Urheilukentän jääkiekkokaukalo on sulanut. Toissa aamuna käytiin pyörähtämässä siellä ja kas, koirat intoutuikin oikein tosissaan juoksemaan rajatulla alueella. Viereisellä vapaalla alueella oltiin huomattavasti hillitympiä. Tänä aamuna kävin kysmymässä onko ok, jos juoksutan koiria kaukalossa niin kauan kun se siinä vielä saa olla. Sopihan tuo. Pohjalla on kerros hienoa hiekkaa johon jää mojovat tassunjäljet, mutta hiekka kuulemma kuljetetaan kaukalon myötä pois.
Tänään päivällä käytiin pikaisesti pyörähtämässä tuossa meidän "yksityisessä koirapuistossa". Nyt mentiin lähinnä painia:
On se kyllä hienoa kun on koiria. Missään tilanteessa ei tule jäätyä neljän seinän sisään koko päiväksi. Vaikkei työpäivän jälkeen ajatus lenkistä aina innostakaan, niin kun matkaan on lähdetty ei ole mitään sen mukavampaa.
Meille rakennetaan parhaillaan uutta koulua (työskennellään toistaiseksi parakeissa). Joka aamu kävelen koirien kanssa työmaan ohi siihen aikaan kun työmiehet saapuvat. Kun hetkeä myöhemmin menen itse töihin, on joku usein kyselemässä koirien perään. Tänään toivottiin, että koirat tulisivat päiväksi työmaalle, onhan aluekin aidattukin -ainakin melkein. Rusakoitakin siellä pomppii kuulemma sinne tänne etsien ulospääsyä. Olisi virikkeetkin koirille taattu -ja työmiehille riistalounas.
Täytyy myöntää, että kun ihmiset kysyvät mitä rotua nuo upeat koirat ovat, niin suurta ylpeyttä tuntien kerron niiden olevan SIPERIANHUSKEJA. Se on vain niin jalo rotu.
Perjantaiaamuna vien koirat kirkolle koirahoitolaan ja tämä mamma lähtee pitkästä aikaa viihteelle. Risteily työporukan kanssa häämöttää jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti