Kisasuunnitelmat siirtyvät ensi syksyyn

Tauko ja tilannekatsaus ja sitten matka jatkuu

Sunnuntaina oli koirien ensimmäiset ja viimeiset kunnon vauhtitreenit takana. Antti ajoi kutosen valjakkoa kisakokoonpanolla (neljä Wintry-sisarusta ja kärjessä Tönteri ja Kisu). Lainana oli oikea kisarekikin. Keli oli lämmin ja kostea. Hyvin koirat juoksivat 9km ja keskinopeus oli 21km/h ilman apuja yhden tauon kanssa. Otsalampun valo eteni pellolla ihan mukavaa vauhtia. Jäi oikein hyvä mieli. Koirat näyttivät ihan oikeilta rekikoirilta kipittäessään kieli pitkällä Antin edellä. Vaikutti että niillä oli kivaa ja suunta tiukasti eteenpäin. Lopussa tapahtua ensimmäistä kertaa pieni ihme: Lumi oli Surkua väsyneempi. Se on tainnut oppia työskentelmään =)

Lumikin on tehnyt töitä =)

No, niinhän siinä sitten kävi että Ohkolan kisat peruttiin. Minkäs tälle säälle mahtaa. Se on mitä on ja niillä mennään. 

 Tänään oli taas kova hinku ajamaan. Aika heikolta kuitenkin näytti: Tiet jäätä ja/tai hiekkaa sekä järvenjäät mustana. Ei mahkuja reelle saati kikkarille. Päätin riskillä lähteä ajamaan ja katsastamaan josko vähän kauempana olisi lunta riittämiin. Kyllä autossa tuntui hullulta ajatukselta kun maisemia katselin... Ei tarvinnut kuitenkaan ajelle kuin kymmenisen kilometriä, kun jo löytyikin lumisen oloinen. Ja totta tosiaan lunta oli ihan riittämiin!
Päästiin ajamaan vajaa 6km. Enemmänkin olisi päässyt jos olisi lähtenyt koskemattomille metsäpoluille. Koirat kilpailivat toisiaan kammeten kumpi sai juosta auton jäljessä. Niinhän siinä kävi, että Surku sai uurastaa umpihangessa siskonsa sipsutellessa sileällä. 

On näistä harventuneista ajokeleistä ollut hyötyäkin: olen pystynyt jatkamaan uuden vuoden lupausta ilman suuria pinnistelyjä. 9km olen velkaa ja taidan kuitata ne huomen aamulla...