Surku väisti sen jälkeen, mutta ei ollut ihan nöyränkään oloinen. Puhdistin korvan ja se siitä. Surku makoili loppuillan kopin katolla ja jos se alkoi tehdä lähtöä, Sälli ilmoitti sille tarhan toisesta päästä ettei tarvi liikkua. Siksi illaksi Sälli unohti ramppaamisen ja kotikaipuun kokonaan, kun sillä oli muuta puuhaa. Koko tämän päivän se oli jo tarhassa vapaana ollessaankin huomattavasti levollisempi kuin aiemmin. Kyllä se muutaman kierroksen teki silloin tällöin, mutta suurimmaksi osaksi vain makaili rennosti tai touhusi muiden kanssa.
Olen pitänyt Sälliä jo pihassa irti. Eiliseen asti se on ollut aina kiinni. Heti tarhan ovella laitoin sen flexiin, vaikka oltaisiin siirrytty vain portille tai ruokakupille. Nyt se kulkee pihalla muiden kanssa ilman hihnaa, muttei ilman valvontaa. Senpä takia Sälli on saanut jo pari lyhyttä sisävisiittiä, kun sisältä onkin pitänyt hakea vielä kakkapussit tms...
Kontaktin Sälli pitää käytännössä koko ajan. Lenkillä jos pysähdyn odottamaan tienylitystä Sälli siirtyy automaattisesti taakseni odottamaan, vaikka olisi ollut vierellä. Muut kolme napottavat siinä mihin sattuivat jäämään. Kun taas annan luvan tulla pihaportista sisään, Sälli kiertää aina minun takaa.
Ajan myötä sitä näköjään unohtaa mitä on joskus ollut. Selasin vanhoja tekstejäni Corveten tuloajoilta ja niihin verrattuna kaikki on sujunut kovin vaivattomasti. Autosta, portista, tarhasta, mistä vaan rynniminen oli enemmän sääntö. Hihnassa kulkeminen vaati paljon kärsivällisyyttä. Miten olen voinutkin unohtaa senkin kerran kun kikkarilenkille lähtö kesti kauemmin kuin itse lenkki. Corvette ei meinannut pysyä millään maassa. Lukuisten vääntöjen jälkeen pääsin kikkarille asti. Sitten tuntui tulevan ihan ylivoimanén kohta. Nosteassani kikkarin maasta ylös ja liinojen heilahtaessa oli Corvette aina ylhäällä. En voi kun onnitella itseäni, että jaksoin loppuun asti. Seuraavilla kerroilla se oli jo helppoa kuin heinänteko tuohon verrattuna.
Tarhasta ulostuloa maassa rauhassa odottaen olen harjoituttanut koirien kanssa. Samoin muita hillintäharjoitteita -kuten herkun ottoa vasta luvan saatua. Ne eivät ole aina sujuneet ihan niin kuin olisi tarkoitus -eikä se ole aina Sälli joka sählää. Ensimmäisellä kerralla Corvette söi lihansa ennen lupaa ja komentaessani sitä ehti Surku sillä välin hotkaista omansa... Lumi ja Sälli odottivat lupaan asti.
Kaikille omille koirilleni on uutta, että niiden oletetaan pysyvän maassa jo kun lähestyn tarhaa. Maasta saattaa nousta ennen aikojaan Sällin lisäksi Corvette tai Surku. Lumi ei koskaan.
Päätin kuvata kaiken tämänhetkisen keskeneräisyyden videolle, jotta voin sitten joskus katsoa mihin on päästy. Koirat eivät ilmeisesti halunneet joutua julkisesti nolatuiksi, joten sen sijaan että olisin saanut ihan autenttisen "tässä tilanteessa ollaan nyt"-videon, kaikki menikin jotakuinkin putkeen.
Vain viimeinen tarhaanmenopätkä piti ottaa uusiksi, kun se ei olisi sopinut muuhun =) Kaikkia ei olisi heti hotsittanut palata samantien takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti