vesipainia |
Surku kipusi ensimmäistä kertaa puomille ja meni sen läpi. Tomi avusti arastelevaa nuorukaista ja niin sitä vaan mentiin luotettavan käden ohjatessa. Sama kovin jyrkällä a:lla. Lumi meni itse ja puomilla pysähtyi alastuloon. Jyrkän a:n lopun meni niin vauhdikkaasti, että maahan asti tuli ennen pysähdystä.
Surkukin kastelee jo koipensa |
Tässä se nyt on |
Ympärysmittaa tarhalla on melko tarkkaan 25m. Koko rullan mitta verkkoa meni hyötykäyttöön. Verkko on Rautarantalan 2m korkeaa multifort koiraverkkoa. Samaa on koko piha ympäriinsä mutta matalampana 1.5metrisenä. Hinnakkaampaa se on, mutta tuntuu kestävän. Kun ajoin auton rullan päälle niin, että renkaat pyörivät ilmassa, vain yksi säie katkesi kun kampesimme autoa pois.
Nyt on sitten edessä kaivuusuojien väsäys, oven viimeistely ja kiinnitys, lukon hankinta, vinotukien asennus ja alaosaan tarvitaan vielä tueksi laudat. Sen jälkeen uskaltaa päästää asukkaat tarhaan.
Maanantaihin mennessä toivon tuon toteutuvan, joten touhua riittää.
Tässä sitä nyt on, tarhatyömaata joka kulmasta:
Saa nähdä onko meillä sittenkään hiljaista tarhaelämään opetellessa. Tänään Lumi ei huomannut kun lähdimme lenkille ja jätin sen pihaan. Käytiin sateessa Surkun kanssa pieni 20 minuutin kierros. Kanavalla ihmettelin, kun Surku vilkuili taakseen vähän väliä. Kotia lähestyessä minäkin sen kuulin: vienon ulvonnan. Lumilta en ole vastaavaa kuullut koskaan - Surkulta kyllä. Voi olla, että on äännellyt aiemminkin joskus, mutta se on jäänyt huomaamatta. Heti tuli hiljaista kun tulimme näköpiiriin.
Betonilaattoja on jo ovenpielessä kaivuusuojana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti