Lumivalkoinen: Karkuteillä

Vesi-ja viemärilinja saatiin jo ihan talon kupeeseen. Vielä kuitenkin kantoveden varassa kesän yli.

Puoliseitsemän jälkeen aamulla nousin ylös lähteäkseni aamulenkille. Ulko-ovi oli selkosen selällään ja Lumia ei näkynyt missään. Huhuilin pihalta ja tarkistin talon. Ei koiraa. Pyörän kanssa poljin lähikulmat yöpuku takin alla. Ei havaintoa Lumista. Tulin kotiin ja puhelimeen oli tullut soitto. Lumi oli löytynyt kanavanpuistosta haahuilemasta ja koiranlenkittäjä oli ottanut sen kiinni ja vienyt kotiinsa. Lähdin pyörällä hakemaan Lumia. Se vain vilkaisin minua ja halusi toisen koiran luo.
Ilmeisesti ulko-ovi oli auennut itsekseen. Se jää välillä huonosti kiinni ja saattaa aueta. Luulen Lumin lähteneen joskus varhaisesta aamusta tai aamuyöstä. Kanavan kentällä on aamuisin jäniksiä. Niitä se lie jahtaillut ja haahuillut kylillä töihin matkaavien autojen ym seassa. Eräs mies koirineen kertoi Lumin seuranneen heitä pitkälle keskustaan. Töihin matkaavat autot olivat sitä väistelleet... Toinen kertoi nähneensä sen vanhassa keskustassa. Väsynyt se oli kotiin tullessamme. Kyllä taas harmittaa: se , että olin huolimaton oven kanssa ja se, että Lumi lähtee itsekseen niinkin pitkälle ja pitkäksi aikaa. Huono yhdistelmä: avonainen ovi, aamuyö kaikkine eläimineen ja puolivuotikas pentu ilman ketään katsomaan perään....

Niin kuin olen ollut tyytyväinen siihen ettei Lumi ole lähtenyt pihasta ja uskonut sen tietävän rajat. Testasin karkureissun jälkeen asiaa. Lumi oli pihassa ja menin itse tielle kävelemään. Lumi tuli perässä. Kielsin sitä ja se selkeästi reagoi kieltoon eleillään, muttei tiennyt mistä sitä kielsin, jatkoi hyvin varovaisesti matkaa minua kohden. Vein sen omalle pihalle ja menin uudelleen tielle. Tällä kertaa se ei lähtenyt perään.

Tänään seurasin Lumin reaktioita kun kantelin puita varastoon ja ihmisiä käveli talomme ohi. Lumi katseli heitä hyvin kiinnostuneena. Meni lähemmäs tontin rajaa, istui kuitenkin alas ja korvat kääntyivät vuoroin puuvaraston (=minun), vuoroin ihmisten suuntaan. Välillä se kääntyi katsomaan minun suuntaan ikään kuin odottaen ohjetta miten toimia. Se ei nähnyt minua, mutta pysyi kuitenkin paikallaan tietäen minun olevan lähistöllä.

Illalla oltiin sitten pitkästä aikaa koirakoulussa harjoittelemaasa ohituksia. Niistä jäi hyvä mieli. Paikalla oli 16 koiraa. Ohitukset tehtiin vapaana ja irti. Alun testailun jälkeen Lumi ei juuri edes yrittänyt kontaktiin muiden koirien kanssa, vaikka kierrettiinkin heitä melkein nenät hipoen. Kieltoja ei alun jälkeen enää käytännössä tarvittu. Se oliko Lumi kiinni vai irti ei juuri vaikuttanut asiaan. Vapaana meni jopa hieman paremmin. Häiriöksi ohituksiin heitettiin vielä maahan houkuttelevaa kuivattua kalaa. Lumi kiinnostuikin niistä heti, mutta jätti suosiolla kiellolla koskematta. Parituntisen jälkeen Lumi oli hyvin nöyrä. Ensimmäistä kertaa se tuli todella hakemaan turvaa minusta kun odottelimme vuoroa ja ympäriltä saattoi kuulua tiukkojakin komennuksia toisille koirille. Se tuli ihan jalkoihin ja jos istuin työnsi päänsä syliin.
Kotona kaikki ei sitten sujukaan vielä ihan yhtä vaivattomasti, mutta eteenpäin mennään, vaikka tiukkoja kieltoja tarvitaankin vielä usein. Paljon auttaa myös se, että koirakoulussa kielto tulee sekä minulta, että ohitettavalta jos Lumi pyrkii kontaktiin. Ideana on meillä edelleen se, että kun Lumi on kiinni niin hihna ei saa ohtituksissa kiristyä, eli hihnalla ei ohjailla koiraa. Vapaana pyrimme harjoittelemaan kotonakin ohituksia aina silloin kun tilanne sen sallii. En voi kuitenkaan vielä täysin luottaa Lumiin, joten ohitettavan täytyy olla jokseenkin tuttu ja kysyä lupa ennen kohtaamista.