Lumivalkoinen: Tyytyväistä väkeä

Väinö laitettiin aitiopaikalle seuraamaan koirien touhuja. Kun paini alkoi, se oli kuitenkin liian rajua katseltavaa puolivuotiaalle. K-2 taitaa olla sopiva ikäraja. Veljensä Elias kun puolestaan seuraa koirien painia suurella mielenkiinnolla.

Kaikki rullaa aika mutkattomasti.
Tarha on otettu suuremmitta ulinoitta käyttöön. Surku esittää pieniä vastalauseita kun lähden Lumin kanssa hetkeksi pihasta pois. Se ei aloita heti, mutta hetken kuluttua kuuluu ilmoittelua. Surkun yksinoloharjoitukset olen lyönyt aika pitkälti laimin ja käsittääkseni se ei ole koskaan ollut yksin lukuunottamatta muutamia hajanaisia kertoja minun luona.

Töihin lähtiessä ja töistä tullessa oli hiljaista. Tullessa menin sisälle ja puuhailin silloin tällöin pihalla. Kaksi silmäparia seurasi tarkkaavaisesti, mutta rauhassa touhujani. Jossain välissä Surku äännteli sisällä puuhastellessani. Nakkasin peltipurkin ikkunasta tarhan viereen ja se riitti sillä kertaa. Hain sitten pelkän Lumin tarhasta ja tehtiin pikku kierros tontin ulkopuolella ihan vaan Surkun yksinoloharjoituksen vuoksi.
Naapuri sanoi, että valkoinen on ollut hiljaa kaiken aikaa. Surku oli töissä ollessani kerran ilmoitellut itsestään. Ei kuitenkaan mitään serenadia.

Vieraita jos tulee, niin ovat näemmä hiljaa. Kaksi kertaa sunnuntain aikana joku poikkesi kylään ja ääntäkään ei kuulunut. Koiria jos olisi mukana, niin tilanne olisi varmasti toinen =)
Hyvin näyttävät myös viihtyvän tarhassaan ja mielellään menevät sinne. Katolla ja terassilla on mukava loikoilla. Ruuat ovat nyt saaneet aina tarhaan. Poiskin tulevat kyllä riemulla eli molempi parempi.

Tarhan asukit

Eilen käytiin vajaan viiden kilometrin hölkkälenkki metsässä. Oli aikas lämmin ja ihan rauhakseen edettiin pienten taukojen kanssa. Lumi etenkin voipuu lämpimässä. Selvyydeksi vielä ennenkuin joku ilmoittaa eläinsuojeluvirastoon: koirat eivät vetäneet minua vaan hölkkäsivät irrallaan mukana. Lopuksi Päijänteen rantaan kahlailemaan. Kyllä täytyy hölkät siirtää aikaisiin aamuihin, jos mielii niitä koirien kanssa tehdä edes irrallaan juosten. Ja koirat on kyllä tarkoitus pitää mukana, tuntuisi jotenkin turhalta ulkoiluttaa itsensä ja koiransa eri kerroilla.

Vähän luvattoman helpolla pääsen halutessani kahden koiran juoksutuksesta. Aamulla riittää kun kävelen sen nelisen km itse. Tietyillä aukeilla paikoilla sanon koirille "vapaa", joka niille nähtävästi merkitsee käskyä "leiki". Ja nehän leikkii, eli juoksee laajaa rinkiä itsensä väsyksiin. Joskus keskeytän leikin ja muutoin tulevat itse lähelle jatkamaan matkaa. Sitten kävellään taas yhtä joukkua eteenpäin. Sama kun on toistunut 3 kertaa lenkin aikana ollaankin ihan valmista kamaa kotiin.

Päivällä toimii tietysti sama. Tänään päivälenkillä hain tomaatintaimia keskustasta ja matkalla on kaksi jalkapallonurmea vierekkäin. Toisella ei ollut ketään ja siinä taas mennen tullen spurttasivat keskenään eikä siinä enää muuta tarvittu. Kotipihan aktiviteetit ovatkin usein tällaisia:

Itsellä sen sijaan on kotona kaikenlaista aktiviteettia. Kuvassa tuvan lattia eilisen jäljiltä. Poistan lattian alla olevat uretaanieristeet ja hengittämättömät levyt. Vähän isompi homma kuin alkuun ajattelin. Mihin ihmeeseen kaikki tuo puru? Puruimuri? Vintin kesähuoneet saivat myös ensimmäisen soiron pellavavillaeristettä seiniinsä. Ja tarhapolku hakepinnan. Illalla lämpesi pihasauna. Elämä ei ole hassumpaa -voin todeta kevätjuhlalaulun sanoin