Meidän ominpäin treenit ovat hieman nahkeita. Tiistaina mentiin reilu 4km kikkarilla pimeällä ja märällä metsätiellä. Surkun kunto kasvaa, kun se saa yksin tehdä todellisen työn. Koska otsalampun valo alkoi pikkuhiljaa himmetä mentiin vain kilometrin verran ja käännyttiin sitten autoa kohti. Voi sitä nahkeutta kun ei pysähdyttykkään autolle vaan jatkettiin eteenpäin. Jopa Surkukin juoksi hetkiä löysin liinoin taakse vilkuillen. Vasta takaisin tullessa löytyi taas kunnon vauhtia ja Surkukin sai todellista vetoapua.
Torstaina ja lauantaina koirat pääsivät onneksi Tomin valjakossa ajamaan lenkin pyöräparissa.
Lauantaina saatiin äkkihälytys peruutuspaikalle Lotta Vuorelan agitreeneihin. Pääsin harjoittelemaan kummankin koiran kanssa 15 min pätkän. Radasta en yrittänytkään muistaa kuin alun 11 estettä. Ihme ja kumma Lumin kanssa päästiin ensimmäisellä yrittämällä jopa 7 esteelle ihan kivasti. Vinkit oli ilmeisesti toimivia, kun hankalakin kohta alkoi sujua kun sain ajoituksen ja liikkeen oikein. Kömpelöähän tuo oma liikehdintä on silloin kun yrittää muistaa kumpi käsi ja missä kohden ja mihin suuntaan ja ainiin se koirakin pitää olla vielä mukana...
Surkun kanssa meni heti alkuun sujuvammin, kun olin Lumin kanssa jo harjoitellut ohjausta.
15 min oli Surkulle kuitenkin liian pitkä aika keskittyä samaan. Lopussa into hiipui ja Surku luoksetulon sijaan kävi haahuilemassa yhden hypyn, mistä sitä huomautin.
Tässä kohden meillä oli kouluttajan kanssa erilaiset näkemykset. Lopussa keskusteltiin tuosta koiran komentamisesta agiradalla.
Lotan mielestä koiraa ei tulisi radalla komentaa, vaan pikemminkin innostaa ja houkutella takaisin vireeseen, tehdä sitten pieni pätkä ja lopettaa. Muuten koiran nopeus ja into helposti laskee. Tietyssä iässä koira saa vaikka ominkin päin suorittaa esteitä ilman, että siitä kannattaa tehdä suurempaa numeroa. Koska koirat ovat radalla hallussa ei pieniä ylilyöntejä kannata ottaa vakavasti, eikä hallinta siitä kärsi.
Itse olen erimieltä tuosta ja aion edelleenkin huomauttaa koiraa, jos se radalla alkaa tekemään jotain ominpäin tai ei kuuntele.
Tuo oli kuitenkin tarpeellinen muistutus siitä minkä helposti unohdan keskittyessäni oman suoritukseen ja oman kehon hallintaan: kannustaa ja olla täysillä mukana suorituksessa koiran kanssa (näkyy hyvin videossa). Hauskaa pitää ehdottomasti olla ja se tapahtuu yhteistyössä minun kanssani. Ominpäin ei radalla tapahdu mitään. Koetan muistaa tuon täysillä mukana olon ja yhteisen tekemisen loppuun asti. Iloinen olen siitä, että Lumin huomio on videossa ja kuvissa koko ajan minussa ei ympäristössä.
Hauska päivä kaikenkaikkiaan, joka päättyí Lammin seudun koirakerhon pikkujouluihin Evolle valjakkoajeluineen ja otsalamppulenkkeineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti