Koiratkin menivät rauhakseen, enkä niitä yrittänytkään hoputtaa. Nyt nautitaan vaan auringosta ja viimeisistä rekikeleistä jäällä. Välillä pidettiin peiniä taukoja. 4.9km näytti trackeri, ihan sopiva matka meille tuohon keliin.
Huippunopeus oli 23km/h. Kyllä pienetkin asiat saa välillä koirat pistämään tassua toisen eteen. Tällä kertaa kyseessä oli yksinäinen lokki joka lensi meidän sivuitse. Koirat eivät kaartaneet linnun perään, mutta johan tuli vauhtia, jota piisasi pitkän matkaa lokin jo jäätyä taakse.
Lopuksi käytiin naapurin rannassa moikkaamassa tuttuja. Kun oltiin lähdössä sanoin "oikea" ja Surku vaan on johdattamassa toiseen suuntaan toistoista huolimatta. Vasta kun oltiin jo matkalla kotiin tajusin, että koirat olikin tällä kertaa oikeassa. Oikealle ne olivat olleet koko ajan kääntymässäkin, oma käsky oli vain väärä kun vasemmalle halusin... Onneksi näitä sattuu enää hyvin harvoin. Olen petrannut suunissa valtavasti, vaikka pientä ennakointia pyrinkin tekemään, että annan oikean käskyn.
Ranta-auringossa kuvista tuli seuraavanlaisia =)
Lumista ei juuri erotu kuin panta ja valjaat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti