Surkulla ei ole enää lainkaan pohjavillaa. Corvette ja Lumi pudottelevat karvaansa pikkuhiljaa. Onneksi koiria on kolme, niin lempipuuhaani riittää vielä jopa viikoiksi.
Aamuisinkaan ei olla nyt törmätty kuin muutamaan yksittäiseen pupuun Kanavanpuistossa. Ne saavat jo olla rauhassa, vaikka niiden menoa kovasti seurataankin. Metsän siimeksessä ei ole sen sijaan rapistellut palokärkeä kummempia otuksia.
Vaikuttaisi siltä, että Lumista on leikkauksen myötä tullut aavistuksen leikkisämpi. Se on yhä useammin haastamassa muita leikkiin, vaikka laiska se on silti edelleen. Aamuisin sillä ei ole mitään kiirettä ulos kopista. Joskus olen sen sinne jättänytkin, mutta se taitaa olla sille enemmänkin palkinto.
Vein koirat jyrkkään mäkeen jossa oli tarkoitus juoksuttaa niitä. Corvette ei viitsinyt muiden tavoin sinkoilla pitkin mäkeä lihasuikaleiden perässä. Se kyttäsi vieressä josko suoraan suuhun tipahtaisi jotain. Kun niin ei käynyt, päätti se kieriä mäkeä alas. Mitä sitä turhaa voimia tuhlaamaan.
No, lopulta senkin lihahammasta alkoi kolottamaan...
Mönkijä saattaa hyvällä tuurilla olla pihassa jo ensi viikolla pientä laittoa vailla. Peräkärry sen sijaan meni sivu suun ja on edelleen etsinnässä. Jos vaikka jo heinäkuun öinä pääsisin testaamaan mönkijää koirilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti