torstai 24. heinäkuuta 2014

Tarhassa on nyt neljä sälliä. Piste.

Sälli
Nyt on yksi Sälli, kaksi vähän kainoa fania ja yksi joka mieluummin astuu hieman sivuun tai ottaa vain lunkisti. Tosin toinen kaino fani esitteli kotona kopinsuulla hampaitaan ja kuuluipa kurkustakin jonkun näköistä matalaa ääntelyä tarhan valtiaan kävellessä ohi. Tarhassa Sälli on kuitenkin ottanut tilan haltuun niin selkeästi ettei kellään liene todellista nokankoputtamista. Lumi vaikuttaa kaikkein onnellisimmalta Sällistä, niin kuin se oli Corvetestakin. Yksin elämänsä ensimmäiset 10kk kasvaneena se ottaa ilolla vastaan uudet laumanjäsenet -ainakin vanhemmat urokset =).
Leiripaikan läheisyydessä oli lehmien laidun. Kävellessä saattoi kuulla lehmänkellon kalinaa.
Kaksi yötä Evolla, uusi laumanjäsen ja kova helle on vienyt mehut niin, että tarhassa makaa neljä eläintä ihan muissa maailmoissa.
Mennään tiistaihin mistä kaikki alkoi. Sälli, Nordysak Atso-Aikasälli saapui Niemen Tomilta. Corvetella ja Sällillä on sama isä: Wintry Indian. Inkkari on myös Lumin ja Surkun isoisä. Tarkoitus oli heti Sällin saapuessa yöpyä kaksi yötä puolueettomalla maaperällä. Corvetella ja Sällillä on ikäeroa vain kuukauden verran. Sälli on kovempi koira, kun taas Corvette tullee jäämään alemmas laumajärjestyksessä. Jotta turhilta koitoksilta vältyttäisiin, telttailin kaksi yötä Evolla.
Sälli on Surkulle tuttu sen elämän ensimmäisen 10kk:n ajalta. Lumikin on sitä nähnyt useita kertoja ja Corvette kaksi kertaa ennen tiistaita.

Koirat pääsivät ensi alkuun juoksemaan hetken vapaana ja olivat kaikki riemuissaan. Evolla oli iso partiolaisten tapahtuma, mutta Tomin opastuksella löysin ihanan paikan ihan Evokeskuksen läheisyydestä. Siellä ei koko aikana liikkunut ristinsielua. Tulipaikka, puusuoja ja puucee sijaitsivat järven välittömässä läheisyydessä.
Saavuin sinne koirien kanssa illalla. Pystytin upouuden telttani ja viritin koirille reissuvaijerin, johon kiinnitin hihnat. Sälli sai olla kahlekuninkaana ketjulla puussa kiinni. Varmuuden vuoksi vielä kaksi pantaa ja lukkoa, ehkäisemään koti-ikävän sivuvaikutuksia.
Sällin varmuuslukot
En ole koskaan ollut koirien kanssa yötä taivasalla. Otin niille aluset mukaan, mikä vähän huvitti paikanpäällä: Taajamantyttö lähtee koirineen metsään ja koirillekin on peitot =) Toisaaalta muurahaiset eivät mielellään kiivenneet peiton päälle...
Leiripaikan "reissuketjussa"
Ihanan rauhallista ja idyllistä. Edes se, että alue oli täynnä isoja muurahaisia, ei haitannut. Kyllä kelpasi ja mieli lepäsi. Tässä se sitten kaikella todennäköisyydellä olisi kasassa, tuleva lauma. Vaikka kello oli jo paljon, en meinannut malttaa nukkumaan käydä. Uniaika jäikin hyvin vähäiseksi, koska tietenkin rekikoirilla ajetaan. Mönkijän olin viritellyt lähtövalmiiksi tielle. Tarkoitus oli yöllä testata olisiko sitä yhtään vakaampi ohjata, kun renkaita oli vakautettu. Ennen yhtä yöllä juotin koirat ja ennen neljää käytiin ajamassa pieni lenkki. Koska lämpötila oli silloinkin +14 astetta mentiin yhteensä vain 1.4km kaikkine pysähdyksineen.
Niitä tulikin matkalla muutamia parista syystä:
Ensimmäinen syy olivat kärkikoirat Corvette ja Sälli. Jo ensimmäinen oikealle käännös oli hankala, kun reitti näytti selkeämmin vievän vasemmalle. Joko Corvette ei tohtinut vetää Sälliä mukanaan tai sitten se(kään) ei ymmärtänyt. Kovin oli vaikeaa myös oikeassa laidassa pysyminen ja takaisin käännökset...Tuli kovin ikävä Surkua johdossa.
Toinen syy oli mönkijä, se oli parempi kuin aiemmin, mutta edelleen kovin epävakaa ajettava. Se lähteekin vielä kerran syynäykseen, josko siitä vielä ajettava tulisi. Muutoin meni kaikki hyvin ja koiratkaan eivät tehneet kuolemaa tuolla matkalla.

