Ensimmäinen veneretki

Tavaroiden siirtäminen nykyiseen kotiin jatkuu. Jotenkin niitä riittää ja riittää. Paljosta on luovuttu ja enemmästäkin voisi luopua....mutta kun tähänkin maljakkoon liittyy niin paljon muistoja... - vaikka en ole muistanut kyseisen esineen olemassaoloa kymmeneen vuoteen. Lumia kuljetan väilillä muutossa mukana ihan senkin takia, että tiedän kuinka tärkeä se on muutamalle yksinasuvalle naapurille ja kuinka ikävissään he ovat kun Lumi lähtee.
"Onko Lumi tänään mukana?" kysyi eräs heistä tänään.
 Ei ollut sillä kertaa ja mies laittoi luunpätkän takaisin taskuunsa.
"Kyllä minun tulee Lumia ikävä", hän totesi katsomatta silmiin ja painoi oven kiinni.

Aurinkovuoren maastossa aamulenkillä.

Aamuisin Lumi vielä jaksaa reilun parin tunnin metsälenkin

Päivällä sitten auringon paistaessa ei juuri kotipihalta liikuta ennen kuin illalla jolloin taas virtaa riittää.

Loppulenkistä auringon jo lämmittäessä Lumi syöksyy vielä kasteiseen voikukkaniittyyn nautiskelemaan

ja sitten voikin ottaa rennosti

Ja seurata remontin edistymistä

 Lumi pääsi ensimmäistä kertaa vesille, kun matkasimme vieraaksi Päijänteen saareen.Veneeseen Lumi tuli kuin autoon konsanaan. Ei ihan innosta hypellen, mutta hihnan kanssa ihan omin jaloin perässä seuraten.
Tuuli painoi korvat lyttyyn ja toi veden tuoksun. Hienosti sujui Lumin ensimmäinen veneretki pienellä pulpettiveneellä. Välillä etujalat veneen reunalle seuraten minne matka ja tuulta haistellen.
Saaressa odotti koirakaveri ja ilta kului rattoisasti koirien temmeltäessä ja meidän saunoessa. Kotiin tulikin rättiväynyt husky. Hieno päätös työntäyteiselle päivälle.

Taas yksi uusi kokemus

Tuulen tuoksua

Perillä saaressa

Jäniksen makuun Lumi pääsi pitkästä aikaa toissapäivänä metsässä. Huomasin sen tarkkailevan ja nuuskuttavan ilmaa, kielsin, mutta en kaikkein tiukimmin, kun Lumi ei näyttänyt niin jännittyneeltä. Se jatkoi kuitenkin tuijotusta ja ehdin kieltää uudelleen, ennenkuin Lumi kuitenkin lähti. Kohta minua vastaan juoksi jänis ja perässä säntäävä kiihkoissaan uikuttava Lumi. Siinä ne menivät pitkin metsiä. Ajattelin jo, että nyt se meni ja pitkälle, kun kauempaa kuului koirien haukuntaa, mutta hetken päästä huomasin sen istuvan jonkun matkan päässä pururadalla ja katsovan minun perään. Lähdin kävelemään poispäin ikään kuin en olisi huomannutkaan sitä. Se seurasi jonkun matkan päässä kauempana. Kun se tuli lähelle rähähdin sille muutamalla sanalla tiukasti ja tosissaan. Se perääntyi. Jatkoin matkaa eteenpäin siitä välittämättä ja vasta jonkun matkaa kuljettuani kutsuin sen normaalisti luo. Sitten mentiinkin tavallistakin tarkemmassa komennossa kotiin asti. Vähän harmittaa. Luulen, että jos olisin alunalkaenkin komentanut tarpeeksi tiukasti "ei", niin Lumi ei olisi lähtenyt. Alkulenkistä näin supikoiran ja Lumi kuuli ja haistoi sen, mutta tarpeeksi tiukalla komennolla se jätti asian sikseen.
Toisinaan Lumi on alkanut uudelleen koettaa myös pyörien tai rullaluistelijoiden yms perään. Sen se jätti jo ihan pienenä pentuna pois, mutta on nyt alkanut sitä tekemään uudestaan. Useimmiten antaa kuitenkin liikkuvien ihmisten mennä rauhassa ohi. Toivottavasti ei kaikki aiemmin opittu tule uudelleen testaukseen.