Aita!!!

Luutauko

 Kymmenen jälkeen aamulla aloitettiin ja kahden jälkeen oli reilut140m aitaverkkoa viritetty tontin ympäri. Kaunis kiitos kaikille auttamassa olleille. Homma hoitui joutuisasti ja hyvässä seurassa. Kerrankin joku asia sujui nopeammin, mitä oli kaavailtu. Rinnemaasto toi omat pienet mutkansa matkaan ja aitaverkkoon. Vanha talo jossa mikään ei ole aivan suorassa kulmassa - eikä aitatolpat ja- verkko tee siihen poikkeusta.
Lumi oli koko projektin ajan pihalla. Kävi välillä ihmettelemässä verkkoa ja tarkkailemassa puuhia ja otti sitten rennosti vahtien etupihaa autuaassa unessa.
Jos hyvin käy niin ensi viikolla saan vielä uudet valkoiset puiset portit aukkojen kohdille. Toisesta tulee ajoportti 3,5m ja toisesta metrinen käyntiportti. Ihan koiranpitävä ei aita siis vielä ole. Aukkoja löytyy. Mutta jos toista kuukautta on riittänyt pelkät tolpat (yöllistä karkureissua lukuunottamatta), niin nyt pihassa pysyminen on entistä varmempaa. Saa vaikka juoksutkin alkaa niin pysyy myös innokkaat kosijat portin toisella puolen. Tänään naapurin tontilla oli aamulla peura ja toisella supikoira pentuineen, saa siis myös illan ja aamun hämärässä pitää Lumia pihalla varmemmin mielin.

Multifort 150cm reunustaa nyt pihaa

Tontin suurimmat maasta kaivetut kivet. Ei sentään ihan käsivoimin =)

Tästä tulee mainio tähystyspaikka

Viimeisen kerran keroostaloasunnolla

Täällä minä elin ensimmäiset Vääksyn kuukauteni ja viihdyin hyvin

 Koirakoulussa olimme harjoittelemassa toisen ja viimeisen kerran koirien keskellä olemista niihin kontaktia ottamatta. Lumi muisti paikan selvästi viimekerrasta ja oli kuin herran enkeli heti alusta. Ei mitään kieltoja tarvittu eikä mitään yritystä ollut toisiin koiriin. Ei ihan normaali tilanne kotioloissa. Makasi mieluiten minun jaloissa. Siirtymisiin sai Lumia houkutella ja ne tapahtuivat epätavallisen verkkaisesti. Mielestäni Lumi käytti monia sijaistoimintoja. Kun liikuimme se kulki kuono maassa ikäänkuin haistellen ja venytteli usein. Vaikka mentiin väillä ohituksissa ihan toisen koiran nenän alta oli Lumille selvästi hyvin selvillä mitä siltä odotettiin: se ei millään lailla ottanut kontaktia toiseen. Pujottelimme, pysähdyimme juttelemaan, potkimme palloa liikuessamme ilman että koira sai koskea palloon tai ottaa kontaktia toisiin tai syödä maassa olevia siankorvia ja kuivattuja kaloja -kaikki koko ajan vapaana. Kuulostaa vaativalta nuorelle pennulle, mutta mitään niistä ei tarvinnut erikseen kieltää. Lumilla ei ollut edes yritystä tällä kertaa edes kuivattuun kalaan. Muisti varmaan viime kerrasta, että siitäkin tuli kielto. Eläväiseksi ja aktiiviseksi ei neitiä kyllä voinut kuvailla.

Kotonakin ohitukset ovat alkaneet sujua etenkin vapaana. Tänä aamuna olimme pururadalla ja vastaan tuli kaksi koiraa hihnassa. Pelkkä normaalikielto ja Lumi ei mennyt, vaikka koirat haukkuivat. Jäin juttelemaan omistajan kanssa ja Lumi pysyi poissa koirien luota, vaikka kerran yrittikin mennä kutsumaan muita leikkiin (tai lepyttelemään niitä). Vasta jutusteltuamme aikamme annoin Lumille luvan mennä tutustumaan.
 Vähän myöhemmin toinen innokas belgianpaimenkoira tuli vastaan. Se yritti päästä kontaktiin Lumin kanssa, mutta oli hihnassa. Kysyin omistajalta luvan koettaa ohitusta vapaana ja niin mentiin. Lumi kulki minun ja koiran välistä ihan vierestä ja meni ohi!!!!!! Pysähdyin vielä juttelemaan omistajan kanssa ja Lumi hillitsi itsensä eikä mennyt. Tilaa oli todella vähän ja Lumi ohitti koiran ihan vierestä toisen yrittäessä kontaktiin. Erinomaista Lumi!!! Kyllä olin sillä kerralla ylpeä Lumista.

Koirakoulussa. Vaikka emme mitään tokoliikkeitä treenanneetkaan. Koitimme kuitenkin paikallaan oloa omistajan kävellessä kauas ja sieltä luoksetuloa

Lumi suoriutui loistavasti. Ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen, vaikka aikaa meni jonkun aikaa ennen kuin kaikki olivat valmiit. Ainoa tilanne missä sain tilaisuuden ottaa kuvan odotellessani lupaa kutsua Lumi luo =) Luoksetulo olikin sitten verkkaisempi. Hitaasti, mutta varmasti, kuono välillä maassa ikään kuin haistellen.

 

Lupaa odotellessa katseli myös muiden touhuja.

  Olimme taas pitkästä aikaa lähteneet aikaisin aamulla liikkeelle jos vaikka kohtaisimme jäniksiä. Pidin Lumin taas pitkässä liinassa, joka laahasi sen perässä. Lisäksi minulla oli kivillä täytetty kaljatölkki kädessä vamiina tarvittaessa tehostamaan ei sanaa. Ensimmäisen pupun kohdalla Lumi lähti perään. Otin narusta kiinni ja kielsin ja heitin samalla tölkin omiin jalkoihini, jolloin siitä kuului räsähdys. Lumi pysähtyi tietenkin kun ei narulta eteenpäin päässyt ja tölkin kolahdettua kutsuin sen luokse ja se tulikin ja jätti jäniksen muutaman vilkaisun jälkeen omaan arvoonsa. Myöhemmin samalla lenkillä näimme toisen loikkivan rusakon. Kielsin Lumia tiukasti pari kertaa ja se riitti. Se ei lähtenyt perään lainkaan! Purki sen sijaan nousseen adrenaliinin löytämäänsä kalanpäähän. Hienosti meni siis tällä kertaa.
Minusta on tulossa etevä rusakoiden havaitsija. Lumi havaitsi kaksi, mutta itse näin viisi. En vain oikein voi tahallaan kiinnittää Lumin huomiota niihin, jos se ei itse niitä havaitse. "Lumi katso mikä tuolla on!!!!" ja sitten: "hähää, mutta etpäs pääse" Ensin kiihdytetään ja sitten kielletään, ei kuulostaisi reilulta....

Hieno on aitaverkko -niin kuin koira ja kivikin. Aukon paikalle tulee lähitulevaisuudessa puinen portti