Näyttökatkos

Uusi reitti odottaa

 Keskiviikkona hajosi puhelin. Torstaina pimeni otsalamppu. Perjantaina tietokoneen näyttö pysyi mustana. Viikonloppuna en siis viettänyt aikaa minkäänlaisen ruudun ääressä (televisiota en omista). Aluksi meinasi iskeä epätoivo. Perjantaina kun olin töiden jälkeen käynyt ajattamassa koirat ja tulin kotiin -mitä nyt??? Mitä kotona tehdään? Hätäpäissäni kokeilin jopa  mainosten lukemista. Pikkuhiljaa toivuin pahimmasta lamaannuksesta ja huomasin peseväni jääkaappia, sitten viikkaamani vaatteeni SIISTEIHIN pinoihin... Pihalta tuli vietyä kaatopaikalle kesästä asti lojuneet rojut, koiratarha sai tukipuita, alapohjan aukot tilkitty... olen jopa valmistanut kotijuustoa ja hunajapipareita kuunnellen samalla häämarsseja CD:ltä joka oli kesästä asti lojunut soittimessa. Ja parasta kaikessa: olen käynyt yllätysvierailuilla tapaamassa ihmisiä ihan silmätysten!

Koirien kanssa on tullut tietysti myös touhuttua. 

Kikkari valmiina lähtöön. Koirat valjaisiin ja uusia reittejä tutkimaan

 Käytiin viikolla kahteen otteeseen kikkarilenkillä uudella reitillä. Nyt on pelkällä omalla porukallakin kulkenut ihan kohtuullisesti, vaikkei mistään hullun lailla kirmaamimesta voikaan puhua. Perjantaina Lumi jopa HYPÄHTELI ilosta kun kutsuin sen valjastettavaksi!! Agissa se innoissaan tekee samaa.
Matkat olivat siinä 5.5-6.5km:n välillä. Maasto oli sopivasti mäkistä parempi ja huonompi kuntoista hiekkatietä. Polkujakin olisi, mutta kikkarin maavara ei anna myöten. Sen voisi säätää vähän korkeammalle, mutten yksin ilkeä. Viimeksi jarrut hankasivat kumit rikki, kun en ollut saanut niitä tarkasti kohdilleen.

 Vetolenkin jälkeen käytiin vielä hieman jalkaisin tutkimasssa maastoa. Kirmailtiin yhdessä kaikki kolme pitkin rantaa ja pieniä polkuja. Kaikilla oli kivaa ja hyvillä mielin palasin kotiin -ihmettelemään miten siellä aikaa kulutetaan.

Ihana haiseva hauenruho

Surku susihukkanen

Sunnuntaina käytiin Länsi-huskyjen ensimmäisissä yhteisissä ajoissa Kärkölässä Anne vieraina. Tomi ja Sirpa olivat myös paikalla. Muita ei ollut tällä kertaa. Menin omilla kikkarin kanssa. Ensimmäistä kertaa ajelin myös pellolla. Ihan hyvin siellä kikkarillakin pääsi ja koiratkin saivat vähän enemmän työskennellä.
Ohituksia harjoiteltiin ja ihan kaikki eivät menneet vieraan valjakon kanssa nappiin. Torstaina otetaan uusiksi. Tarkoitus on saada ohitukset kuin ohitukset hoitumaan kunnialla, kun ollaan sopivasti valmistauduttu ja ennakoidaan tilanteet.
Omien kanssa harjoittelin myös muutamissa kohden kääntymistä eri suuntaan edellä menevän valjakon kanssa. Ei ihan jouhevasti, mutta kääntyivät sitten kumminkin. Loistavaa harjoittelua joka kerta kun päästään muiden kanssa yhteistreeneihin. Paljon on opittavaa.
Annelle perheineen isot kiitokset. Ajelu päättyi mukavasti nuotiohetkeen metsän reunassa heinien päällä istuskellen.

Annoin kotijuustosta ylijääneen heran koirille aamuna juottona ja vielä juuri ennen lähtöä vähän lisää. Seuraus: ripuli kummallakin juostessa ja jatkuen vielä illan mittaan. Yleensä vatsat kestävät lähes mitä vain. Viikolla annoin mm. äidinmaidon vieroitusvastiketta juoton mukana -ensimmäistä kertaa sitäkin -eikä mitään reaktiota (älkää kysykö miten minulle on sellaista päätynyt=). Tällä kertaa litran verran heraa äkkiseltään oli kuitenkin liikaa.

 

Takaisin tullessa poikettiin hakeman koirille kunnon luita. Miten iloiseksi sitä voikaan tulla, kun saa kerrankin antaa koirille "oikeaa ruokaa". Noin isoja ja lihaisia luita en ole koskaan mistään saanut. Muutamaksi viikoksi riittää pureskeltavaa. Lumi yritti saaliinsa kanssa koppiin ja en saanut naurultani tarhan ovea kiinni luun kopsahdellessa kopin aukkoon uudelleen ja uudelleen blondi-valkoisen yrittäessä saada kammettua sitä poikittain sisään.

Tänään tietokone sitten käynnistyikin. Olen ilmeisesti oppinut läksyni tällä erää.