Ensimmäisen yön lenkki alkamassa
Seuraavana yönä ajoin uudelleen lenkin. Ilma oli kostea, vaikka lämpötila oli samat +14, joten mentiin vain 500m suuntaansa. Minulla on tällä hetkellä vain yksi toimiva kärkikoira ja se on Surku. Valjastin sen Sällin kanssa kärkeen. Jo ensimmäisessä käännöksessä Surku veti parinsa mukanaan. Melkolailla töitä Surku sai tehdä pitääkseen Sällin oikeassa laidassa, mutta kuuliaisesti se sinne aina suunnisti, vaikka sallikin Sällin vetää itsensä taas takaisin. Täyskäännöksissä ei Surkun kanssa ongelmaa. Viimeisessä risteyksessä se tohti jopa painaa Sälliä vasempaan. Ihana Surku! Tekisi mieli juoksuttaa sitä koko ajan kärjessä, mutta se taitaa olla sille vähän liikaa. Se on niin nuori ja nössi ja saisi tehdä koko ajan töitä pitääkseen ylempiarvoisen parinsa oikeassa reunassa ja viemällä käskyt sinne minne kuuluu. Silloin tällöin se saa käydä siellä näyttämässä mallia. Lumikin pitää reunan ja osaa käännökset, mutta ei se pyörästä voi kun todeta että ei mahda mitään, jos kärki vie.

Ensimmäisen aamun vetolenkin jälkeen puhelin pois päältä akun säästämiseksi. Mikä ihana levollisuus! Jaloittelin hetken koiria ja jatkoin vielä unia metsän rauhassa. Päivästä näytti tulevan oikein kaunis ja lämmin. Herättyäni ja aamupuuhien jälkeen otin koirat ja kierrettiin Evokeskuksen kautta muutaman kilometrin lenkki. Olin valmistautunut olemaan kärsivällinen ja opettamaan Sällille hihnakäytöstä. Sälli ei ole elämässään juuri talutinta nähnyt -voi olla että ainoa kerta on se, jolloin pissatin sen ennen Pekolan pakollisia... Kärsivällisyyttä ei tässä kohden tarvittu. Sälli käveli taluttimessa juuri niin kuin olin ajatellut sen opettaa. Taluttimessa en normaalitilanteessa laske koiria edelleni. Ne saavat kävellä sivulla tai takana miten lystäävät. Toki neljä hihnaa oli aina toisinaan solmussa, mutta se oli pientä. Sällillä oli vielä vähän isompi ja hankalampi flexi. Pidin sen siinä tarkoituksella, etten vahingossakaan erehdy laskemaan siitä irti.
Voisiko päivä enää täydellisemmin jatkua? Voisi: lenkin jälkeen uinti leiripaikalla ihon lämpöisessä vedessä. Seuraavaksi vanhat huussista löytyneet aikakauslehdet esiin ja auringonpaisteeseen kuivattelemaan.
Kuumin aika meni lueskellessa...
...ja kahlaillessa

