Jostain syystä en saa liitettyä kuvan kuvaa tähän tekstiin, joten olkoon näin.

Vajaan viikon tauon jälkeen ollaan taas käyty kahtena päivänä kikkarin kanssa pururadalla. Se ei ole ihan vielä kokonaan sula, joten paikkapaikoin saa taiteilla lumessa. Sellaisia himpun päälle neljän kilometrin pätkiä ollaan menty. Keskinopeus oli tänään 15.4km/h.
Kävin katsomassa Ohkolan kahden koiran luokkaan osallistuneiden tuloksia viimevuodelta ja heikoimmankin keskinopeus oli reilut 20km/h! Olisihan siitäkin kyllä hyötyä käydä vetäisemässä aika reilusti yli muiden; olisi seuraavilla epäröivillä pienempi kynnys arpoessaan uskaltaako osallistua.
Itse pohdin, että lähteekö koirat edes alussa kunnolla liikkeelle, kun takana on muita. Vauhti ei ainakaan varmaan siinä vaiheessa päätä huimaa. Toisaalta pitääkö sitä ottaa niin vakavasti? Ei tietenkään, jos antaisin neuvoja jollekin muulle... Voisihan sitä joskus itsekin kuunnella omia neuvojaan.
Ainakin odotan sen aikaa, että näen kuinka lämmintä tuoksi päiväksi on luvattu. Nyt ollaan käyty aikaisin aamusta ja läähätys on jo melkoista.

Mielessä on siis edelleen varovainen innostus osallistua Ohkolan kahden koiran kärryluokkaan. Se olisi kokonaan uusi kokemus.

Sitten on tuo Lumi Lumppari. Se lähti pari päivää sitten ohituksessa toisen koiran luo. Juuri kun olimme menossa ohi se kaarsikin sivulta pois toisen koiran lähelle. Muutenkin kevät kaikkine tuoksuineen on villinnyt koiria, jopa Surkua. Lumi menee ja jää huoletta kauaskin tutkimaan tai haistelemaan ja tuntuu, että se välillä oikein aktiivisesti etsiikin perään lähdettävää. Alkuviikosta tein niin, että annoin koirille luvan mennä. Kun Lumi jäi tai meni liian kauas, kaivoin ruuat repusta ja paikalla oleville tarjottiin. Voi, voi Lumi parka. Sille jäi parina päivänä vain hyvät hajut. Pidin kyllä huolen, että se huomasi mistä jäi paitsi. Lumi on onneksi ihan hyvässä lihassa toisin kuin veljensä.  Kyllä se alkoi skarpata, vaikka edelleen ympäristö kiinnostaa.  Saivat hetken vähän liikaakin mennä omiaan  kaikkien kevättuoksujen keskellä. Nyt on sitten tiukempi järjestys ja kuljetaan lähellä leikkihetkiä lukuunottamatta.
Agissakin Lumi lähti parikin kertaa ominpäin muiden luokse autosta hypätessä... Oltiin ekaa kertaa ulkokentällä. Surkukin oli yllättävän kiinnostunut kaikista hajuista.

Heräsin yhtenä päivänä tajuamaan, kuinka olen ajatellut, mitä Lumi missäkin tilanteessa ajattelee. Ajattelee! Ihan kuin koirat siihen kykenisisvät. Kyllähän minä sen olen tiennyt mielestäni hyvinkin, mutta jäinpäs kiinni.  Nyt opettelenkin suhtautumaan Lumiin niin kuin koiraan enkä toisinaan niin kuin välinpitämättömään ja juonittelevaan olentoon, joka halveksii käskyjä. Se on siis koira joka käyttäytyy luontonsa mukaan - ei hyvällä eikä pahalla- vaan rehellisesti ja kaunistelematta. Sitä saa mitä tilaa ja koira kertoo mitä on tilannut halusi sitä tai ei.
Lenkeillä aina kun pienimmässäkään määrin turhaudun tai ärsyynnyn koiriin, muistutan itseäni rauhallisen itsevarmasta toiminnasta.Näitä taitoja harjoitellessa mennään kohti kesää.

Muutoin päivät ovat menneet ulkona pihahommissa. Ihanaa kun on kevät! Ja ihanaa kun on oma piha missä riittää kaikenlaista puuhaa.