Niitä näitä ja aamuisia vetolenkkejä

Lämmittämässä uuneja veljelläni viime sunnuntaina

  Jo 7 peräkkäisen päivän ajan ollaan ajeltu joka ikinen aamu. Perjantaina oli viimeinen ajelu jäällä. Jään pinta on jo sohjoa, vaikka vielä kestääkin.

Viimeisiä kertoja jäällä. Sen verran oli sumua, että kasvot saivat kevyen kuurapeitteen

Nyt ollaan menty pururadalla kahtena aamuna. Siellä ei ole samalla lailla vettä, vaikka hieman pehmeää jo reunoiltaan onkin. Käydään niin aamuisin, ettei muita ole vielä liikenteessä -jos siellä nyt muita enää liikkuukaan. Pururadalla matkamme on ollut reilu 5km. Mäkiä on kiitettävästi lähes koko matkalla ja olen päässyt harjoittelemaan kantapääjarrutusta molemmilla jaloilla. Alamäkiin mennään vauhdilla. Ylämäkiin hitaasti. Surku on edelleen se joka varmasti AINA vetää, kun ollaan kolmestaan liikenteessä. Lumi saattaa joissain tilanteissa löysäillä.

Reki odottaa taas seuraavaa aamua

Max nopeus näytti eilen peräti 39.6 ja tänään 33.7. Ei meillä kyllä tuollaista eroa vauhdin suhteen ollut. Taitaa trackeri mittailla vähän omiaan.

On niin kivaa,että...

Tänään harjoiteltiin reunassa pysymistä, kun käskin ne liukkaamman oikean sijaan vasemmalle. Se vaati hieman aikaa ja paljon toistoja. Vasempaan reunaan kyllä mentiin lopulta, mutta sieltä yritettiin pungeta lähes samantien pois, kun vauhtia tuli taas lisää. Takaisin tullessa onnistui jo paljon paremmin.

Ainakin torstaihin asti päästään vielä reellä. Perjantaiaamuna vien koirat kirkolle hoitoon ja sinne asti ei enää reitistö kulje, ellei saada jo kikkaria käyttöön siksi.

Tuota varmaa jämäkkyyttä olen pyrkinyt nyt harjoittamaan joka tilanteessa. Ja huomaan, kuinka moni pikkuasia meinaa käydä ärsyttämään. Silloin muistutan itseäni, että korjaa asia, mutta ei kiukkuisesti vaan varman jämäkästi. Pikkuhiljaa...

Rusakot ovat näemmä saaneet jo ensimmäiset poikueensa. Kentältä palatessamme Lumi iski hanakasti hampaansa johonkin tienvieressä ja Surku perässä. Kaksi kuollutta rusakonpoikasta oli kylkikyljessä tienposkessa (olivat kuolleet jo aiemmin). Sillä intensiteetillä millä noihin pikkuisiin iskettiin kiinni, valmistauduin pieneen keskusteluun saaliin irrottamisesta. Turhaan, ensimmäisestä käskystä saalis pudotettiin maahan ja seuraavana päivänä kiersivät kohdan vähän kauempaa.

Tässä pikku pätkä videota tämän aamuisen vetolenkin jälkeen.