vie voiton, kuten tänä aamuna koira talomme edessä. Vapaana mennään edelleen suurimmaksi osaksi. Hihna sujuu, kunhan aika on kohtuullinen ja energiaa ja leikkihaluja pääsee purkamaan myös vapaana. Joskus selvästi hihnan rajoitus turhauttaa Lumia ja silloin muutama onnistunut kadunkulma ja vapautus jos se vain on mahdollista.
Autojen kanssa on suurimmaksi osaksi ok, mutta tarkkana saa olla. Etenkin kadunylitystä odotellessa jos aika on pitkä ja koira turhautunut, niin ampaisisi perään. Tänään naksuteltiin sitten suojatien reunalla, kunnes autot saivat mennä rauhassa ohi.