Jo joutui armas aika

Se on huomenna suvivirren aika ja loman alku. Aikamoisen voipunut olen tämän viimeisen viikon ollut. Päiväunet on tullut otettua lähes joka päivä ja kotona remonttityöt ovat saaneet odottaa virkeämpiä aikoja. Puuhastelua pihalla sen sijaan ei voi välttää ja ulkoilma tekee aina hyvää.

Agilityssä ollaan edetty sen verran, että yksinkertaisia lyhyitä ratoja kyetään jo menemään läpi. Eilen koetettiin ensimmäistä kertaa pöytää ja pussia radan osana. Meni paljon paremmin kuin ajattelin. Surku vielä arastelee pussia ja tarvitsee siihen apua. 10.6 olisi P-Haun möllikisat jonne on käsky käynyt. Ehkä jopa lähdemme mukaan hakemaan kokemusta vieraista ihmisistä, koirista ja paikasta.
Ja pitihän se heti testata hyppäävätkö koirat 45cm esteitä, joita möllimaxeissa käytetään. Harjoituksissa kun ollaan käytetty vain matalia. 50-55 tuli pihaesteelle korkeutta.

Viisaat pääsee vähemmällä =)

Ja sitten komeasti yli

Kolmantena päivänä tarhassa koirat olivat naapurin mukaan loikoilleen levollisena koko päivän. Ei enää valpasta seuraamista ja sama tahti on jatkunut siitä lähtien. Yöt ovat toistaiseksi nukkuneet sisällä yhtä lukuunottamatta. Se meni rauhallisesti tarhassa. Surku ei ole 100% sisäsiisti ja edellisen yönä kuului lorottelua eteisestä. Taisi olla jauhelihakeitto osasyynä kun koko illan pissailivat kumpainenkin. No se vain varmisti enemmän ulkokoiran elämää. Eilen illalla sateen jälkeen oli aikomus jättää koirat taas yöksi tarhaan, mutta lopulta en raaskinut. Hyttyset olivat todella äkäisiä ja kun seurailin koiria ikkunasta oli se semmoista sätkimistä ja Surku järsi vatsaansa, että oman mielenrauhani vuoksi hain koirat sisään.

Väinö ja Surku