Alkoi olla jo niin kuuma, että päätin uittaa myös koirat. Sälli selvästi rakastaa vettä. Jopa Corvettekin tuli veteen. Se ei ole aiemmin edes tassujaan kastanut vapaaehtoisesti. Nyt se kahlaili muiden mukana. Siihen tarvittiin alkuun muutama lihapulla ja Sällin into. Tunsin olevani paratiisissa. Voiko elämältä enempää toivoa =) Vähän keikkuvaa kuvaa kahluureisuulta: Todistettavasti jopa Corvette on kastellut tassunsa!

Mitähän illalla puuhaisi? Tarkistaessani puhelimesta kellon, järkytyin, ei ollutkaan myöhäinen iltapäivä, vaan kello tuli juuri ja juuri 12!
En tiedä päivän lämpötilaa, mutta veikkaan reilua 30 astetta. Alkoi olla tukalan kuuma, niin minulla kuin koirilla. Käytin koiria monen monta kertaa päivän aikan vedessä ja melkein samantien sieltä tullessa ne olivat jo kuivat ja kuumissaan. Onneksi maahan voi kaivaa viilentäviä monttuja. Olisi pitänyt itsekin pitänyt koettaa samaa. Kuumin hetki oli tuskaa kaikkialla muualla paitsi vedessä.
Sällin viilennysmonttu

Toisena iltana Sällissä alkoi näkymään vähän rauhattomuutta. Yöt menivät kuitenkin kumpikin rauhassa nukkuen. Kaikenkaikkiaan hyvin lunkisti Sälli on ottanut eron kotilaumastaan -ainakin toistaiseksi.

Teltan oviaukosta näin suoraan mitä koirat touhuavat
...ja nehän nukkuivat...
...tai pitivät muurahaisia ja itikoita loitolla

Voisi kuvitella ettei neljännen koiran saapuminen ole niin kumma juttu, kun niitä on ennestään jo kolme, mutta voin kertoa, että on se. Sälli on taas ihan omanlaisensa koira. Se on Tomin lauman kovin koira ja vähän sählä. Onneksi se on ollut Tomilla, joten se on tottunut järjestykseen ja kuuntelemaan. Siinä minulle oma haasteensa saada Sälli toimimaan. Siinä missä Corvette jo melkein laski alleen Sälli vain katselee, että "häh, olinko kuulevinani sinun sanovan jotain?" -jos edes huomaa mitään. Toisaalta Sälli on ainakin tähän mennessä ollut helpompi käsitellä kuin Corvette alkuun.

Ensimmäinen ilta kotona ja agitreeneissä antoi vähän osviittaa mitä on luvassa... Kylillä tein pienen pissakävelyn neljän kanssa ja tilanne oli Sällin osalta hieman toinen kuin Evon metsissä. Hajuja ja uutta kiinnostavaa oli paljon ja päätin etten neljän koiran kanssa ota enää flexiä hihnalenkeille. Sälli saa pinkin hihnan, jonka pidän tiukasti kädessä. 
Agitreeneissä oli tukalan kuuma ja otettiin enemmän tokomaisia hallintaharjoitteita. Lumilta ne sujuu, joten Sirpan ehdotuksesta otin Sällin. Paikalla oli juoksuinen narttu, jonka Sälli hyvinkin noteerasi. Muutoinkin minä olin lähinnä kärpäsen suhinaa sen korvissa koettaessani uskottavasti komentaa sitä. Maahan se meni väännön jälkeen, pysyi hetken ja ponkaisi ylös. Kotimatkalla pysäytin auton linja-autopysäkille ja palautin Sällin takaisin jalkatilaan, jossa se sitten ihme kyllä pysyi. Tiesin, että Sälli on kova ja vähän sählä ja minä en ole sille vielä juuri mitään, mutta se tuleekin haastamaan minua ihan eri tasolle, kun kuvittelin. 

Varma, rauhallinen, määrätietoinen ja periksiantamaton, niin olin psyykannut itseäni ennen koiran tuloa. Kotimatkalla tajusin, että sitä kaikkea vaaditaan enemmän kuin olen tiennyt itsessäni olevankaan. Samalla päätin, että tässä tulen onnistumaan. Periksi en anna, vaan nyt heti haastaviinkin tilanteisiin ja homma pikkuhiljaa toimimaan. Sälli toimii Tomin käsissä hienosti ja kuuliaisesti ja on tottunut olemaan nöyrä. Nyt minun pitää löytää lisää niitä itseltä puuttuvia palasia. 
Kotimatkalla soitin tuttavalleni saanko tulla koirien kanssa kulkemaan lammasaitauksen ohi. Nyt käytetään kaikki mahdolliset tilanteet hyväksi! Ensimmäinen haaste ei tullut lampaista, vaan autosta ulostulosta. Sälli ei käsittääkseni elämänsä aikana ole koskaan päässyt autosta ilman lupaa pois. Tänään se ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Se on autossa koko ajan hihnassa, joka on kiinni selkänojassa, joten pitkälle se ei päässyt. Kun se asia oli sillä erää kunnossa oli lampaiden vuoro. Otin jokaisen koiran erikseen. Kiersin ihan lammasaitauksen vierestä, jossa kaksi lammasta oli ihan kiinni verkossa. Muille koirille riitti kielto ja lampaita kohti ei enää pyritty. Katsoa kyllä sai, kunhan kiinnostus pysyi aisoissa. Arvaatte varmaan, että Sällin kohdalla ei selvitty ihan niin helpolla... Periksi se kuitenkin antoi ja kävelin lopulta housut aitaa hipoen ja lampaita kohti ei enää pyritty. 
Tullessani Lumin kanssa lampaiden luota Sälli ei maannut etupenkin jalkatilassa, vaan söi takapenkillä Frolicceja. Palautin sen takaisin. Heti kun auton ovi meni kiinni, oli se taas könyämässä takapenkille. Samantien tiukka kielto. Seuraavalla kerralla ehdin jo melkein talon nurkalle, kun sama toistui. Sain kiellettyä samantien. Vielä kerran se yritti, katsoi fiksuna koirana olenko jo mennyt ja sitten kuono kurkotti kohti takapenkkiä. Siihen se luovutti ja pysyi sen jälkeen jalkatilassa. 
Illalla kävelin vielä pienen hihnakävelyn sen kanssa kahden. Nyt se ei hötkyillyt enää lainkaan, vaan napotti nätisti perässä. Muistan kuinka Surku tullessaan olisi tykännyt jahdata variksia, sama oli Corvetella. Jostain syystä silti yllätyin kun Sälli päivällä kiskaisi flexissä varisten perään. Nyt olin varautunut siihen ja napakka kielto tuli jo siinä vaiheessa kun korvat höristyivät eteenpäin ja tuijotus alkoi.

Haaste on otettu vastaan ja Sällistä saan minäkin toivottavasti vielä hyvän koiran. Ihana Sälli, tervetuloa Vääksyyn <3
Surku hymyilee


Ensimmäisiä tunteja uudessa kotitarhassa
Surku kuvittelee vielä omistavansa kopin äänimerkeistä päätellen
Niin ja tuo piste otsikon lopussa tarkoittaa sitä, että lauma on nyt kasassa, jos Sälli tuli jäädäkseen. "Katsotaas vaan", ajattelee moni, mutta olen ihan vakavissani. 
Ja se viimeisin koira on tosiaan aika sälli, olen jo melkoisen myyty...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti